Tämä hevonen on kuollut.

Tämä hevonen on kuollut.

Ghislaine Miv

• 09/15
  KRJ-I
  101.5 pts

Hissu on hiljainen tamma, jonka löytää usein karsinan nurkasta seisomasta. Tamma osoittaa lempeyttä vain ani harvoille ihmisille, ja hevosseurassa se on syrjään vetäytyvä. Ratsastaessa se tekee kaiken virheettömästi kenen tahansa kanssa, mutta vain parin ihmisen kanssa, jotka ovat voittaneet pelokkaan tamman luottamuksen tulee niihin sitä oikeaa hohtoa.

i. Rainier sf, 168cm, rn	ii. Renaud sf, 168cm, m
	ie. Brûler Phoenix sf, 166cm, rn
e. Gaetane sf, 162cm, rt	ei. Noir Corbeau sf, 165cm, m
	ee. Gilberte sf, 163cm, rt

Isä Rainier oli kotimaassaan varmaa jalostusmateriaalia. Laadukkaasta, vanhasta ranskalaissuvusta tullut ori kilpaili Intermediate II -tasolla, startaten muutaman kerran myös GP-kilpailuissa, jääden niissä kuitenkin häntäpäähän. Ruunikko ori oli luonteeltaan hyvin rauhallinen verrattuna muihin samalla tasolla kilpailleisiin hevosiin, ja pitikin pään kylmänä tilanteesta huolimatta. Ensimmäisen palkinnon kantakirjaori sai varsoja myös uransa alkuvaiheilla, ensimmäisenä varsanaan Ghislainen ollessaan vasta neljän astutushetkellä. Tällä hetkellä ori kilpailee nuoren kouluratsastajan ratsuna kanssa Saksassa, ollen kuitenkin vahvasti mukana Ranskan hevosjalostuksessa, ori on Ranskan suosituin pakastesiemennyksellä astuva ori. Se on vaikuttanut vahvasti myös muiden Keski-Euroopan maiden kouluratsukantaan.

Isänisä Renaud oli aikansa kovimpia nimiä kouluratsastuksessa. GP-tasolla kilpaillut ori oli vuosia kokeneen, useita arvokilpailuita orin kannssa voittaneen tanskalaisen kilparatsu. Ori kuitenkin eli koko elämänsä kotimaassaan Ranskassa, jossa sillä oli pitkä historia, ja suku hyvin selvillä aina selle francaisten kantaoreihin saakka. Klassinen ranskalaisori oli luonteeltaan virkeä, mutta ei koskaan riistäytynyt ratsastajan hallinnasta, vaan tyytyi steppaamaan paikallaan hermostuneena. Siitosuran ori aloitti vasta vanhoilla päivillään, toimien siitoshevosena vasta 19-vuotiaasta alkaen aina kuolemaansa 24-vuotiaana saakka.

Isäemä Brûler Phoenix oli klassinen siitostamma. Arvostetuista nimistä polveutunut tamma ei astunut koskaan kilpakentille, vaan tamma toimi siitostammana aina 4-vuotiskesänä tapahtuneesta astutuksesta 15-vuotiaaksi saakka. Tammalla oli hyvin liikettä, mutta se ei ikinä pistänyt parastaan ratsastajan kanssa, vaan esitti näyttävät askellajinsa mieluiten vapaana tai juoksutettuna. Tamma kantairjattiin ensimmäisellä palkinnolla, huippupistein. Varsoilleen tamma periytti upeaa rakennettaan sekä laajoja, pehmeitä liikkeitään, mutta osalla jälkeläisistä esiintyi samoja ongelmia ratsastuksen kanssa kuin tammalla, eikä yksikään jälkeläinen yltänyt GP-tason huipulle, kuten useiden jälkeläisten isät. Luonteeltaan hyvin tammamainen, äidinvaistoa orjallisesti seurannut tamma myytiin 15-vuotiaana viimeisen varsan vieroituksen jälkeen opetusratsuksi pieneen, Pariisin lähistöllä sijainneeseen ratsastuskouluun, jossa tamma eli hyvän elämän 27-vuotiaaksi saakka viettäen vapaa-aikansa laumassa laitumella, tehden töitä tunnin päivässä. Ratsastuskoulussa tamma oli oppilaiden suosikki, se osaaville ratsastajille annettava ratsastaessa kärttyilevä tamma, joka oli maasta käsin oikea helmi.

