tämä hevonen on kuollut 15.08.2018


© Bob Langrish



ERJ-II

Afanasiy MIV

Virallinen nimi Afanasiy MIV
Sukupuoli ori
Rotu budjonnynhevonen
Säkäkorkeus, väri 165cm, rt (ee/aa)
Syntymäpäivä 17.8.2013, 11v
Koulutus ko. heB re. 150cm

Tuoja miivi
Omistaja miivi VRL-13320
Rekisterinumero VH15-039-0027

Luonnekuvaus

Nasi on helppo budjonnyorii. Se toimii käsittelijällä kuin käsittelijällä aiheuttamatta häslinkiä. Ei juuri kiinnostu ympäristöstään, vaan on ikään kuin omassa kuplassaan. Vasta esteradalle päästessään herää, ja vaatii taitavan ratsastajan, joka osaa käyttää kevyitä apuja, mutta jolla on kanttia sanoa orilla kovemmillakin otteilla, että vauhtia on liikaa. Yleisesti Nasia pidetään miesten ratsuna esteillä, 50-kiloista naista ei ori juuri vakavasti ota selässään keikkumassa.

Suku

i. Alyosh
budj, 165cm, rt
ii. Anastasiy
budj, 165cm, rt
iii. Anatoli
budj, 160cm, m
iie. Kamílla
budj, 164cm, rt
ie. Irinuska
budj, 163cm, rt
iei. Vladislav
budj, 162cm, rt
iee. Irma
budj, 159cm, rn
e. Ludmilla
budj, 164cm, rt
ei. Gaviriil
budj, 164cm, rt
eii. Grigori
budj, 165cm, rn
eie. Olimpiáda
budj, 158cm, rt
ee. Lyudmila
budj, 162cm, rt
eei. Jevstafi
budj, 163cm, m
eee. Ljudmíla
budj, 160cm, rt

Alyosh oli kovapäisenä tunnettu estetykki. Ori tunnettiin ehkä parhaiten kotimaansa, juuri Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan Venäjällä, länsiosissa, Pietarin seudulla. Se kilpaili enimmillään 140cm luokissa sijoittuen, käyden myös 150cm luokkien puolella – tosin hakien pelkkiä hylkyjä. Orin sukua ei olisi voinut erityisen hyväksi luokitella, mutta siitä huolimatta sitä käytettiin reilusti jalostuksessa, varsinkin tuomaan ulkomailla asuville, sinä aikana hyvin sisäsiittoisilla budjonnyille uutta verta sukuun, mutta myös kotimaahan ori jätti runsaasti jälkeläisiä.

Anastasiyta kutsuttiin nimellä ”Ubiytsa”, tappaja. Se ei kilpaillut koskaan, vaan eli elämänsä lähinnä laitumella hankalan luonteensa vuoksi. Satulaan ori oli totutettu, mutta sen ratsukoulutus oli jäänyt siihen sen heittäessä kaksi ratsastajaa selästään ja molempien kuollessa sisäisiin vammoihin. Jostakin syystä oria ei lopetettu sen seurauksena, eikä edes ruunattu, vaikka siitä näki, että sen luonteessa oli jotakin pahasti vialla. Vielä omituisemmasta syystä oria käytettiin myös jalostuksessa. Jalostuskäyttö ei rajoittunut niihin naapurin risteytys- tai ravuritammoihin, vaan myös suuret, maineikkaat siittolat olivat kiinnostuneet orin käytöstä jalostuksessa.

Irinuska oli suuressa siittolassa koko elämänsä asunut tamma. Se ei luultavasti astunut koskaan siittolan alueen ulkopuolelle, se niin syntyi kuin kuoli siellä. Tammaa ei koskaan todella koulutettu ratsuksi. Se osasi olla heittämättä ratsastajaa selästään ja tunsi kääntävät ja pysäyttävät avut, mutta kummempi ratsu se ei ollut, eikä sen selässä käytykään kuin muutaman kerran vuodessa. Irinuska oli kuitenkin hyväluontoinen hevonen, ja se periyttikin selväpäistä ja miellyttävää luonnettaan useille jälkeläisilleen, vaikkakaan ei kaikille.

