Kolmikon Jaakob

Rotu suomenhevonen Syntymäaika 13.09.2016 (8v)
Sukupuoli ori Koulutus ko. vaB re. 80cm
Säkä 159cm Omistaja miivi VRL-13320
Väri rautias Tuoja VRL-14414
KRJ-I SLA-II

© VRL-01080

Kolmikon Jaakob, lyhemmin Jaakob tai tallityötekijöiden keskeisessä puheessa Jake on yllättävän toimiva suomenhevosori. Se on kaukana kädelle painavasta jyrästä, jollaiseksi suomenhevoset herkästi mielletään.

Hoitaessa Jaakob osaa olla sählä, mutta yleensä sen kanssa saa hommat hoidettua kunnialla loppuun saakka. On aivan tavallista, että edeltävänä päivänä hevonen on ollut suorastaan mallioppilas, ja seuraavana päivänä sen kanssa ei meinaa tulla mistään mitään. Tapella Jaakobin kanssa ei kannata alkaa, ainakaan silloin mistään ei tule mitään. Orin säätäessä omiaan kannattaakin vetää syvään henkeä, kerätä kaikki mahdolliset kärsivällisyyden rippeet kasaan ja yrittää vain itse toimia mahdollisen rauhallisesti, vaikka Jaakob tekisi mitä. Pahaa se ei kuitenkaan tarkoita. Se vain on vähän sellainen ailahtelevainen huithapeli.

Vaikka orin kanssa olisikin ollut hankalampi päivä hoitamisen suhteen, ei se yleensä heijastu ratsastukseen. Selkään nousussa se saattaa vähän säätää ja vapaalla ohjalla kävellessä leikkiä kuolaimella, mutta kun varsinainen työskentely aloitetaan, osaa Jaakob suhtautua siihen sopivalla vakavuudella. Se on helppo ratsastaa, ja totteleekin ratsastajan apuja mielellään. Monet suomenhevoset ovat etupainoisia jyriä, mutta Jaakobin kanssa ongelmana on ennemminkin se, että ori nostaa herkästi päätään liiankin ylös. Sen kanssa oppiikin kevyen tuntuman sisimmän oletuksen, yhtään vahvemmalla tuntumalla lähtee Jake heittelemään päätään ylös ja välttelemään kuolainta parhaansa mukaan.

Jaakobin liikkeet ovat oikein miellyttävät. Ne ovat näyttävät ja laajat, mutta samalla tasaiset ja helpot istua. Ori myös niin pidentää kuin lyhentää askeltaan vaivattomasti, ja erityisesti sen lisätty ravi on oikein näyttävän näköistä. Esteillä ori on hieman pihalla siitä, mitä siltä odotetaan, mutta hyppää kyllä yleensä esteen kuin esteen yli. Maastossakin ihan toimiva menopeli, ja orin kanssa onkin kiva käydä pidemmilläkin maastolenkeillä sen edetessä varmasti myös yksin vieraammissa maastoissa liikkuessa.

Ori on helppo kisakaveri. Se ei välitä, vaikka ratsastaja sen selässä stressaisi, kunhan stressi ei välity sille liian kovakouraisina apuina. Kuljettaessakin Jake on miellyttävä kaveri, se on tottunut matkustaja ja lastattava. Kunhan sen eteen tyrkkää heinäverkon, seisoo se rauhassa pidempienkin matkojen ajan.

i. Surumurtee
163cm, rt
ii. Pahamieli
160cm, rn
ie. Naarnia
157cm, rt
e. Vaanian Elna
154cm, rt
ei. Huvinharmaus
158cm, m
ee. Hulmulla
145cm, rt

i. Surumurtee oli laadukas yleishevonen. Metrikymppiä esteillä ja Helppo A -luokkia koulupuolella kilpaillut ori ei huolimatta hyvistä kilpailusuorituksistaan noussut kovin suosituksi siitosoriksi. Vaikka ori oli osoittanut rakenteensa toimivan hyvin kilpakäytössä, ei se silti ollut ikään näyttelyissä esitettävä rakennekukkanen, vaan enneminkin vähän luihun näköinen ja jopa rumaksi sanottu. Orin luontokaan ei kaikista helpoin ollut. Haastava, jopa joissain tilanteissa vaarallinen luonne yhdistettynä rumaan ulkonäköön pilasivat orin mahdollisuudet sinä suosittuna jalostusorina, jonka uran sen hyvät kilpailutulokset olisivat sille mahdollistaneet. Sen, että ori sai edes sen yksitoista jälkeläistä, jotka sillä on, voi pitää lähes ihmeenä. Osalle varsoista se periytti huonompia ominaisuuksiaan, osalle hyviä ja osalle molempia. Suurin osa varsoista on kuitenkin startannut kilparadoilla edes kohtuullisella menestyksellä.