Emä Gaetane oli klassinen esimerkki siitä, että myös ruma ankanpoikanen voi menestyä. Rakenteeltaan mitäänsanomaton, hieman säälittävän näköinen tamma pääsi kantakirjaan kolmannella palkinnolla vasta toisella yrittämällä viisivuotiaana, eikä yltänyt nuorena muun ikäluokkansa tasolle. Liikettä Gaetanelta ei kuitenkaan puuttunut, ja suvultaan upea klassisen sekä uuden linjan ranskanpuoliverisen yhdistelmä myytiin polkuhintaan puolituntemattomalle, vasta Yhdysvalloista Ranksaan muuttaneelle ratsuttajalle. Kovan työn jälkeen Gaetane nousi yhdeksänvuotiaana maan huipulle, eikä tammaa uskottu samaksi, vuosia sitten myydyksi rumaksi hevoseksi. Seuraavat kolme vuotta tamma kilpaili GP-tasolla menestyen muita ikäisiään huomattavasti paremmin. Tamman ura kuitenkin katkesi yllättäen tuiki tavalliseen kentällä kompuroimiseen, jonka seurauksena tamman hankosiden vahingoittui niin, että tammasta ei ollut enää kuin siitosratsuksi. Toipumisvuoden aikana tamma astutettiin, ja se saikin yhden varsan. Ikävien sattumien myötä tamman kohtu jouduttiin poistamaan tulehdusten vuoksi, joten sekin ura jäi tammalta kesken. Lopun elämäänsä tamma elikin lähinnä laitumella lekotellen ja toimien sijaisemona orpovarsoille. Tamma lopetettiin 21-vuotiaana jännevamman uusiutuessa.

Emänisä Noir Corbeau oli modernin linjan ranskalaisori. Useita suuremmalle kansalle tuntemattomiakin mutta ulkomailla menestyneitä nimiä suvussaan pitänyt musta ori tuli tunnetuksi nuorten ratsastajien kulkuneuvona huipulle, ja sen omistikin useampi nuori ratsastaja, jotka pääsivät huipulle orin kanssa. Siistosorina Noir Corbeau ei toiminut kuin yhden kauden ajan 14-vuotiaana, jättäen kolme jälkeläistä useiden tammojen jäätyä tyhjäksi. Ori periytti jälkeläisilleen tasaista luonnetta. Ori antoi helposti ratsastajalleen mokat anteeksi, eikä välittänyt juuri ulkomaailman meiningistä. Se ruunattiin 15-vuotiaana ja myytiin opetusmestariksi kouluratsastuksen MM-kullan Ranskaan tuoneen Jean Legrandin tyttärelle. Ruunana ollessaan Noir Corbeau rauhoittui huomattavasti, ja muuttui koko tallin täyttävän egon omistavasta orista nöyräksi, taidokkaaksi ruunaksi. Kaikista orimaisista tavoistaan ei nykyinen ruuna päässyt koskaan eroon, ja ensimmäisellä kerralla laitumella ruunauksen jälkeen ollessaan hämmentynyt ruuna yritti astua kaikkea liikkuvaa. Noir Corbeau jouduttiin lopettamaan agressiivisen suoliston alueen pahanlaatuisen kasvaimen aiheuttamien kroonisten kipujen vuoksi 23-vuotiaana.

Emänemä Gilberte oli vanhan linjan tamma. Tamma kasvoi hyvin perinteisellä tallilla, pärjäten nuorena mainiosti nättelyissä sekä ikäluokkakilpailuissa. Tamman rakenne oli esimerkillinen, mutta liikkeet eivät riittäneet tammalle suvun puolesta suunniteltuihin kansainvälisiin luokkiin, vaan tamma jäi kilpailemaan PSG-tasolla kotimaahansa, taitaen kuitenkin teoriassa kaiken mahdollisen. Se eli koko ikänsä kasvattajallaan, vanhan kansan kouluhevoskasvattajana tunnetun madame Rousselin omistamassa siittolassa. Luonteeltaan Gilberte oli täydellinen siitostamma, rauhallinen, äidinvaistojaan seuraava tamma, joka antoi ihmisen käsitellä varsojaan alusta saakka, vaikka omasikin vahvat äidinvaistot. Siitostammaksi siirryttyään Gilberte periytti jälkeläisilleen suvussaan tunnettuja liikkeitä, jotkaa olivat hypääneet Gilberten kohdalla sukupolven ylitse, sekä esimerkillistä, fiksua luonnetta. Jälkeläisia tamma jätti yhteensä 5. Tamma lopetettiin 20-vuotiaana laiduonettomuudesta seuranneen vakavan etusääriluun pirstalemurtuman vuoksi, vaikka rahalla olisi saattanut saada tamman johonkin kuntoon, ei ollut järkeä pistää jo eläkeikäistä tammaa elämään loppuikäänsä liinkuntarajoitteisena, eikä vanhan tamman selviämistä leikkauksesta olisi pystynyt varmistamaan.

