Onni vaikuttaa stereotypiseltä suomenhevoselta, enkä tarkoita tätä missään hyvässä. Se on keskittymiskyvytön jyrä, joka vaatii suorastaan mestariratsastajan kulkeakseen ylipäätänsä oikein päin.

Oria ei tule koskaan taluttaa ilman ketjua sen turvan päällä, ja jos se on yhtään levoton, kannattaa ketju surutta pistää kulkemaan sen suusta. Onni ei koskaan ole oikein oppinut kunnioittamaan taluttajaansa, vaan sillä on paha tapa yrittää jyrätä tämä, ja raskasrakenteinen suomiori ei tunnu välittävän komentamisesta, vaan sille pitää oikeasti näyttää, kuka määrää, jos se meinaa lähteä isottelemaan. Hankala ori ei ole oikeastaan kenenkään lempihevonen, ja sen hoitaminen ja ratsastaminen tuntuvat usein ikävältä taakalta.

Hoitamisesta puheen ollen, Onni on melko kamala hoidettava. Se ei näyki tai potki tai sellaista, mutta se liikuskelee ympäriinsä, vaikka ori olisi molemmilta puolilta sidottuna. Varpaita kannattaakin varoa, ja kavioiden putsaamiseen kannattaa suhtautua kärsivällisyydellä, vaikka Onni olisi kuluttanut sen loppuun jo tarhasta hakiessa. Satulan saa sentään selkään ilman sen kummempaa häslinkiä, kuten yleensä kuolaimetkin, onneksi.

Selästä käsin herra on kirjaimellisesti tiejyrä. Se painaa mielellään eteenpäin pää pystyssä, ilman kaukaisintakaan ajatusta tuntumasta. Harva suostuu ratsastamaan jyrällä, jonka saaminen edes tuntumalle voi kestää tunnin, peräänannosta puhumattakaan. Kukaan ei oikein ole varma, miten ihmeessä ori on saatu koulutettua Vaativa B -tasolle ja vielä menestynytkin siellä. Toki, taitavan ratsastajan ja kärsivällisen työstämisen jälkeen Onni on ihan näyttävä näky, mutta se todellakin vaatii paljon töitä. Tällöinkin ratsastajan huomion herpaantuessa edes sekuntiksi, palaa ori jyrämoodiin. Ei ole kovin yllättää, että Onnin kanssa ei juuri maastoilua tai esteiden hyppelyä harrasteta. Jos harrastetaan, on herran suussa vahvaa rautaa, sillä kokemuksesta tiedämme, että tässä vaiheessa jarrujen totaalikatoaminen on todellinen riski.

00.00.0000 rotu-skp Nimi
00.00.0000 rotu-skp Nimi

19.07.2016 kouluvalmennus (kirjoittanut Veera Ruusula)
Onnin tuuhea harja hulmusi, kun Miivi teki alkuverryttelyjä kevyessä ravissa. ”Hieman reippaampi ravi, nythän se laahustaa eteenpäin”, moitin. Ori ei selvästikään ollut mikään helpoin ratsastettava, koska olen nähnyt Miivin ratsastavan paljon pienemmilläkin avuilla aikaisemmissa valmennuksissa. Nainen kumminkin tunsi oriinsa hyvin, ja kohta edessäni oli ihan eri hevonen kuin alkumetreistä. Onni haki muotoa ja lähti työstämään kroppaansa paremmin.

Tämänkertaisen kouluvalmennuksen teemana oli laukkatyöskentely. Halusin nähdä kauniita ja teräviä laukannostoja käynnistä. Alkuunsa laukka oli hieman ponnetonta vaikka nousikin näppärästi. Lähdimme herättelemään oria laukkaympyrällä, jossa Miivin tuli vaihdella asetusta ulko- ja sisäpuolelle, jolloin orin piti alkaa keskittymään tehtävälle. Lopputunnista laukasta tuli juuri sitä, mitä olinkin halunnut nähdä ja Miivi sai kehut sitkeästä työskentelystä vaativan oriinsa kanssa.

07.01.2017 (kirjoittanut VeeraR)
Lähdimme tänään porukalla maastoon. Minä nappasin ratsukseni Onnin ja miivi Viljami-orin. Miivi kertoi Onnin olevan kunnon jyrä, joten siksi Miivin ratsuksi oli edelle valittu menemään Viljami, jonka takalistoon Onnin voisi huoletta ohjata. Olimme muutenkin sopineet menevämme ihan rauhallisen maaston lähiympäristössä ja laukkaavamme vaikka vasta tallille palatessamme kentällä. Onni oli hoitaessa jo melko haastava, sillä se heilui pesupaikalla edes takaisin ja muutaman kerran meinasi varpaat jäädä alle. Sain kuitenkin orin varustettua turvallisesti ja mieleni oli vielä hyvä siirtyessämme tallista kentälle selkään nousua varten. Selkään kerkesin juuri ja juuri loikata, kun Onni jo lähti liikkeelle. Onneksi eräs tallitytöistä osui juuri kentän laidalle ja sain hieman apua, että sain satulavyön kiristettyä ja jalustimia lyhennettyä muutamalla reiällä. Miivin ratsu Viljami oli paljon rauhallisemman oloinen ja toivoin Onninkin pian rauhoittuvan kunhan pääsisimme liikkeelle.

Toiveeni eivät käyneet toteen, sillä Onni meni kuin höyryjuna koko lenkkimme ajan Viljamin takapuolessa kiinni. Paljon yritin tehdä Onnilla pysäytyksiä ja pidätteitä ja jättää väliä edellä menijöihin, mutta silti Onni harppoi miivin ja Viljamin kiinni alta aikayksikön. Otimme hieman ravia pienellä peltoaukeamalla niin, että menimme Onnin kanssa edeltä - eiköhän se Onni viimeistään kotiovella pysähdy jos ei muuten. Onni kuuntelikin ravissa yllättävän hyvin ja saimme oikein nätin ravipätkän pellolla. Totesimmekin, että kotiin voisimme ehkä mennä niin, että Onni menee edellä. Tallille päästyämme miivi kertoi, että hänellä oli hirveä työ pitää ratsunsa meidän kävelyvauhdissa mukana.