• hevoset
• kasvatus
• muuta

Isänisä Royal Empress oli hienostunut estehevonen, hyppi Grand Prix luokkia kansallisella tasolla kuin vettä vaan. Pysyi noin 8-vuotiaasta 14-vuotiaaksi huipulla, jonka jälkeen siirtyi jalostuskäyttöön ilahduttamaan tammoja. Periytti jälkeläisilleen (joita syntyi noin viisikymmentä) hyppykykyään ja luonnetta, joka oli äärimmäisen yhteistyökykyinen ja herkkä. Kuoli yllättäen laitumelle kauniina kesäaamuna jättäen omistajat suremaan hienon orin kohtaloa, vaikka herre elikin lähes 30-vuotiaaksi pitkästä ja rasittavasta kilpaurastaan huolimatta.

Isänisänisä Minister's Prejudice oli upea, musta satuori. Hyppäsi jonkin verran esteluokkia kansallisella tasolla, muttei koskaan yltänyt huipulle. Kansallisella tasolla pärjäsi hyvin 140cm korkuisilla esteillä, mutta suuremmat olivat täyttä tuskaa, ja puomit lensivätkin aika lailla. Sen vuoksi ori jäikin kiertämään seuraavan omistajansa kanssa pienenpiä luokkia, joista Ministeri saikin useita seuramestaruuksia ja kansallisella tasolla pari mainiota suoritusta.

Isänisänemä Merry Illusion eli Merru oli kuvankaunis tamma, jota ei oltu tehty kouluratoja varten koulusuvsta puhumattakaan, tamma oli suvun musta lammas. Ensin neidistä yritettiin tehdä kouluhevosta väkisin, mutta piilevät esteratsun taidot saivat kunnian Merrun hypättyä 140cm korkean aidan yli karatessaan laitumelta. Siitä lähti Merrun koulutus, joka kesti parisen vuotta epäilevän omistajan toimesta. Hän palkkasi tammalle ihka aidon kouluttajan, joka kilpailikin tammalla. Parin hyvän startin jälkeen omistaja suostui myymään tamman kouluttajalle, jonka jälkeen Merrun ura lähti nousukiitoon nopeasti. Valitettavasti ura katkesi yhtä nopeasti jo vuoden aktiivisen kisauksen jälkeen Merrun kaaduttua maastoreissulla ja satutettua jänteensä. Sitä paranneltiin noin suosi, jonka jälkeen tyttö siirtyi siitoskäyttöön.

Isänemä Beautiful Scenery oli "rikkaan perheen ratsu". Tamma syntyi pitkän harkinnan tuloksena maan parhaista hevosista. Sen omisti Suomen rikkainpiin kuuluva perhe, Larssonit. Se asui suuressa tallissa, jossa siitä pidettiin hyvää huolta, ja rouva Larsson kilapili sillä maan hupulla, taivata ratsastaja kun oli. Tamma teki useita huippusuorituksia nuorena, ja vanhemmalla iällä siirtyi jalostukseen saaden noin viisi varsaa kunkin ajan huippuoreista.

Isänemänisä Tempted And Tried oli Saksasta lähtöisin oleva jalostusorii. Sillä oli kilapiltu kunniakkaasti Saksassa, joten se ei enää Suomessa juuri kilpaillut. Tempun astutus- ja varsamaksut olivat todella kovia, mutta silti ori sai monta kymmentä jälkeläistä, joista osa jakoi kilpauraa esteillä, mutta pieni osa jälkeläisistä osoittautui lahjakkaiksi kouluratsastuksessa. Luonteeltaan Temppu oli peruskamaa, eikä luonne viitannut ollenkaan sisällä piileviin kykyihin ennen radalle menoa.

Isänemänemä Acute Scream oli ehkä 90-luvun kuuluisin hevonen. Se hypääsi 160cm ja meni koulua Vaativa A-tasolle asti, ja saavutti paljon elämänsä aikana. Eli kuin herran kukkarossa, sai aina parhaat valmentajat, ulkomaalaisten fysioterapeuttien laatiman liikunta- sekä ruokintaohjelman, sekä kaiken mitä Suomessa asub´va hevonen voi saada ja vähän ylikin. Tästä johtuen tamma sai kuintekin äksyn luonteen, ja alkoi ontua pienestäkin hiekanmurusta kaviossa ja karvasta satulavyön alla. Siitä silti pidettiin huolta hyin, ja elikin todella vanhaksi.

