”Viisivuotias suomenhevostamma. Väritykseltään kaunis ruunikko, hyvä rakenne. Sopivan kokoinen ja luonteinen kouluratsu kelle tahansa. Hoitaessa mitä helpoin. Kapasiteettiä vaativiin luokkiin saakka, ei kilpailutuloksia. Irtonaiset askellajit, kevyt ratsastaa. Ei stressaa vieraista hevosista/ihmisitä. Koko hevonen kuvattu, ei röntgenlöydöksiä. Suvussa useita legendaarisia nimiä, mutta myös harvinaisempia linjoja. Myynnissä ajanpuutteen vuoksi, kotiin jossa pääsisi näyttämään kapasiteettinsa eikä olisi vain oloneuvoksena. Hintapyyntö 5000 euroa. Soita rohkeasti numeroon 012 354 6789.”

Viisivuotias suomenhevostamma. Väritykseltään kaunis ruunikko, hyvä rakenne. Sopivan kokoinen ja luonteinen kouluratsu kelle tahansa. Kyllä, viisivuotias suomenhevostamma tuijotti minua trailerin perältä sen saapuessa tallillemme. Ruunikkokin tamma oli, ja näkemieni valokuvien perusteella sen rakennetta ei voinut moittia, sporttinen suomenhevostamma. Tosin autosta ulos astuessaan minulle selvisi sporttisuuden johtuvan tamman laihuudesta, sillä ei ollut lihaksia lainkaan, eikä rasvaakaan luittensa päällä. Se oli niin epäsopusuhtaisessa kunnossa, että vähä päälle 150 senttiä korkea tamma näytti todella korkealta. Tamman käytös oli pelokasta ja mitäänsanomatonta, se lähes tärisi sitä koskettaessa ja väisteli ihmisiä parhaansa mukaan. Siitä ei saisi mukavaluontoista kouluratsua helpolla. Mitä myynti-ilmoituksessa niin hyvältä kuulostavalle ja jopa näyttävälle tammalle oli tehty, jotta siitä oli tullut tälläinen?

Hoitaessa mitä helpoin. Hoitaessa Taika seisoi paikallaan ja tärisi. Ilmankos tammaa oli sanottu niin helpoksi, kun se pelkäsi niin paljon, ettei uskaltanut tehdä mitään ja säpsähti jo ihmisen aloittaessa puhumaan matalalla äänellä tammaa rauhoitellakseen. Harjan kosketusta tamma ei sietänyt alkuun ollenkaan, vaan vasta useamman viikon siedätyshoidon jälkeen se kesti kevyen harjaamisen. Kavioiden kanssa oli sama juttu, ja yhä tamma menee paniikkiin saadessaan vieraan hoitajan tai kengittäjän.

Satulan kanssa se oli kuin ei olisi koskaan tuntenut sitä selässään. Ensimmäistä kertaa Taikaa päästiin satuloimaan vasta pitkän aikaa sen meille tulon jälkeen, eikä se ole vieläkään mikään helpoin satuloitava. Jos satulan leväyttää suoraan tamman selkään kuten muille hevosille, on tamma seuraavat puoli tuntia paniikissa, eikä se ainakaan vahvista tamman heikkoa luottoa ihmisiin. Kun satulan pukee tammalle osa kerrallaan – ensin huopa, sitten satula, sitten vasta satulasta irroitettu vyö -, pysyy se rauhallisena nykyään. Suitsien kanssa Taikan reaktio oli saapuessaan jopa vahvempi kuin satulan kanssa. Sen suunpielistä löytyikin merkkejä kovasta kohtelusta, ja tamma totutettiinkin alkuun sidepull-suitsiin ennen sen opettamista hyväksymään uudelleen tavalliset kuolaimet suussaan.

