Tritium Sporthorses

etusivu || tilukset || hevoset || kasvatus

Pretty Insane Trium

Nimi Pretty Insane Trium "Nätti, Neiti, Pikkuneiti"
Rekisterinumero VH18-012-0001
Rotu, sukupuoli hollanninpuoliverinen, tamma
Säkäkorkeus, väri 160cm, ruunikko
Syntynyt 01.12.2017 (3v, 8v 30.01.2018)
Koulutus ko. Grand Prix
Kasvattaja Tritium Sporthorses
Omistajamiivi VRL-13320
Saavutukset KV-II
Kuvat © Hartstone

Nätin nimi ei ole enne, vaikka se siltä saattaa vaikuttaakin. Se ei missään nimessä ole Pretty Insane, vaan selväpäinen nuori. Samalla se on ensimmäinen oma kasvattini, josta olisin luultavasti todella ylpeä, vaikka se ei olisikaan niin selväpäinen. Näin minulle on ainakin sanottu, ja niin ihastunut olen Pikkuneitiin, että se voisi hyvin pitää paikkansa. Nätti viihtyy hyvin tarhassa ja on sosiaalinen. Varsinkin parivuotiaana sillä oli jokin ylisosiaalinen oireyhtymä, jonka takia suurin osa vanhemmista hevosista karttoi sitä aivan kauhuissaan. Siinä vaiheessa ainoa hevonen, joka jaksoi Neitiä, oli sen emä, jonka tarhakaverina neiti oli ollut siitä asti, kun se oli palannut varsapihatosta, johon se oli vieroituksen jälkeen päätynyt. Nykyisinkin Nätti tarhaa ja laiduntaa emänsä kanssa, ja on Riikan varsoille esimerkillinen isosisko, ja onkin ainoa hevonen, jonka vanhempi tamma laskee varsojensa lähelle.

Pikkuneidin hoitaminen on ehkä helpointa ikinä. Se on kuin nukke, niin helppoa se on. Kaviot nousevat helposti ja tamma pitää ne itse ylhäällä, päänkin saa pestä vaikka suoraan vesiletkulla, hieroja saa venytellä ja vanutella tammaa miten haluaa ja eläinlääkärikin voisi tehdä hoitotoimenpiteet vaikka niin, että Nätti olisi irti. Varusteetkin saa tamman päälle pukea ilman pienintäkään ongelmaa. Suitsia pukiessa Neiti joskus irvistelee, mutta tämän irvistelyn taustalla ei minun tai eläinlääkärinkään mielestä ole mitään suurempaa syytä. "She just does that, maybe she likes it or thinks it's fun. There is no medical reason for doing so, so I can't really imagine other reasons why she would do faces like that", on eläinlääkärimme todella filosofinen sekä tieteellinen vastaus irvistelyn syistä.

Ratsastaminenkin on aika helppoa ja kivaa. Kaukana on se tyypillinen hermoheikko kouluratsu, Pikkuneiti on helppo ja lungi ratsu. Se ei hätäile turhia tai vedä hernettä nenään ratsastajan touhuista, vaan on kärsivällinen ja vähän jopa tylsä tämän suhteen. Tosin se ei ole mikään GP-ratojen ykköstykkikään, valitettavasti. Pieni, vain 160cm tietämillä heiluva säkäkorkeus näkyy valitettavasti tamman liikkeissä. Teknistä osaamista olisi, eivätkä Nätin liikkeet missään nimessä huonoja tai vaatimattomia ole, mutta pientä hevosta ei liikkeiden näyttävyydeltään tai kooltaan pysy usein yli kymmenen senttiä korkeampiin kilpakumppaneihin vertaamaan. Vahva tekninen osaaminen antaa jonkun verran anteeksi, mutta huippuja vastaan kilpaillessa ei Neidistä valitettavasti voittajaksi ole.

Esteet ovat mukavaa mielenvirkistystä, mutta sukupolvien kouluhevosjalostuksen tuotoksesta ei ole ristikoita korkeampia esteitä hyppäämään. Tekniikka on lievästi sanottuna erikoinen, ja sen näkee heti. Nätti on kuitenkin oikein mukava maastoratsu niin yksin kuin porukassakin lenkkeillessä, ja joskus jopa intoutuu irrottelemaan. Maastoistamme löytyy hyviä kiitolaukkapätkiä, ja joskus tamman voi nähdä niillä nelistämässä. Tässä vaiheessa on todennäköistä, että sen selässä heiluu Dan, laukkahevosten maailmassa kasvanut mies on meistä ainoa, joka luottaa tasapainoonsa niin paljon, että antaa ratsujensa ottaa kunnon spurtteja.

Ketään ei varmaan yllätä, kun kerron, että Pikkuneiti ei ole mitenkään jännittynyt kilpailupaikoilla, vaan täysin oma helppo itsensä. Se rakastaa siihen kohdistuvaa huomiota ja saattaa keimailla muille hevosille, mutta sitä Nätti tekee kotioloissakin.