18.03.2015 fwb-o Nickname ABG KTK-III KRJ-III
27.05.2015 fwb-t Gardenia ABG
11.05.2015 sf-t Genheit Gueniévre
21.05.2016 sf-o Qantamo RA

Ominaisuuspisteet
ERJ p (vt )	KRJ p (vt )
KERJ p (vt )	VVJ p (vt )
KRJ - 17 sijoitusta
13.03.2015 Hukkapuro Grand Prix 1/30 14.03.2015 Hukkapuro Grand Prix 5/30 15.03.2015 Hukkapuro Grand Prix 5/30 17.03.2015 Hukkapuro Grand Prix 1/30 17.03.2015 Hukkapuro Grand Prix 4/30 23.03.2015 Hukkapuro Grand Prix 4/30 30.03.2015 Hukkapuro Grand Prix 3/30 12.03.2015 Wolf Sporthorses Grand Prix 4/30 13.03.2015 Wolf Sporthorses Grand Prix 4/30 19.03.2015 Wolf Sporthorses Grand Prix 5/30 19.03.2015 Wolf Sporthorses Grand Prix 3/30 20.03.2015 Wolf Sporthorses Grand Prix 2/30 21.03.2015 Wolf Sporthorses Grand Prix 4/30 25.03.2015 Wolf Sporthorses Grand Prix 2/30 06.08.2015 Kilpailukeskus Reiter Grand Prix 2/23 07.08.2015 Kilpailukeskus Reiter Grand Prix 4/23 13.08.2015 Kilpailukeskus Reiter Grand Prix 4/23

20.04.2015 kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Ghislaine MIV ja tamman omistava suurtalli Abgelegenheitin toimitusjohtaja Mike Stone olivat tulleet tänään valmennettavakseni. Hissuksi kutsuttu pienehkö ranskalaistamma kulki rennosti nuoren miehen alla ratsukon kävellessä alkukäyntejä. Tälle päivälle olin suunnitellut sulku- ja avotaivutuksia, niitä oli hyä harjoitella tilanteesta riippumatta. "Ota vaan ohjia", sanoin ratsukolle heidän käveltyään hetken ja aloitin valmennuksen. Hissu eteni varovasti heti miehen alettu ottaa ohjia, mutta rentoutui hetkessä. Pyysin ratsukkoa ravaamaan näin alkuun, sekä tekemään erilaisia taivutuksia, temponvaihdoksia sekä erilaisia teitä ja vaihtamaan suuntaa aina välillä. Hissu kulki nätisti, kuin oppikirjn sivulta, mutta tamman liikkeistä puuttui tietty letkeys, jonka uskoin tulemaan esiin samalla tavalla, kuin tamman jännittyneisyys oli hävinnyt hetkessä.

Olin ollut oikessa, ja pian päsimme aloittamaan sulku- ja avotaivutukset. Avotaivutuksissa vain raapaisisimme pintaa, mutta sulkutaivutuksiin perehtyisimme paremmin. Ratsukon avot olivat esimerkillisiä, ja ratsu kulki kivan letkeästi ja rennosti, eikä selässä istuva, enemmän esteratsastajatyypiksi paljastunut Mike joutunut tekemään paljoa töitä. Sulkutaivutuksiin siirryttäessä ratsukon työskentelyssä tapahtui kuitenkin muutos. Mike joutui keskittymään ratsastukseen huomttavasti enemmän, enää se ei ollut samanlaista "ajatuksen voimalla" -tyyppistä ratsastuksessa kuin avotaivutuksissa. Hissu teki toiseen suuntaan taivutukset kelvollisesti, mutta toiseen suuntaan mentäessä ne olivat kuin polvenkorkuisessa savessa liikkumissa. Tamma kulki erittäin toispuoleisesti, lähinnä etuosallaan ristiin astuen takaosan tullessa perässä miten sattuu. Työstimme takaosan käyttöä ja sulkutaivutuksia vasemmalle kokonaisuutena hyvin reilusti, enkä ollut vieläkään täysin tyytyväinen ratsukon työskentelyyn - tamma oli yhä valmennuksen lopussa äärettömän tahmea suluissa vasemmalle, mutta teknisesti tehtävä onnstui kelvollisesti.