ii. Pahamieli niitti mainetta ja mammonaa esteratojen puolella. Kevytrakenteinen, osin ravisukuinen suomenhevosori oli lähes ideaali estehevonen, ja kepitti helposti monet samalla tasolla kilpailevat puoliveriset. Sporttisen ulkomuotonsa lisäksi ori tuli tunnetuksi hyväntekijänä. Sen lopetettua kilpauransa nimettiin yksi luokka sen kotitallilla pidetyistä kilpailuista orin mukaan ja luokan tuotot lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Hyväluontoinen ori oli suosittua tavaraa jalostusmarkkinoilla, ja sen ollessa siitoskäytössä yhteensä seitsemän kauden ajan nousi se yhdeksi kaikkien aikojen suosituimmista jalostukseen käytetyistä ratsusuomenhevosoreista.

ie. Naarnia oli klassinen suomenhevostamma. Vaaleanruskea, auringossa punaisena hohtava väritys ja pitkä, paksu liinaharja tekivät tammasta ihannoidun hevosen. Se asui ratsastuskoulun yhteydessä toimineella yksityistallilla, ja usein pikkutyttöjen saapuessa tallille nämä jäivät ihastelemaan tarhaavaa tammaa matkalla sisään talliin. Myös tammalla ratsastaessa sai poikkeuksetta pikkutyttöyleisön seuraamaan touhua. Tämä ei toki haitannut mitään, tammalla oli kaunista liikettä mitä esitellä. Kilparadoilla tamman kaunista liikettä ei kuitenkaan päästy koti- ja lähitallien harjoituskilpailuja enempää ihastelemaan, tamman omistajaa ei kilpaileminen kiinnostanut, tamma oli lähinnä hyvän mielen harrasteratsuna. Siitostammana Naarnia toimi muutaman varsan verran, omistajaa ei siitoskäyttö kiinnostanut, mutta hänen työskennellessään muutaman vuoden ulkomailla liisasi hän tammansa ratsastuskoulun pitäjälle, joka tunti- ja yksityishevostoiminnan ohella kasvatti pienimuotoisesti suomenhevosia.

e. Vaanian Elnalla olisi luultavasti ollut kapasiteettia vaativiinkin koululuokkiin, mutta tamma ei koskaan seurakilpailujen Helppo A -luokkaa vaativimmissa kilpailuissa startannut. Ratsastuskouluhevoselle startti Helppo A -tasolla oli kuitenkin iso juttu ainakin pienempien ratsastajien mielestä, jotka eivät koskaan raviohjelmaa vaativimmissa kilpailuissa startanneet. Hyväluontoinen tamma oli myös vanhempien ratsastuskoulukävijöiden suosikki helpon luonteensa ja tasaisten askeltensa takia. Kun Elna kymmenenvuotiaana astutettiin, oli ratsastuskoululaisten suru niin suuri, että paikan omistaja totesi, että turha asiakkaiden lempihevosella oli varsoja teettää, kun sen saattoi laittaa tunnille tienaamaan leipänsä. Tämän vuoksi Jaakob jäi emänsä ainoaksi varsaksi. Nykyisin tamma asustelee yhä samalla ratsastuskoululla, tehden satunnaisesti tunteja muutaman vakioppilaan kanssa ja ylahduttaen pieniä alkeiskurssilaisia. Se on nimittäin usein ensimmäinen hevonen, jonka selkään poneihin tottuneet aloittelijat pääsevät.

ei. Huvinharmaus oli aluetasolla runsaasti menestystä niittänyt kouluori, joka saatettiin spotata myös kotitallinsa esteharjoituskilpailuista kahmimasta pikkuluokkien ruusukkeet lasten nenän edestä. Ei tosin ratsukko oikeasti niitä ruusukkeita vienyt, vaan starttasi luokan ulkopuolisena ratsukkona. Vaikka Huvinharmaus olikin vaativan tason kouluhevonen, rakasti se pieniä esteitä. Isoja se ei luultavasti edes osannut hypätä, sen verran kouluhevonen se oli. Mustanruunikko suomenhevonen oltiin kantakirjattu toisella palkinnolla. Ori toimi jalostuksessa jonkin verran, se ei koskaan ollut se kuuluisa, isojen kilpailujen tähti, vaan ennemmin lähinnä Kymenlaakson alueella mainetta niittänyt, näpsäkkä kouluori.