Kapasiteettiä vaativiin luokkiin saakka, ei kilpailutuloksia. Irtonaiset askellajit, kevyt ratsastaa. Kun tamma oli vihdoin niin luottavainen uuteen talliinsa ja hoitajiinsa, että sen selkään saattoi nousta, jouduttiin sen ratsukoulutus aloittamaan alusta. Ensimmäisillä kerroilla se muuttui heti jännittyneeksi jouseksi, joka olisi saattanut räjähtää minä hetkenä hyvänsä ratsastajan noustessa sen selkään. Vierellä kävelevän taluttajan ja kehonsa paikallaan pitävän ratsastajan kanssa se kuitenkin vähitellen oppi, että paino sen selässä ei tarkoittanutkaan pelkoa kivusta. Vähitellen sitä saatettiin alkaa totuttamaan takaisin pohje- ja ohjasapuihin. Jälkimmäisenä mainittujen opettelemisessa meni pitkään, alkuun tamma jäätyi heti tuntiessaan liikettä ohjien toisessa päässä. Vähitellen se kuitenkin oppi luottamaan tasaiseen ohjastuntumaan, ja sitä saatettiin lähteä kouluttamaan kuin ratsua. Kevyt ratsastaa oli nähtävästi meinannut sitä, että heti ohjia kiristäessä oli tamma vetänyt kaulansa virkkuukoukulle vältellessään tuntumaa.

Kapasiteettiä tammalta löytyikin loppuen lopuksi vaativiin luokkiin saakka. Sen esille saamiseen meni kuitenkin kolme vuotta, ja yhä saattaa olla päiviä, jolloin mikään ei vain onnistu. Usein nämä päivät laukaisee jokin ulkoinen tekijä, joka saa tamman muistamaan jotakin menneisyydestään, joka on meille jäänyt täysin mysteeriksi – hevosen myyjä katosi kuin tuhkana tuuleen. Taikalla ratsastaa vain muutama henkilö, muita ei päästetä edes tamman lähelle sillä ratsastettaessa. Näillä ratsastajilla tamma toimii erinomaisesti, kunhan ratsastajat osaavat pitää tuntuman tasaisena ja antaa pieniä apuja. Tammalta löytyy upeasti liikettä sen päästessä todella esittelemään taitojaan, ja se osaa koota itsensä hyvin.

Esteillä se ei ole mikään mestari, mutta ei sitä ihan uunoksikaan voisi sanoa; hevoseksi joka kolme vuotta sitten ei mennyt edes puomin yli se hyppää hyvin. Sen tekniikka ei kerää kehuja, mutta ei siinä mitään vikaakaan ole. Kunhan Taikaa muistaa kohdella esteillä samalla tavalla silkkihansikkailla kun sileälläkin, on se toimiva myös pienillä esteradoilla.

Ei stressaa vieraista hevosista/ihmisitä. Näinkö meille sanottiin? Ensimmäiset kuukaudet Taika oli paniikissa kotitallillanakin. Nykyään se pärjää kyllä kilpailupaikoilla kohtuullisesti, vaikka se stressaakin todella helposti. Eläinlääkärikäynnit ovat ihan no-no, tamma menee lähes paniikkiin jo kuullessaan tallimme eläinlääkärin äänen, vaikka eläinlääkäri ei koskaan sen näköpiiriin ilmestyisikään.

i. Sukset Ristissä	ii. Suksi
	ie. Ketokankaan Ristiina
e. Taikamatto	ei. Huiman Vuorioinas
	ee. Taiku-Ri

i. Sukset Ristissä ei ollut mikään erityinen hevonen. Vahinkovarsanahan se syntyi, kun romanien hankala suomenhevosori pääsi irti ja astumaan naapuritallin laitumilla käyskennelleen tamman. Tulihan se periaatteessa ravisuvusta, mutta eipä kummaltakaan vanhemmmalta kummia näyttöjä löytynyt, eikä kyllä Sukaksi kutsutulta varsaltakaan. Ori päätyi ratsukäyttöön viisivuotiaana. Eihän ravisukuisesta orista tullut koskaan mitään erityistä ratsua, mutta reipas ori kilpaili kentässä ihan hyvällä menestyksellä pikkuluokkia, ja starttasipa se pari kertaa ihan koulua ja esteitäkin sijoittuen. Kuten sanottu, nämä sijoitukset tulivat pikkuluokista. Tämän takia olikin suoranainen ihme, että orin jalostuskäyttö sai lainkaan tuulta alleen. Tuntemattomasta ja huonosta ravisuvusta tuleva pikkuluokkien ratsu nousi yllättävän suosituksi siitoskäytössä.