06.05.2015 kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Olin tänään pakannut nyt kisauransa lopettaneen ja maalle muuttaneen tamman traileriin jo hyvissä ajoin, sillä ajaisimme tänään Belgian puolelle suuresti ihailemani Arnoud Romeijnin kouluratsastukseen. Valmentajamme oli muutama vuosi sitten vielä kilpaillut MM-tasolla, ja olipa hänellä toissa olympialaisistakin pronssimitali. Puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen olin saapunut perille matkallani kotitallistamme Aachenin reunoilta Romeijnin tallille, joka sijaitsi Belgiassa, pienessä Bastognen kunnassa.

Paikan päällä avasin lastaussillan rampin ja päästin tammani ulos. Se tutkaili kiinnostuneena ympärilleen, mutta ei hermostnut pahemmin. Olin hyvissä ajoin ennen valmennusta paikalla, jotta saatoin varustaa tamman vasta perillä ja kävellä sen kanssa hetken kuljetuksen jälkeen. Vedin tammaltani loimen päältä ja laitoin satulan valmiiksi harjattuun selkään, jonka karva kiilsi auringonvalossa. Valkoiset pintelit paljastuivat kuljetussuojien alta, joten enää tammalta puuttuivat suitset. Uskalsin riisua tammalta riimun kokonaan suitsiessa, rauhallinen tamma ei pienestä hätkähtäisi. Suitsittuani tamman lähdin kentälle kävelemään tammalla, jotta mahdolliset kuljetuksen aikana tulleet jumit avautuisivat.

Itse valmennus sujui erinomaisesti. Hissu oli alusta saakka kuulolla mainiosti, ja valmentajan antamat tehtävät olivat yksinkertaisia, mutta jouduin tosissaan tekemään töitä niiden suorittamikseksi, enkä voinut vain istua selässä. Toisessa kierroksessa tammani oli hieman tahmea, mutta liikkeiden tekninen osaaminen sujui silti mainiosti, niistä hävisi vain Grand Prix -ratsulle tarpeellinen lennokkuus, ja olisin voinut sanooa liikkeiden olevan jonkun puskaponeistamme suorittamia. Teimme valmennuksessa muun muassa sarjavaihtoja, jota onnistuivat ainakin omasta mielestäni erinomaisesti. Valmentajamme kertoi lopun kommenteissa olevansa kohtuullisen tyytyväinen suoritukseemme, mutta petrattavaakin olisi, tamman toisen suunnan jäykkyys ei ollut hyvä asia, ja saattoi kieliä hevosen syvempien lihasten jumeista.

17.07.2015 tamman hoitamista (hoitajan näkökulmasta, kirjoittanut omistaja)
Tänään olin tullut tallille hoitamaan hoitohevostani Hissua. Olin hoitanut tammaa jo vuoden ajan, ja tunsin sen kuin omat taskuni. "Hei", tervehdin hilajisella, sointuvalla äänellä tammaa päästyäni sen karsinan luo. Lattialla maannut tamma nosti päätään ja hörähti. Kaivoin kassini pohjalta muutaman leivänpalan. Laitoin ne tamman ruokakuppiin, ja tamma ylös nousi mutustelemaan niitä. Sen mutustellessa niitä hain harjapakin. Tänään vain hoitaisin tamman, se oli menossa omistajansa Sara Holmin kanssa kouluvalmennukseen. Satulahuone oli tutussa, hyvässä järjestyksessä, ja kävelin epäröimättä Hissun kamppeiden luokse. Kohautin olkiani nähdessä uudet kankisuitset, mittatilaustyötä olevat, mustat, pehmeästä nahasta valmisestut ja timanttiotsapannalla varustetut suitset olivat varmasti maksaneet maltaita.

