A.D. Ocean Eliot

28.2.2014 uusi poni, taas kerran (kirjoittanut omistaja)
Eliot saapui Kuiskeeseen! Vihdoin ja viimein saatiin näinkin hyväsukuinen orii, vaikka ei suokki olekaan. Suvusta myös löytyy hieman sukusiitosta, mutta orin jälkeläisten sukutauluissa se ei onneksi enää näy. Trailerista kuului kamala meteli, ja ihan kauhistutti avata takaportti, ties mitä Eliot olisi voinut saada aikaan niin pienessä tilassa sellaisella ryminällä. Avatessani luukun pidin silmiäni kiinni. Hämmästyin kovasti, kun traileri ja Eliot olivat molemmat eehjiä sellaisen ryminän jälkeen. Olihan se hyvä asia. Vein Eliotin talliin, jossa se ihastui heti karsinanaapuriinsa Amyyn. Amylla on kuitenkin evm-suku, joten yhteisistä varsoista on turha unelmoida. Tai ainahan voi unelmoida...

26.09.2015 muutto ponitallin puolelle (kirjoittanut omistaja)
Elokuussa olimme aloittaneet massiivisen talliremontin, jonka tavoitteena oli saada pihapiirissä oleva, tyhjillään ollut täysin tämänhetkistä tallirakennusta vastaava rakennus myös tallikäyttöön. Rakennuksen alakerta oli pistetty pyörremyrskyn valtaan, ja sinne oli nopeasti muodostunut ponitalli. Hevostallissamme oli runsaat 250 paikkaa, mutta ponitalliin saisimme paikkoja päälle 335, ponikarsinat olivat hevoskarsinoista poiketen kooltaan 3x4m. Rahaa remonttiin oli palanut tuhottoman paljon, mutta yrityksellä meni hyvin, se tuotti järkyttävät määrät rahaa, ja liikevaihto oli monta kertaa suurempi kuin yhdelläkään muulla saman alan yrityksellä, jopa yhdysvaltalaiset laukkatallit mukaanlukien. Vanhana suurtilana toiminut tallialue oli myös ideaali paikka hevosille, paikalla oli ennen sijainnut vanha, perinteikäs navetta, joka oli yksi maan suurimmista.

Uusi talli oli siis poneja varten, sinne muuttaisivat kaikki ponitorujen edustajat säkäkorkeudesta huolimatta. Näin alkuun tallityttömme olivat kuivittaneet sinne 85 karsinaa. Hevosten siirtäminen uuteen talliin olisi suurempi homma, ja sen seurauksena tarhajärjestelyt olisi pistettävä täysin uusiksi. Ponit pääsisivät tutustumaan uuteen kotiinsa kun ne haettaisiin illalla sisään, mutta sitä ennen oli vielä paljon tehtävää, kuten varusteiden lastaaminen mönkijän peräkärryyn ja niiden roudaaminen uuteen satulahuoneeseen. Tallissa kävi kamala vilske, kun sitä yritettiin saada illaksi kuntoon.

Vihdoin ja viimein, kahdeksan maissa illalla saatoimme todeta tallin olevan lähes valmis. Karsinoissa oli kuivikkeet, heinät odottivat syöjiään, suolakivet olivat paikoillaan ja juoma-automaattien toimivuus oli varmistettu. Vain iltasoossit puuttuivat, ja niitäkin jaettiin parasta aikaa. Hevosten alkaessa tulla sisään työntekijöiden ja innokkaiden tallityttöjen ohjaamana saatoin vain ohjailla heitä oikeisiin karsinoihin, toistaiseksi karsinoiden ovissa ei ollut nimiä. Yllätyin kaikkien hevosten ollessa paikoillaan ja rouskuttaessa tyytyväisesti heiniään, kuinka helposti tämä olikaan sujunut. Yksikään hevonen ei ollut päättänyt järjestää kohtausta naapurinsa kanssa, ja jopa Eliot oli rauhoittunut runsaalla kuvikekerroksella varustettuun karsinaansa.

21.03.2016 estevalmnnus (kirjoittanut omistaja)
Tämä päivä ei todellakaan lukeutunut suosikkeihini. Miten se olisi voinut kuulua niihin, kun olin pitänyt estevalmennuksen erittäin estevastaiselle orilleni A.D. Ocean Eliotille? Selässä orilla oli Rebecca, kokenut esteratsastaja. Siitä huolimatta touhu ei oikein ottanut luonnistuakseen. Ohjelmassa oli jumppasarja, joka kuului aivan jokaisen pienen poninkin peruskoulutukseen, sen kokoisista esteistä pääsivät helposti yli myös pienenpienet shetlanninponit. Samankaltaisilla esteillä aloitettiin myös aloittelijoiden estetreenaus.

”Nyt hemmetti suutut sille!” olin kuitenkin joutunut karjumaan. Paksupäinen ori oli päättänyt esteiden olevan turhan haastavia sen makuun, vaikka kaikki paikallaolijat tiesivät orin vain pelleilevän. Rebecca ajoi oria päättäväisesti kohti estettä, ja ori rysäytti itsensä keskelle kavallettia. ”Kukaan ei ole ikinä ennen saanut kavalletin puomeja pitkin maneesia näin pahasti. Nyt käytä sitä helvetin raippaa ja näytä sille paskapäälle, kuka määrää”, oin tuohtunut. Ei valmennuksesta tulisi mitään, jos ori toimisi noin. Rebeccakin oli hyvä ratsastaja, jolle yhden pienen poniorin ei pitäisi pystyä tuottamaan ongelmia.

Vasta ikuisuuden jälkeen Eliot kulki esteen yli edes jotenkuten. En ollut vieläkään tyytyväinen orin suoritukseen, ei sitä voisi jättää tuohon tilaan. ”Jos tulet huomenna tolla kaakilla estevalmennukseen, sä saat kenellä tahalla muulla hevosella ilmaisen valmennuksen kaupan päälle”, lupasin epätoivoisena. Kyllä, ori oli päättänyt kilpauransa. Siitä huolimatta sen ei ollut lupa heittäytyä huonokäytöksiseksi. Sen vrsoista ei kyllä tulisi ikinä estehevosia, jos se olisi perintötekijöistä kiinni, puistelin päätäni.