ee. Hulmulla ei koskaan kilpaillut, loistanut näyttelyissä tai tehnyt muutakaan merkittävää. Tamma eli koko ikänsä harrasteratsuna pienellä, kaakkoissuomalaisella kotitallilla kahden shetlanninponin kanssa. Jos tamman koulutustasoa kysyttiin, olisi villiksi veikkaukseksi voinut heittää Helpon C:n ja osua oikeaan, ei tamma oikeastaan kouluratsastuskiemuroita osannut. Esteiden hyppäämisestä omistajansa kanssa tamma nautti, mutta ne muutamat kerrat, kun se metriä hyppäsi, eivät koskaan tallentuneet kameran linssin läpi tai kilpailujen pöytäkirjoihin. Ajollekin tamma oli opetettu, ja sen kanssa käytiin usein pitkillä maastohömppäilylenkeillä niin ratsailta kuin ajaen. Jos tammasta pitää mainita jotain erityistä, voi nostaa esiin sen leveän selän, jossa oli poikkeuksellisen mukava istua ilman satulaa. Kun Hulmulla muutamaan kertaan astutettiin, ei tamman omistaja hevosten sukutauluja tutkaillut, vaan päätyi valitsemaan orit kuulopuheiden ja hinnan perusteella.

01.02.2017 sh-o Syrjän Viljami
23.03.2017 sh-t Syrjän Tupuna
12.07.2017 sh-o Syrjän Täysnolla

Ominaisuuspisteet
ERJ 1104.58p (vt 3) KRJ 2497.97p (vt 6)
KERJ 0p (vt 0) VVJ 1104.58p (vt 3)

03.12.2016 kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja, vierailevan valmentajan näkökulma)
Olin tänään valmentamassa Abgelegenheitissä Jaakob-oria, ehta aitoa suomenhevosta näin Saksassa. Suomenhevoset ulkomailla saivat aina oman isänmaallisuuteni nousemaan kattoon, ja kuullessani Abgelegenheitin 50-päisestä suomenhevoskannasta päätin lähes muuttaa Saksaan. Jouduin kuitenkin pian palaamaan todellisuuteen kun valmennus alkoi. En kuitenkaan pudonnut kovin alas, kun sain todeta valmennettavani olevan aivan mukiinmenevä, jopa hyvä suomenhevoseksi. Jake kantoi itsensä hyvin. Ori oli hyvällä päällä, ja suoritti minun ratsastajalle tehtäväksi esittämäni tehtävät vastaanpanematta, ori tuntui ihan siltä, että se ei olisi muuta malttanut tehdä kuin töitä. Muutaman kerran ratsastaja nyppäisi sitä suusta. Silloin ori jännittyi heti, ja ratsastajalla kesti pitkään ratsastaa hevonen takaisin rennoksi. Päivän varsinainen tehtävä, eri askellajien kokoamiset, meni hyvin näitä muutamaa epäonnistuneempaa, turhan kovalla kädellä tehtyä pidätettä lukuunottamatta.

29.12.2016 kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Pääsin tänään valmentautumaan Jaakobin kanssa kouluratsastuksen parissa, estehevoseksi siitä ei oikein ollut. Valmentajamme katsoi uljasta ratsuani hieman epäluuloisesti, saksalaiselle, huippupuoliverisiin tottuneelle miehelle suomenhevosori tuntui olevan vähän liikaa. Hän toipui alkujärkytyksestään kuitenkin verryttelyjemme aikana, ja ohjeisitikin meidät oikein näppärän tuntuiselle sulkutaivutustehtävälle. Teimme tehtävää kaikissa askellajeissa, ja saatoin olla ihan tyytyväinen suorituksiimme. Osan ajasta Jaakob kulki hieman turhan korkeassa muodossa, odotin tästä noottia valmentajaltamme, mutta mies ei kai uskaltanut kyseenalaistaa Jaakobin työskentelymuotoa, kun ei edes tiennyt, minkälaisessa muodossa suomenhevonen kykenisi itsensä kantamaan. Valmentaja oli muissa tapauksissa hyvin kärryillä asioista, ja löysi työskentelystämme useita pieniä virheitä, joita en itse osannut edes ajatella. Valmennuksen jälkeen lähdimme Jaken kanssa vielä vähän maastoilemaan.