Suku

i. Sadistica At
KTK-kelp.
ii. CENS Shaman
KTK-kelp.
iii. Spirity
iie. Shadows Amarante
ie. Extreme Milkshake
KTK-kelp.
iei. Like It Rough
KRJ-I YLA3
iee. Dim My Shine
e. Ricochet Wide
ei. Rosenhof Patrik
eii. Jördis
KRJ-I
eie. Priska
KRJ-II
ee. Riverbeast
eei. Cullinan
eee. Rivers Run Cold
KRJ-III

Jälkeläiset

s. 00.00.0000 rotu-skp Varsan nimi e/i. Emän/isän nimi

Kilpailutulokset

KRJ-Cup - 0 sijoitusta
Ominaisuuspisteet
ERJ p (vt ) KRJ p (vt )
KERJ p (vt ) VVJ p (vt )
Näyttelymenestys

Päiväkirja ja valmennukset

15.12.2017 Onks tän nimi joku enne? (kirjoittanut omistaja)
"Pretty Insane Trium? Musta tuntuu, et toi nimi on enne", päivitteli Tritiumiin käymään tullut suomalaisystäväni Alina Pikkuneitiä. Kolmivuotias tamma ei säkäkorkeudellaan loistanut, ja toivoinkin, että se tulisi edes muutaman sentin kasvamaan. 160 sentin tuntumassa heiluva säkäkorkeus oli häviävän vähän, kun kyseessä oli kouluratsu, jonka pitäisi kyetä suorittamaan (ja voittamaan!) Grand Prix -tasolla huippujen seassa.
"Ei se kyllä mikään enne ole", totesin. "Se on ihan fiksu tapaus, harvoin mä oon tavannut noin järkevää kolmeveetä. Ja se on mun oma kasvatti, joka tekee musta vielä ylpeemmän", hymyilin ja rapisuttelin taskussani olevaa paperinpalaa kiinnittääkseni tarhassa seisoskelevan tamman.

Ahne tamma ravasi tarhan puolivälistä luoksemme, jättäen tarhakaverinsa ja emänsä Riikan katselemaan sen perään äidillisesti. Riikka oli laiduntanut ja tarhannut Nätin kanssa lähes aina, vain vieroituksen aikoina Nätti oli päätynyt laiduntamaan pihattolaitumelle ikätovereidensa kanssa. Riikka ja Nätti olivat hyvä parivaljakko, ja Neiti oli ollut hyvä isosisko myös Riikan viimekesäiselle varsalle. Nyt tammat tarhasivat taas kahdestaan. Nätti oli näistä sosiaalisempi, kun taas emänsä tyytyi katselemaan sivusta. Napsautin riimunnarun lukon kiinni tamman riimuun. Oli ihme, että riimu oli sillä vielä päässä, normaalisti sitä sai metsästää pitkin tarhaa päivän päätteeksi. Ojensin narun Alinalle virnistellen. "Sä kun olit sitä mieltä, että tän on pakko olla ihan hullu, niin mitä jos sä kiipeäisit sen selkään?" kysyin kalpeaksi valahtaneelta naiselta. Hänen reaktionsa sai minut nauramaan, eikö hänen pitänyt olla kokenut hevosihminen, hänhän piti yhtä Suomen pääkaupunkiseudun laadukkaimmista (ja kalleimmista) yksityistalleista. "Sä et ole tosissasi", puistelin päätäni. "Nätti on oikeesti ihan kiva, etkä sä putoo korkeelta jos satut sieltä alas lentämään. Kato nyt miten pieni se on, mä vähän toivoisin et se sais vielä vähän korkeutta lisää, mut se taitaa olla turha toivo. Eikä sun tarvii siellä selässä mitään tehdä, ihan käydään heittämässä vaan parinkymmenen minuutin maastokävely. Pikkuneiti ei oo yksin maastoillut ratsastaja selässä, niin mä kävelen siinä vieressä ja sä istut selässä. Etköhän sä parin-kolmen kilsan reissusta selviä."

Niin suuntasimme pian maastoon, puhtaana loistavalle Neidille riitti pikainen harjalla sutaisu ja varusteiden laitto. Maahan oli satanut muutama päivä sitten pieni lumikerros, jota Nätti ihmetteli. Tallinpihasta poistuessa tamma oli muutamaan kertaan meinannut kääntyä takaisin, ja päästänyt suorastaan riipaisevat hirnahdukset, mutta herkuilla lahjomalla ja Alinan kevyiden mutta napakoiden apujen ansiosta se oli jatkanut matkaansa. Reissu sujui oikein nätisti, eikä tammasta olisi uskonut, että se oli ensimmäistä kertaa yksin maastossa ratsastaja selässään. Tai olihan meitä ihmisiä kaksin kappalein, hymähdin. Mutta hyvin se meni silti, totesin lenkin jälkeen kun me yhdessä Alinan kanssa purimme tamman varusteista ja palautimme sen emänsä luo tarhaan. Se selkeästi halusi kertoa tälle päivän tapahtumista, niin reipasta menoa se lähestyi vanhempaa tammaa. "Uskotko sä nyt, että Nätin nimi ei ole enne?" kysyin Alinalta kävellessämme takaisin kohti tallia.


© TRITIUM SPORTHORSES
ulkoasun toteuttanut Narie
VIRTUAALITALLI || VIRTUAALIHEVONEN