Karsinassa en viitsinyt sitoa tammaa kiinni. Yleensä vaativien luokkien hevoset tunnettiin tikittävinä aikapommeina, mutta toisin kuin normaalit hevoset, Hissu oli kuin lauhkea poni. Harjasin siitä tammaan tarttuneet purut pois kaikessa rauhassa, valmennuksen alkuun oli vielä runsaasti aikaa. Välistä rapsuttelin tammaa, joka suorastaan kerjäsi huomionosoituksia. Kavioiden puhdistus sujui kuin leikki, enkä joutunut edes pitämään tamman kavioista juurikaan kiinni. Satulan alle olin vaihtanut itse ostamani satulahuovan, yksinkertaisen valkoisen huovan, johon oli kirjailtu nurkkaan kaunokirjaituksella Ghislaine MIV, hoidokkini nimi. Olin käyttänyt sitä tähän saakka vain itselläni valmentautuessani tamman kanssa, mutta myös Sara voisi käyttää sitä. Saatuani satulan tamman selkään suitsin sen. Suitset olivat upeat, mutta en kiteytynyt siihen toistaiseksi, toivoin vain, että tammalle oli hankittu yhtä hienot tavallisetkin suitset, en ratsastanut mieluusti kangilla. Manasin, olin unohtanut pintelit. Nopeasti juoksin satulahuoneeseen, josta löytyi kaappi täynnä pinteleitä. Nappasin käteeni neljä patkaa sekä pinteliä ja riensin talliin, nyt alkoi olla jo vähän kiire. Pintelit jalkaan, toivottavasti tarpeeksi tiukalle ja menoksi.

Pihalla en nähnyt Saraa missään, mutta tallin toimitusjohtaja, Mike Stone saapui luokseni ratsastusvaatteet päällään. "Kiitti että hoisit Hissun", tämä sanoi ja nappasi tamman minulta. Katsoin tyrmistyneenä hänen peräänsä, saatoin vain änkyttää: "Mä luulin että Sara menee sillä." Sara oli hieman pelottava, mutta mukava, mutta Mike oli outo. Hän oli perfektionisti, joka riiteli Saran kanssa tallissa päivät pitkät, eikä osallistunut ikinä mihinkään talliporukan juttuihin, vaikka viettikin aikansa tallissa eikä toimistossa oikeita töitään tehden. Pudistelin päätäni.

29.08.2015 estevalmennus (kirjoittanut omistaja)
Tänään olin tullut maalle pitämään hoitajile ryhmävalmennuksia. Tytöt olivat innoissaan muutaman kerran vuodessa ilmaiseksi saamastaan ylellisyydestä, kansainvälisen tason huippuratsastajan pitämist valmennuksista hoitohevosillaan. Rajallisen ajan vuoksi olin ottanut aina viisi tyttöä ryhmään, mutta ponejen koon vuoksi pidin useamman ryhmän, tälle päivälle oli suunniteltu kaksi metristä ryhmää, yksi 120cm sekä yksi hevosten kapasiteetin mukaan mentävä, siihen valmennukseen olin päästänyt vanhemmat, suurilta radoilta kilpakokemusta omaavat tytöt. Eilen olin pitänyt valmennuksia poneille, ja nyt huokailin, miten helppoa nuoria ja innokkaita esteratsastajanalkuja oli valmentaa heidän kaahatessaan poneillamme. Nyt kentällä oli toinen metrisiä hyppäävä ryhmä, suurimmaksi osaksi ratsastaen ihastuksillani, suomenhevosilla.

Sylvia oli kuitenkin vaatinut päästä hyppäämään Hissun kanssa metrisiä. GP-tasolla kilpaillut koulutamma hyppäsi helposti yli metrisiä, mutta ei ollut ikinä käynyt estevalmennuksissa saati kilpaillut estekilpailuissa. Olin kuitenkin suostunut tytön toiveeseen, ei kilpauransa jo päättänyt tamma itseään esteillä rikkoisi, ja Sylvia oli kokenut ratsastaja, olihan hän hoitanut pelkästään Hissua jo vuoden, sekä kilpaillut kansallisellakin tasolla esteillä poniemme kanssa.

Hissu hyppäsikin hoitajansa kanssa hyvin, vaivattoman näköisesti. Tamma nautti selvästi hyppäämisestä, eikä epäröinyt kertaakaan. Se ei myöskään kuumunut esteistä tai muista samaan aikaan maneesissa valmennuksessa olevista ratsukoista, vaan totteli ratsastajaansa moitteetta. Olisin voinut antaa ratsukolle vaativampiakin tehtäviä, mutta muistutin itselleni tamman olevan yhä se GP-tason kilparatsu, joka ole tuhottoman arvokas pelkästään siitostammanakin.