15.01.2017 kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Tänään pidin valmennuksen Jaakob-orille ja sen ratsastajalle. Olin itsekin ratsastanut Jakella useissa valmennuksissa, joten tiesin, mitä tuleman piti. "Tänään treenaillaan avotaivutuksia", kerroin orin ratsastajalle hänen suorittaessaan puoli-itsenäistä alkuverryttelyä. "Ota nopeat laukat vielä molempiin suuntiin, sitten aloitellaan", pyysin ratsastajalta. Ratsukko sai aloitella taivutuksia alkuun käynnissä. Jaakob oli hyvin kuulolla, ja sen ratsastaja antoi ratsulleen selkeät ja oikein ajoitetut avut tehtävän suorittamiseksi. Kun olin tyytyväinen ratsukon käyntityöskentelyyn, saivat he ottaa mukaan ravin, tehden taivutuksia ravissa ja käynnissä vuorotellen, vaihtaen askellajin aina voltilla ja edeten seuraavaan volttiin edellisellä voltilla ottamassaan askellajissa. Valmennuksen lopussa otimme tehtävään mukaan vielä laukan, he saivat nostaa suoraan avotaivutuksesta laukan voltille, ja voltilta heidän tuli pystyä palaamaan suoraan taivutukseen. Tämä oli ratsukolle hieman haasteellista, Jake meinasi lähteä liian reippaaseen menoon, ja jäi voltin jälkeen kiihdyttelemään raviaan.

18.02.2017 kouluvalmennus (kirjoittanut Julia Luoti)
Kullanhohtoinen rautias teki alkuverryttelyä maneesissa, kun saavuin paikalle. Oriin omistajatar Miivi kertoi muutamalla sanalla ratsustaan ja minä tein pienen suunnitelman valmennukselle. Mutta heti alkuun päätimme lyhentää ratsastajan jalustimia. Ravissa kevennys näytti etukenoiselta, joten pidemmillä jalustimilla saatiin tasapaino Jaakobin satulaan.

Orii vaikutti hyvin yhteistyöhaluiselta, joten käskin ratsukon tehdä kolmikaarista kiemurauraa verryttelyksi. Jake kyllä taipui pienimpääkin asetukseen, mutta välillä asetuksen pilasi sen kaahottava vauhti. Askeleen lyhentämisen jälkeen suomenhevosen askellus kiemuralla näytti jo paljon paremmalta. Ratsukon yhteistyö laukassa vaikutti saumattomalta, sillä Jake oli jo hyvin kuulolla. Käskin Miiviä silti pysymään tiiviimmin satulassa, jotta saataisiin takajalkoihinkin vähän liikettä. Muutaman kierroksen jälkeen alkoi laukka jo näyttää tasapainoiselta.

Liinaharjainen raudikko pärskähteli tyytyväisen oloisena kiertäessään uraa käynnissä. Tavallaan se sai ollakin, sillä sen avoin mieli teki tämän päivän tehtävästä lastenleikkiä. Miivi kertoi Jaken olevan hyvä temmonvaihteluissa, joten tänään vahvistettaisiin sitä taitoa. Ratsukon kerätessä ohjat takaisin tuntumalle, kokeilimme toisella pitkällä sivulla koottua ravia, ja toisella lisättyä ravia. Lisätty ravi sujui oriilta tänään paremmin, joten otimme useita toistoja kokoamiseen. Lisäksi käskin pitää ohjan paremmin tukena liikkeessä, jolloin liike tehostuisi. Lisätty käynti oli rennon letkeää, ja kootussa käynnissä tehtiin liikkeeseen enemmän ryhtiä ohjasavuilla.

Jaakobin ja Miivin laukkatyöskentely oli kaunista katsottavaa, kun orii oli rento kootussakin laukassa. Askel oli ryhdikästä ja takasetkin polkivat alleen aktiivisesti. Muutaman pienen ohjasavun kanssa vielä vertailtiin eroa lisättyn laukan hallittavuuteen, jonka jälkeen annoin ratsukon tehdä itsenäiset loppuverryttelyt, ja kiitin heitä valmennuksesta.