- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Ominaisuuspisteet

- Näyttelymenestys

- Päiväkirja

13. tammikuuta 2017: Veera Rusuulan kouluvalmennus
Saara varoitteli päivän toisen valmennushevosen olevan joko aivan ihastuttava ratsu tai sitten tamman kanssa ei tulisi mikään onnistumaan. Kuvankaunis musta tamma tanssahteli ylpeästi maneesiin, eikä se jättänyt ketään epäselväksi kuka olisi paikan kuningatar. ”Kyllähän tässä taitaa työsarkaa olla, vaikka upea näky tuo Soossi on.”, kehaisin naiselle. Olin kaavaillut valmennuksen aiheeksi siksak-sulkutaivutukset, jota lähdimme työstämään ensiksi avotaivutuksena, jonka jälkeen siirtyisimme sulkutaivutukseen ja lopulta näiden yhdistelmään. Soossi-tammalla oli tänään onneksi ns. hyvä päivä, joten pääsimme työstämään vaadittuja tehtäviä suoraan. Olihan tamma hieman hätäinen, mutta teki sen mitä Saara siltä pyysi. Halusin kumminkin täydelliset suoritukset, joten lähdimme työstämään ratsukkoon tasaisuutta ja rauhallisuutta, niin kumminkin että Soossin hyvä eteenpäipnyrkimys säästyisi. Pääsimme yllättävän nopeasti siirtymään päivän pääteemaan, tuohon siksak-sulkutaivutukseen, joka lähti myös alun haparoinnin jälkeen sujumaan erinomaisesti.

00. kuuta 2017: Laydan (VRL-14488) kouluvalmennus
Katsoin jännittyneenä kun Sara käveli tammansa kanssa uraa pitkin. En tiedä mitä olin mennyt lupaamaan kun sanoin pitäväni valmennuksen hevoselle, joka vihaa työntekoa. "Ota ohjat kevyelle tuntumalle ja ala kävellä keskiympyrää. Kun se on rentoutunut tarpeeksi, väistätä sen takaosaa ulos ympyrältä", sanoin. Sara keräsi ohjat, ja Soossi säpsähti. Se kuitenkin jatkoi matkaansa kiltisti. Ehdin jo todeta, että sillä on varmaan hyvä päivä kun ei alkanut protestoida ohjasotetta, mutta sitten Soossin päässä naksahti ja se lähti päätöntä kiitoravia pitkin kenttää. "Pidätä istunnalla, rauhoita äänellä!" huudahdin kun Sara piteli harjasta kiinni tamman viedessä tätä ympäri kenttää. Sara sai pidettyä tamman kurissa, ja päätimme ottaa heti alkuun ravityöskentelyä ja jätimme käynnit väliin. "Hae se heti ohjastuntumalle, katse eteen ja polvet rennoksi!" ohjeistin. Soossi viskeli alkuun häntäänsä ja heilutteli päätään, mutta alkoi yllättäen nöyrtyä. Tosin, kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin loppui myös Soossin kiltteys ja taas mentiin. Sara pysyi nipin napin selässä kun tamma veteli pukkirodeotaan, mutta rauhoittui taas. "Nyt et anna sen tehdä tuota! Heti kun se lähtee niin kiskaise sitä kun ei kerta muuten onnistu" neuvoin jo luovuttaminen mielessäni.

Seuraavaksi teimme vain helppoja volttitehtäviä sekä hieman avotaivutuksia ravissa, ja sen jälkeen otimme temponvaihtelua kahdeksikolla. Sara sai Soossin kuriin pikkuhiljaa, ja kehuinkin häntä siitä. "Otetaan vielä siksak-sulkutaivutuksia, että tunnista olisi jotain hyötyäkin", tokaisin. Sara näytti hieman kauhistuneelta, mutta lähti silti yrittämään. Alkuun Soossi ei totellut yhtään ja ravasi vain suoraa uraa ilman minkäänlaista kuuntelukykyä, mutta nöyrtyi silti hetkeksi, jolloin siksakit jopa onnistuivat. Annoin ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttelyn, ja lähdinkin itse jo kohti kotia tyytyväisenä siitä, että Soossi oli kuitenkin kuunnellut edes hetken ajan.

19. lokakuuta 2017: Muutto uudelle mantereelle
Jos halusi perustaa koulupuoliverisiä kasvattavan tallin, vaadittiin koulupuoliverisiä. Tästä syystä olin soittanut muutama ilta sitten puoliverilaumansa kanssa tuskailevalle Saralle, saksalaisen Abgelegenheitin omistajalle. Olin kuullut juttua naisen hevosvähennyksestä, erikoisiin rotuihin viehtynyt nainen kuulemma halusi potkia kaikki puoliveriset ulos tallistaan. Itse aloittelevana tallinpitäjänä taatuin tuumasta toimeen, Abgelegenheit tunnettiin maailmalla laadukkaista hevosistaan, joten uskoin saavani ihan laadukkaita hevosia. Tätä soittoa olisi kannattanut harkita enemmän. Tai kenties tehdä visiitti Saksaan ja käydä katsomassa, mitä oli ostamassa. En tehnyt kuitenkaan näin, vaan annoin hyvien myyntipuheiden ja puhtaiden röntgenkuvien hämätä itseäni. Tulihan sieltä Saksasta ihan hyviäkin hevosia, mutta muutama niistä oli vähemmän onnistunut.

Soossi-tamma kuuluu ehdottomasti näihin vähemmän onnistuneisiin ostoksiin. Ennen tamman ostamista en edes tiennyt, että niin haastavaluontoisia hevosia on olemassa. Soossi nimittäin… no, turha sitä on kierrellä, vihaa avoimesti työntekoa. Tamma ei edes teeskentele, että se nauttisi siitä, se pisti heti ensimmäisestä ratsastuskerrasta alkaen täysillä hanttiin jokaiselle, joka sen selässä kävi. Onneksi olin ostanut sen siitoskäyttöön, vaikka sillä oli kilpailutuloksia GP-radoilta, en minä eikä osa-aikainen työntekijämme Christina saanut tammaa liikkumaan. Jonathan kieltäytyi kiipeämästä koko otuksen selkään, enkä syytä miestä siitä. Eiväthän tamman ongelmat pelkkään hoitamiseen rajoittuneet, mutta oli se maasta käsin kuitenkin ihan käsiteltävissä, toisin kuin selässä istuessa. Minkälaisia luonnehirviöitä Soossin varsoista tulisi? Olisiko tammasta emäksi ollenkaan? Näihin kysymyksiin mietin kauhuissani vastausta.