Emänisä Rename Shame oli huvittava herra. Herra astutettiin toivossa, että jos saataisiin vielä lisää jälkeläisiä tuolta Feel The Rainilta, mutta pahasti petyttiin. Herra ei näyttänyt yhtikäs yhtään isältään, komealta Rainilta. Herran luonne on enemmän emänsä tyylinen, todella fiksu, mutta huvittava, käyttää järkeä enemmän porttien availuun ja herkkujen varastamiseen kuin ratsastajan tottelemiseen. Kilpaponiksi suuniteltu herra myytiin loppuenlopuksi ratsasuskouluun, jonka omistaja tykästyi siihen. Omistaja ei edes suunitellut ruunausta, ja päättikin kokeilla astutusta Expensive Tasten kanssa, sillä hän toivoi saavansa ponin, joka olisi yhtä älykäs kuin Shame ja mukava kuin Expensive.

Emänisänisä Feel The Rain oli Saksassa asunut nyffi, jolta löytyi useita palkintoja tililtään. Oli todella kaunis ja ponimainen poni. Rakennetta voisi sanoa aika lailla täydelliseksi, samoin luonnetta. Periytti useille jälkeläisilleen ominaisuutensa, niin rakenteen kuin luonteensa. Osa jälkeläisista sain myös upean punaruunikon värin isältään, jonka isä oli myös oli perinyt isältään. Kilpaili monta kautta ennen siitosuraansa.

Emänisänemä Autnumn Arrives oli syysvarsa, joka synty keskelle Saksan kaunista syksyä. Nuorena tamma oli todella heiveröinen, mutta vanhempana kasvoi lähestulkoon täydelliseksi, ja millaisen värikseksi! Tamma oli toki rautias, ja muutenkin sellainen perustyyppi, mutta tietyssä auringossa karva loisti kuin kulta. Luonteeltaan oli rauhallinen, mutta kisapaikalla useat orit ja hälinä sekoittivat neidin pään, joten hyvä suoritus oli arpapeliä.

Emänemä Expensive Taste oli "kiva polle", tuntiratsuna toiminut monitaituri. Perhaimmillaan oli esteillä, eikä pudottanut ketään selästään. Värikin oli upea musta ilman mitään merkkejä, ja silkkinen karva oli helppo pitää puhtaana. Taku syntyi ratsastuskoululla Helsingin seudulla, mutta varsinaisen uransa teki Pohjanmaalla sijaitsevassa Kiviniemen ratsastuskoulussa, jossa sai myös ainoan varsansa Amyn. Varsa hankittiin perimään tamman paikka ratsastuskoulussa, vaikka toisin kävi.

Emänemänisä Coffee Kissens oli ruotsalainen laukkaratsu, joka ehti saavuttaa paljon urallaan. Ori myös matkusti yhdessä vaiheessa Yhdysvaltoihin hankkimaan kokemusta, ja kuinkas ollakaan se saavuttikin Kentucky Derbyn voiton. Kotimaahan palatessaan herran jalostusarvo oli kymmeniätuhansia kruunuja. Huimasta jalostusarvosta huolimatta omistaja joutui konkurssiin, ja myi Coffeen suomalaiselle kenttäratsastajalle. Herra teki myös kenttähevosen uraa uudelleenkoulutuken jälkeenja kilapaili kansallisella tasolla. Sen jälkeen se siityi siiokseen Suomessakin ja sai varsoja aina Britteinsaaria myöten. Yhteensä Suomessa ja Ruotsissa ehti syntyä noin sta jälkeläistä, joista suuri osa on menestynyt kilaparadoilla.

Emänemänemä Taste The Fame oli tuiki tavallinen ponitamma Raisiosta. Se oli erään tytön omistama ja asui yksityistallissa. Talli kuitenkin joutui konkurssiin ja poni jouduttiin myymään, sillä lähellä ei ollut muita talleja. Ponin osti Toivo Orimattila, joka omisti sattumalta myös Coffee Kissensin. Famella kisattiinkin kenttäluokissa monia vuosia, ja poni voitti muun muassa Ypäjä Pony Derbyn. Ura ei toki päättynyt kenttäkilapiluihin, vanhoilla päivillä tamma sai vielä viitisen jälkeläistä. Vielä aivan elämänsä lopuksi myytiin helsinkiläiselle ratsastuskoululle, jossa sai yhden varsan ja toimi oppimestarina 25-vuotiaaksi.