ii. Suksi oli yksi niistä suomenhevosista, jota romanit ravuriksi yrittivät, halvimmassa mahdollisessa treenissä huonoissa puitteissa. Eipä siitä ravuria, tullut, eikä ratsuakaan, kun punarautias ori kuusivuotiaana pistettiin teuraaksi ilman mitään näkyvää syytä. Hankalaluontoinenhan se oli, se oli kai syynä sille, että sitä ei koskaan ratsuksi myyty. Yksi pieni äksidentti sen elämän aikana tapahtui, eräänä kauniina kesäisenä päivänä ori riistäytyi sitä taluttaneelta sen omistajalta käsistä, eikä tyytynyt perinteiseen hippaleikkiin vaan suuntasi suorinta tietä naapurin puskaratsutamman luo laitumelle, ja no, yhtätoista kuukautta myöhemmin naapurin tammalla oli nätti orivarsa. Tämä ei kuitenkaan ollut orin teurastuksen syy, se eli vielä lähes vuoden tämän äksidentin jälkeen.

ie. Ketokankaan Ristiina tuli ravisuvusta. Ei mistään hyvästä ravisuvusta, tamman suku oli oikeastaan lähempänä huonoa kuin edes keskinkertaista. Tästä huolimatta tammaa radoille yritettiin, mutta pienikokoinen ja hidas tamma ei päässyt edes koelähdöstä läpi. Heikon sukunsa takia sillä ei siitosarvoa ollut, ja mukavaluontoinen tamma myyntiinkin tätiratsastajalle, joka siitä koulutti itselleen oikein mukavan harrastekaverin. Ei siitä tätiratsastajan taidoilla mitään ruusukehaita tullut, mutta pieniä esteitä se hyppäsi ja nätti laukkakin siltä löytyi. Tärkeintä tamman kanssa olikin se, että se oli turvallinen harrastuskaveri omistajalleen ja tämän lapsille, jota se oli. Yhden varsan se sai, vahinkovarsana. Lopulta tamman vei pahalaatuinen kasvain sen varsassa.

e. On yleisessä tiedossa, että ne kaikista parhaat kouluratsut ovat oreja, joskus ruunia. Tammoja ne eivät koskaan ole siinä vaiheessa kun kivutaan maailman parhaiden hevosten kategoriaan. Onneksi suomenhevoset eivät kilpaile maailmantähtiä vastaan, sillä muuten Taikamatto ei olisi voinut olla huipulla. Tamma nimittäin voitti suomenhevosten koulumestaruuden kolmena peräkkäisenä vuotena, ja vielä neljännen kerran muutamaa vuotta myöhemmin. Taikamatolla olisi ollut luultavasti vielä muutama kilpailukausi jäljellä, mutta sen äkillinen sairastuminen vakavaan ähkyyn vei nämä kilpailukaudet siltä pois. Ähkyleikkaus oli riskialtis operaatio, mutta tämän tamman kohdalla se onneksi onnistui. Tämän jälkeen Taikamatto palasi vain kevyeen treeniin, ja toimi siitoskäytössä yhteensä kolmen varsan ajan. Tamma kuoli 22-vuotiaana ähkyn aiheuttamiin komplikaatioihin, vanhemmalla iällä tamman vatsa muuttui aina vain herkemmäksi siitä, mitä se oli ollut silloin, kun tamma oli olut lähellä kuolla siihen 12-vuotiaana.

ei. Huiman Vuorioinas oli hevonen, jota karsastettiin siitoskäytössä nimensä takia. Nimi ei kuitenkaan oria pahentanut, vaan se teki oikein nätin uran kouluratsastuksen parissa, pääasiassa vieden junnuja kohti isompia luokkia puoliverisillä. Se pääsi kilpailemaan muutaman kauden myös ihan ammattilaisten kanssa, ja silloin se oli suomenhevosten koulumestaruuksien kärkikahinoissa. Vuorioinasta on kutsuttu joa "vuosituhannen vaihteen aliarvostetuimmaksi koulusuokiksi", eikä syyttä. Nykyisin muutama vuosi sitten edesmennyttä oria suorastaan tavoitellaan sukuihin. Muutama vuosi sitten se suvussa oli erisukuisen koulusuomenhevosharrastajan unelma, mutta nyt muutamassa vuodessa orin jälkeläisten ja jälkeläisten jälkeläisten jalostuskäyttö on suorastaan räjähtänyt käsiin.