Jos Nasin isänemä oli perinteinen siitostamma, myös Ludmilla edusti samaa tyyppiä, ja sen elämästä voisi kertoa melkein saman kuin Irinuskan elämästä. Ainoana erona siihen oli se, että tamma myytiin kolmevuotiaana, kantavana, uuteen kotiin, pienelle, Moskovan lähellä sijaitsevalle siittolalle, jossa se eli siitä hetkestä eteenpäin seuraavat 20 vuotta. Tamma oli yksi siittolan työntekijöiden suosikkihevosista, sillä se oli äärimmäisen helppo käsitellä – taas yksi yhtäläisyys Nasin isänemään. Tamma jättikin useita jälkeläisiä kilpailemaan suurissa luokissa, eräs täysiveriristeytys menestyi jopa World Cupissa kiitettävästi.

Gaviriil kilpaili kansallisella tasolla 140cm korkeita esteitä. Ori oli kuuleman mukaan hyvin simppeli tapaus – siltä löytyi potkua, mutta kun sille asetti rajat, ei ongelmia ilmennyt. Se oli kolhon näköisten budjonnyjen seassa poikkeus. Sen vanhemmat eivät olleet mitään rakennekukkasia, kaukana siitä, mutta Gaviriil ol jopa kaunis hevonen, mitä voi sanoa vain harvasta budjonnystä.

Lyudmilla on Nasin suvun kolmas perinteinen siitostamma. Se syntyi jopa samalla siittolalla orin isänemän kanssa, samana vuonna kaiken lisäksi. Tamma ehti muista Nasin suvun tammoista poiketen startata jopa muutaman kerran ikäluokkakilpailuissa, mutta siihen sen kilpaura jäikin – omistajan yksi vanha siitostamma siirtyi eläkkeelle, joten Lyudmillalle tuli enemmän käyttöä siitostammana kuin kilparatsuna. Tamma jätti kymmenisen jälkeläistä, joista vain yksi oli ori. Tamman luonne ei ollut kaikista helpoin, mutta johdonmukaisella ja reilulla käsittelyllä sen kanssa pärjäsi oikein hyvin.

02.08.2015 budj-t Alyosha ABG
25.05.2016 budj-t Zhenya Lymie
19.08.2016 budj-t Zemniak Sirin

Kilpailut

Kilpailukalenteri

ERJ
12.05.2015 Brentwood 150cm 1/40
15.05.2015 Brentwood 150cm 2/40
17.05.2015 Brentwood 150cm 3/40
18.05.2015 Brentwood 150cm 6/40
26.05.2015 Brentwood 150cm 6/40
28.05.2015 Brentwood 150cm 3/40
JAOS
00.00.0000 paikka luokka 0/0
00.00.0000 paikka luokka 0/0
00.00.0000 paikka luokka 0/0
00.00.0000 paikka luokka 0/0
JAOS
00.00.0000 paikka luokka 0/0
00.00.0000 paikka luokka 0/0
00.00.0000 paikka luokka 0/0
00.00.0000 paikka luokka 0/0

Ominaisuuspisteet

ERJ p (vt )
KRJ p (vt )
KERJ p (vt )
VVJ p (vt )

Päiväkirja ja valmennukset

29.08.2015 estevalmennus (kirjoittanut omistaja)
Olin muutama viikko sitten heittänyt vitsillä ajatuksen Mikestä estevalmennuksessa Nasilla. Nyt hoitajille pitämässäni ryhmävalmennuksessa oli sopivasti tilaa, ja ori päässyt 120 senttisiin esteisiin huipentuvaan valmennukseen yhtiökumppanini ratsastamana. Mike oli erinomainen ratsastaja, mutta olin oppinut tuntemaan pojan - ei, olihan 22-vuotias jo ihan mies - kouluratsastajana, vaikka esteetkin luonnistuivat häneltä mainiosti.

Ratsastajien tehtyä ensin yhessä verryttelyt saivat he alkaa hypätä vuorotellen. Mike sai olla viimeisenä vuorossa. Hänen vuoronsa tullessa Nasi lähti liikkeelle kuin salama, mutta pysyi yhä miehen hallinnassa. Huomasin selässä istuvan Miken virnistelevän kuin mielipuolen, ja hetken jo jouduin pelkäämään kanssaratsastajien sekä oman turvallistuuteni puolesta. Nasi kuitenkin selvitti esteet ratsastajansa hallinnassa, eikä edes osoittanut olevansa Miken kontrollin ulkopuolella huimasta vauhdista huolimatta. Muutamien seuraavien hyppyjen aikana totesin taas saman ja heitinkin siitä pientä vitsiä. Viimeisten hyppyjn jälkeen muut saivat lähteä loppuverryttelemään maastoon, mutta Mike otti vielä muutaman hypyn esteiden ollessa 140cm korkeita. "Ei paha", mies huikkasi ratsunsa selästä leveä virne kasvoillaan. "Olen samaa mieltä, jos siirtyisit koulupuokeista estebudjoihin?" ehdotin miehelle. Vastaukseksi sain naurua loppuverryttelyt aloittaneen miehen suunnalta.