18.3.2014 Pissis syntyy (kirjoittanut omistaja)
Tämä huikea neitokainen syntyi! Huh hei, millä innolla Pissis saapuikaan tähän maailmaan, ei siinä kyllä aikailtu. Neiti oli jo heti todella terve ja vauhdikas. Valitettavasti neidin täytyy pysytellä tässä ainakin pari päivää sisällä äitinsä kanssa, ulos saapui aivan mahdoton takatalvi. Kaunis päistärikkö väri tuli heti ilmi, vaikka tyttö rautias näin olikin, mutta hieman näkyi naamasta vaaleaa. Toivottavasti ei aivan kimoksi vaalene! Suvusta ei päistärikköjä löydy, eikä minulla ole tietoa, onko Pissis geeninsä puolesta aito päistärikkö, vaiko joku mutantti. Mutta mitä väliä, mainio tamma kuitenkin! Kiitos Amylle ja Dantelle, jotka ovat näin mainion varsan saaneet aikaan!

26.09.2015 muutto ponitallin puolelle (kirjoittanut omistaja)
Elokuussa olimme aloittaneet massiivisen talliremontin, jonka tavoitteena oli saada pihapiirissä oleva, tyhjillään ollut täysin tämänhetkistä tallirakennusta vastaava rakennus myös tallikäyttöön. Rakennuksen alakerta oli pistetty pyörremyrskyn valtaan, ja sinne oli nopeasti muodostunut ponitalli. Hevostallissamme oli runsaat 250 paikkaa, mutta ponitalliin saisimme paikkoja päälle 335, ponikarsinat olivat hevoskarsinoista poiketen kooltaan 3x4m. Rahaa remonttiin oli palanut tuhottoman paljon, mutta yrityksellä meni hyvin, se tuotti järkyttävät määrät rahaa, ja liikevaihto oli monta kertaa suurempi kuin yhdelläkään muulla saman alan yrityksellä, jopa yhdysvaltalaiset laukkatallit mukaanlukien. Vanhana suurtilana toiminut tallialue oli myös ideaali paikka hevosille, paikalla oli ennen sijainnut vanha, perinteikäs navetta, joka oli yksi maan suurimmista.

Uusi talli oli siis poneja varten, sinne muuttaisivat kaikki ponitorujen edustajat säkäkorkeudesta huolimatta. Näin alkuun tallityttömme olivat kuivittaneet sinne 85 karsinaa. Hevosten siirtäminen uuteen talliin olisi suurempi homma, ja sen seurauksena tarhajärjestelyt olisi pistettävä täysin uusiksi. Ponit pääsisivät tutustumaan uuteen kotiinsa kun ne haettaisiin illalla sisään, mutta sitä ennen oli vielä paljon tehtävää, kuten varusteiden lastaaminen mönkijän peräkärryyn ja niiden roudaaminen uuteen satulahuoneeseen. Tallissa kävi kamala vilske, kun sitä yritettiin saada illaksi kuntoon.

Vihdoin ja viimein, kahdeksan maissa illalla saatoimme todeta tallin olevan lähes valmis. Karsinoissa oli kuivikkeet, heinät odottivat syöjiään, suolakivet olivat paikoillaan ja juoma-automaattien toimivuus oli varmistettu. Vain iltasoossit puuttuivat, ja niitäkin jaettiin parasta aikaa. Hevosten alkaessa tulla sisään työntekijöiden ja innokkaiden tallityttöjen ohjaamana saatoin vain ohjailla heitä oikeisiin karsinoihin, toistaiseksi karsinoiden ovissa ei ollut nimiä. Yllätyin kaikkien hevosten ollessa paikoillaan ja rouskuttaessa tyytyväisesti heiniään, kuinka helposti tämä olikaan sujunut. Yksikään hevonen ei ollut päättänyt järjestää kohtausta naapurinsa kanssa, ja jopa Pissis oli rauhoittunut runsaalla kuvikekerroksella varustettuun karsinaansa.