ee. Taiku-Ri nimettiin isänsä, ravikuningas Joke-Rin mukaan, mutta ei tammasta ravuria tullut. Eikä ollut tarkoituskaan tulla, sen emä tuli vahvasta ratsusuvusta, ja sen astutus ravurilla oli ollut puhtaasti kokeilu, mitä ravuri-isä tekisi muuten laadukkaan ratsusuvun hieman heikoksi sukupolvien aikana muuttuneelle raville. Ja no; hyväähän se teki. Taiku-Rista kuoriutui oikein nätti ratsu hyvällä ravilla. Vähän sen innostuessa ravista saattoi erottaa ravurille tyyppillistä askellusta, mutta kellekään ei tullut edes mieleen kyseenalaistaa tamman kasvattajan orivalintaa. Taiku-Ri kilpaili vahvasti Helppo A -tasolla ollen ruusukesijoilla, jos ei voittajana, suurimmassa osassa osallistumiaan kilpailuita. Se ehti startata vain muutaman kerrna Vaativa B -tasolla, ennen kuin esteillä epäonnistuneen laskeutumisen seurauksena syntynyt paha jännevamma vei sen kuoppaan 13-vuotiaana. Kaikkien harmiksi tammasta jäi vain yksi jälkeläinen, sen nelivuotiaana varsoma tammavarsa Taikamatto.

01.01.2017 sh-t Syrjän Turha-Taika
23.03.2017 sh-t Syrjän Tupuna

KRJ - 40 sijoitusta

01.08.2016 Heljävirta Vaativa B 4/40 02.08.2016 Heljävirta Vaativa B 3/40 04.08.2016 Heljävirta Vaativa B 1/40 09.08.2016 Heljävirta Vaativa B 2/40 17.08.2016 Heljävirta Vaativa B 6/40 03.08.2016 Kuuralehdon hevostila Vaativa B 4/40 06.08.2016 Kuuralehdon hevostila Vaativa B 6/40 08.08.2016 Kuuralehdon hevostila Vaativa B 5/40 11.08.2016 Kuuralehdon hevostila Vaativa B 1/40 14.08.2016 Kuuralehdon hevostila Vaativa B 6/40 18.08.2016 Kuuralehdon hevostila Vaativa B 6/40 19.08.2016 Kuuralehdon hevostila Vaativa B 4/40 20.08.2016 Kuuralehdon hevostila Vaativa B 4/40 21.08.2016 Kuuralehdon hevostila Helppo A 3/40 29.08.2016 Kuuralehdon hevostila Helppo A 4/40 22.08.2016 Heljävirta Helppo A 6/40 26.08.2016 Heljävirta Helppo A 5/40 17.07.2016 Huvitutti Vaativa B 6/40 18.07.2016 Huvitutti Vaativa B 4/40 19.07.2016 Huvitutti Vaativa B 6/40

20.07.2016 Huvitutti Vaativa B 5/40 21.07.2016 Huvitutti Vaativa B 2/40 22.07.2016 Huvitutti Vaativa B 3/40 27.07.2016 Huvitutti Vaativa B 2/40 14.07.2016 Kisakeskus Lapland Helppo A 2/30 15.07.2016 Kisakeskus Lapland Helppo A 1/30 18.07.2016 Kisakeskus Lapland Helppo A 3/40 20.07.2016 Kisakeskus Lapland Helppo A 2/30 30.08.2016 Oakhill Helppo A 4/30 21.07.2016 Erkinheimot Vaativa B 5/28 22.07.2016 Erkinheimot Vaativa B 4/28 24.07.2016 Erkinheimot Vaativa B 2/28 26.07.2016 Erkinheimot Vaativa B 2/28 26.07.2016 Yorca Vaativa B 3/28 26.07.2016 Yorca Vaativa B 1/28 30.07.2016 Yorca Vaativa B 5/28 22.07.2016 Zurück Vaativa B 4/28 23.07.2016 Zurück Vaativa B 4/28 24.07.2016 Zurück Vaativa B 4/28 25.07.2016 Zurück Vaativa B 2/28

