Tämä hevonen on kuollut.

Vennamon Lulu

Ratsuna Lulu on osaava mutta säpäkkä. Se liikku reippaasti eteen ja kuuntelee avut herkästi, mutta on herkkä myös "vähemmän positiivisella" tavalla. Se säpsyy pieniäkin asioita ja ilmaisee hyvin herkästi mielipiteensä tammamaisella tavalla, sitä voisi sanoa normaaliakin herkkänahkaisemmaksi tammaksi isolla T-kirjaimella. Se ei säikähtäessään lähde yleensä alta, vaan lähinnä säpsyy tai kieltäytyy menemään kentän päätyyn, jossa iso paha oranssi kartio majailee. Samanlainen myös käsiteltäessä, säpsy the Tamma.

i. Lehtovaaran Uoti sh, 158cm, rt	ii. Unen Unto	iii. Armaan Rasmus
		iie. Kojon Asseri
	ie. Lehtovaaran Lempi	iei. Ossian
		iee. Kettuniemen Hellä
e. Häähulina sh, 156cm, vprt	ei. Sulhanen	eii. Ilonpilaaja
		eie. Kyllinen
	ee. Sote	eei. Kuolain
		eee. Smaragdi

24.09.2015 sh-t Susijengin Tervalehto
00.00.0000 rotu-skp Nimi

Ominaisuuspisteet
ERJ p (vt )	KRJ p (vt )
KERJ p (vt )	VVJ p (vt )

25.06.2016 (kirjoittanut omistaja)
Lulu saapui meille juhannuksena 2016. Hevospiireissä oli ollut ilmassa paljon hevoskauppaa, ja meidänkin talliltamme oli Sara hevosihmisten juhannuksenviettoon osa*llistunut. Juhannuksen - tai enneminkin alkoholijuomien - siivittämänä oli nainen kirjoittanut jo kauppakirjatkin suomenhevostammasta. Suhtauduin kauppaan hieman epäillen - näin toimitusjohtajana tiesin naisen maksaneen hevosesta ylihinnan, emmekä olisi kaivanneet tallillemme hevosta, jonka vanhemmat eivät ainakaan kauppakirjassa esiintyneet edukseen. Hevonen oli Suomessa, niin oli Sarakin ja niin olin pian minäkin, olin onneksi ollut jo valmiiksi Ruotsissa ja Arlandasta lähti koneita kohti Helsinkiä tiuhaan tahtiin.

Helsingissä en jäänyt katselemaan Saran perään siitä huolimatta, että nainen oli laittanut aamulla viestiä ja käskenyt hakea itensä hotellilta kun saapuisin. Krapulasta huolimatta nainen halusi hevosenhakureissulle, mutta en halunnut naista mukaan hidastamaan menoani. Onneksi Saralta löytyi Helsingistä hevosauto, jolla pääsisin kuljettamaan Lulun suoraan Saksaan. Sara saisi itse pohtia, kuinka pääsisi sinne takaisin.

Vihdoin pääsin matkaan kohti Susijengiä. Perille päästyäni huokaisin. En helpotuksesta, en vielä tiennyt millainen hevonen Lulu oli. En itseasiassa tiennyt tammasta muuta kuin rodun ja sukupuolen, ne pystyi päättelemään nimestä. Väriksi arvasin rautiaan, kun kerran suomenhevosista puhuttiin. Mutta muusta minulla ei ollut ideaa, tamman iästä, painotuslajista, koosta, koulutustasosta, ratsastettavuudesta. Kun avulias tallityöntekijä johdatti minut tamman luo, nyökkäsin hyväksyvästi. Perushyvä suomenhevoseksi rakenteeltaan, sen puolesta toimisi hyvin jalostuksessa. Tallityöntekijä osasi kertoa tamman olevan myös suhteellisen yleismopo, vaikkakin luonteeltaan hieman säpsy. Kuulemma toimi yleensä ihan hyvin siitä huolimatta. Moni asia tammasta jäi epäselväksi pakatessani sen autoon ja lähtiessäni ajamaan kohti Turkua, ehtisin lähteä jo iltalaivalla kohti Tukholmaa ja sen kautta kohti kotia.