12.09.2015 estevalmennus (kirjoittanut omistaja)
Viime kerralla Nasin olless osana ryhmävalmennuksien hevoskaartia, oli sillä ratsastanut toimitusjohtajani Mike. Yllättäen saapuessani maalle ja silmäillessäni tämän kertaisia valmennettavia, oli sama ratsukko pompannut listasta esille. Olin pudistellut hymyillen päätäni, ei tuo mies nähtävästi ollut päässyt vieläkään orista ylitse.

Valmennus sujui kivasti, varsinkin Mike osalta. Mies, jonka olin tottunut tekevän paperihommia tai istuvan siististi GP-tasoisten kouluratsujen selässä pääsi taas yllättämään minut. Hän hyppäsi Nasin kanssa todella siististi. Muita ratsastajia sain muistutella milloin mistäkin, kun taas Mike oli kuin kotonaan orin selässä - pohdin taas kerran, miksi mies oli toimitusjohtaja eikä ratsuttaja, vaikka näkihän miehen aikana saaduista tuloksista sen. ”Muut, lähtekää heittämään parin kilsan käyntilenkki loppuun. Mike, jää sä ottamaan vielä muutama este”, sanoin viime kerran tapaan valmennuksen ollessa lopuillaan.

20.05.2016 ei niin mukava päivä (kirjoittanut omistaja)
Kaikki tietävät, että hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Jos sattuu enemmän, joskus vähemmän. Eilen sattui vähän enemmän.

Olimme korjanneet yhden tamma-aitauksistamme sähkölangoilla. Aitamme olivat lähinnä puisia, mutta sähköillä oli helppo tehdä korjauksia ja jakaa tarvittaessa kaikista isoimpia laitumia pienempiin osiin. Orien kanssa toki vältimme tätä – lähes kaikki orimme olivat astuvia, eikä edes siihen kaikista rauhallisimpaan oriin voinut aina luottaa, se oli silti ori.

Talutimme Nasia kohti laidunta. Kesän ensimmäiset astutukset olivat takana, ja ori oli ansainnut hetken vapaan. Nyt se saisi olla viikon syrjäisellä laitumella ilman mitään häiriötä, muista hevosista tai ihmisistä. Matkalla sinne se kuitenkin äkkäsi, että jokin tamma-laitumella ei ollut samalla tavalla kuin ennen – tummien lankku-aitojen sijaan aita oli vaaleaa nauhaa. Tiesihän Nasi jo nuoruusvuosiltaan Venäjällä, että langoista oli helppo päästä läpi, sen kuin meni. Kerran se vain kirpaisi.

Ori lähtikin taluttajansa käsistä – tallitytöllä ei ollut mitään mahdollisuutta pidellä vahvaa oria. Se laukkasi suin päin tamma-laitumelle. Suoraan kantavien ja jo astutettujen tammojen keskelle. Löytyi sieltä pari varsonuttakin jo.

Kuten arvata saattaa, kipakoiden tammojen keskellä seikkailu ei päättynyt Nasilta hyvin. Ori oli täynnä hampaanjälkiä saadessamme sen ulos tammalaitumelta, eikä parilta isoltakaan haavalta vältytty. Onneksi vauriot jäivät ikävännäköisiin haavoihin – orin jalat ja muut sisuskalut olivat täysin kunnossa. Eläinlääkäri tikkasi orin haavat, mutta muutama viikko kestäisi ennen seuraavia astutuksia. Sovitut astutukset saataisiin hoidettua keinosiemennyksillä, Nasista oli tälle vuodelle etukäteen varattua enemmän pakasteita. Tässä olisi hieman selittämistä luomuna siemennystä olettaneille tammanomistajille, mutta asiasta päästäisiin varmasti sopuun.

Pääasia, että Nasi tulisi muutaman viikon sairastarhailun jälkeen kuntoon.

webdesign © Cery 2016
kuvat © You Know
kaikki muu materiaali © Abgelegenheit

 

virtuaalitalli /
virtuaalihevonen
sim-game stable / -horse

 

yllpitj miivi VRL-13320
tallitunnus ABGE2535
viimeksi pivitetty 28.02.2017