19.07.2016 kouluvalmennus (kirjoittanut Veera Ruusula)
Miivi kertoi valmennuksen alkuun Taikan huonosta menneisyydestä. Tänään tuosta ei kumminkaan näkynyt merkkiäkään, vaan tamma vaikutti rauhalliselta. Miivi oli pyytänyt kouluvalmennusta ja erityisesti pohkeenväistöharjoitusta. Ratsukko lämmitteli kevyessä ravissa tehden kahdeksikkotehtävää. Taika liikkui hyvin, mutta jännittyi ajoittain ja sen askellus muuttui tikittäväksi. ”Nosta Miivi hieman kättäsi ja jalkasi voisi olla ihan hitusen taaempana”, opastin.

Taika reagoi ensiksi näihin muutoksiin aika suuresti, mutta tasaantui pian ja askellus lähti kulkemaan paremmin. Taikalla oli kivan näköinen ravi, kun se pääsi työstämään sitä koko kroppansa voimin. Kunnon alkulämmittelyn jälkeen siirryimme pohkeenväistöön. Miivi sai kääntää ensiksi Taikan pituushalkaisijalle, edetä tässä muutaman metrin ja väistää ensiksi vasemmalle. Uralla tuli tehdä ennen kulmaa suuri voltti ja voltilta tuli nostaa laukka ja laukata seuraava pitkäsivu, josta ennen kulmaa käyntisiirtymä. Alkuunsa Taika hieman vastusteli Miivin apuja, ja lähti väistättämään huonosti. Peräpää tuli vinosti takana ja liian suurilla avuilla tamma meni hieman lukkoon, joten tätä työstimme pitkään ja hartaasti. Laukka meni ihan näppärän näköisesti, ensimmäisissä nostoissa tamma jäi hieman junnaamaan paikoilleen, mutta suoritus parani nosto nostolta. Rauhallisilla toistoilla saimme Taikan myös pohkeenväistöön terävämmäksi ja tasaisemmaksi. ”On se kyllä näppärä tamma, harmi vain tuo ikävä menneisyys.”, rupattelin valmennuksen päätteeksi.

04.08.2016 kouluvalmennus (kirjoittanut salazar)
Olin kuullut tamman omistajalta, että parilta tuomarilta oli tullut huutia Taikan peruutuksista joten tänään aiheena oli yksinkertaisesti harjoitella siistiä ja hyvännäköistä peruuttamista. Muutaman sanan ratsastajan kanssa vaihdettuani kävi ilmi, että hevosella oli ollut paljon ongelmia luottamuksen ja ajoittain esille astuvan pelokkuuden kanssa ja päättelin, että peruuttamisen takkuilu johtui juuri niistä. Aloitimme valmennuksen hakemalla hyvää fiilistä ja mahdollisimman paljon rentoutta hevoseen. Ratsastaja sai ohjeet käyttää niin keveitä apuja kuin suinkin pystyi ja vaikuttaa hevoseen lähinnällä istunnalla ohjan ja pohkeen sijaan. Taika oli pirteällä tuulella ja sitä saatiin pyöritellä volteilla ja ympyröillä melko runsaasti, sillä pyöreät tiet olivat paitsi omiaan hidastamaan hevosta ilman turhaa suusta kiskomista, kuin myös tarjosivat hyvän mahdollisuuden taivutella ja notkistella sitä kaarteiden mukaisesti. Volteilla jumppailun ja muutaman valmistelevan pysähdysharjoituksen jälkeen siirryimme peruuttamisen pariin. Tässä oli hyvin tärkeää, että ratsastaja ei ahdistanut tammaa vain iskemällä pohkeet ja ohjan yhtäaikaisesti päälle, vaan suoritti liikkeen keveällä ohjalla ja hentojen pohkeenpainallusten lisäksi istunnalla. Taika otti tilanteen melko hyvin eikä tuntunut muistavan omaa epävarmuuttaan, arvatenkin siksi, että sen kanssa oli keskitytty koko valmennuksen ajan lähinnä hakemaan rentoutta todella helppoja tehtäviä tekemällä. Peruutukset vaikuttivat omaan silmääni varsin hyviltä, lukuunottamatta ensimmäisiä toistoja jolloin ratsastaja liialla ohjan käytöllä sai Taikan nakkelemaan niskojaan taakse astumisen sijasta. Pari-kolme sujuvaa peruutusta saatuamme Taika pääsi irrottelemaan pitkien ja vauhdikkaiden ravailujen muodossa.

20.11.2017 (kirjoittanut maura)
Saavuin Syrjän ratsutallille (joka oikeasti oli todella syrjässä...) maneesille hieman lupaamastani aikataulusta myöhässä. Kävelin reippaasti sisään halliin ja heti ensitöikseni pyysin maneesissa jo odottavalta ratsastajalta anteeksi myöhästymistäni. Maneesissa odottava hevonen oli nätti pienikokoinen suomenhevostamma, joka katseli minua hieman epäilevän näköisesti. Kävelin rauhassa tamman luo ja annoin hänen tehdä hetken tuttavuutta, jottei läsnäoloni hirveästi häiritsisi tammaa maneesissa. Samalla jutustelin hieman miivin kanssa ja kyselin mitä hän haluaisi tänä tehtävän. Kisakauden alkaessa olla jo ohitse sovittiin, että tänään keskityttäisiin vain perusasioihin, siihen että hevonen liikkuisi rehellisesti läpi kropastaan ja kantaisi itseään. Pyysin ratsukon aluksi ympyrälle, jossa katsoin miltä ratsukon yhteistyö näytti. Tamma käveli nätisti ja rauhallisesti ympyrällä, mutta takapäähän kaipasin hieman lisää aktiivisuutta. Ohjeistin väistättämään takapäätä aina muutaman askeleen ajan ulospäin niin, että etuosa pysyy kuitenkin ympyrän tiellä. Väistöaskeleet saivat olla todella hitaita, jotta Taika ehtisi rauhassa astua väistössä alleen ja pohkeenväistön kautta tavoittelemani hyöty maksimoituisi. Taika tajusikin nopeasti mistä oli kyse, ja rupesin kulkemaan paremmin koko kroppansa läpi käynnissä.

Sama homma sai jatkua ravissa. Pyysin miiviä siirtämään Taikan väistöaskeleesta suoraan raviin, ja tamma tekikin siistin ja tasaisen vahvan siirtymisen raviin. Miivi hieman hämmästyi ponnekkaasta siirtymisestä ja pienen arviointivirheen ja ylimääräisen puolipidätteen seurauksena ravi muuttui tikittäväksi ja liike latistui. ”Ota käyntiin, valmistele rauhassa väistön kanssa uusi siirtyminen raviin. Ja kun sieltä tulee se siisti siirtyminen raviin, niin jatkat vain kuin ajellen eteenpäin.” Toinen siirtyminen ei ollut ihan yhtä laadukas kuin ensimmäinen, joten pyysin tekemään siirtymisiä aina muutaman askeleen ravipätkien jälkeen. Muutaman toiston jälkeen Taika tajusi selkeästi, minkälaisia siirtymisiä siltä vaadittiin, joten yhä useampi ja useampi siirtyminen oli laadukas. Siirtymisten seurauksena meillä oli hyvin läpi kroppansa kulkeva hevonen, jonka ylälinja oli näyttävästi pullistunut ja tamman takajalat olivat aktiivisesti töissä. Taika ravasi näyttävästi eteenpäin isoin askelin. En kokenut tarpeelliseksi lähteä horjuttamaan tasapainosta työskentelyä laukkatehtävillä, joten jatkoimme ravissa hakien tasaisia askelia erilaisilla teillä. Tasaisten pätkien jälkeen olikin hyvä lopettaa ja valmennuksen seurauksena oli tyytyväinen ratsukko ja valmentaja.