- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Ominaisuuspisteet

- Kilpailukalenteri

- Päiväkirja

22. huhtikuuta 2017: Helka J:n kouluvalmennus
Tyylikäs Makkara ja miivi olivat jo verrytelleet saapuessani paikalle, ja komea ori oli niin innokkaan näköinen, että päätimme aloittaa heti. Komensin kaksikon kumminkin ottamaan vielä kaikkia askellajit muutaman kierroksen kerran läpi vain nähdäkseni enemmän miivin tyylistä ja siitä, miten Makkara toimii. Meno oli suhteellisen hyvää, joten alkuun korjasin kaksikon pienimmät virheet ja sen jälkeen uskalsinkin aloittaa ratsukon käskyttelyn. Ensimmäinen tehtävä oli perinteinen pohkeenväistön työstäminen, joka alkoikin yllättäen sillä, että Makkara teki kaiken pyydetyn virheettömästi ja iloisella ilmeellä. Miivi ratsasti pyynnöstäni tietenkin kaikki askeleet ja tämä aiheuttikin sen, että oriin liike oli alusta muuttunut aina vaan parempaan! Melkein itketti katsoa ratsukon harmoonista työskentelyä, mutta heti kun miivi jätti askeleen välistä, niin Makkara protestoi ja lopetti työskentelyn yhtäkkiä.

Annoin kaksikolle luvan välikäynteihin, kun pohkeenväistöstä saatiin kolme perättäin onnistunutta toistoa ja käyntien jälkeen otettiin työstettäväksi orin laukka. Tarkoituksena oli saada se toimimaan mahdollisimman reilusti takapään kanssa, jossa oli kaksikolla paljonkin hiomista. Miivillä oli täysi työ edes yrittää saada oriin takajalat laukkaan mukaan, mutta kun sitä osasi tarpeeksi pyytää, ori vihdoin malttoi uskoa ja otti samalla selkänsäkin työhön mukaan ja siihen oli melkeinpä hyvä päättää valmennus. Annoin kaksikolle vielä komennon eteen-alas-raviin ja kotiläksyksi annoin heille lisää laukkatehtäviä, joiden tarkoituksena olisi vain vahvistaa jo ennestään ihan komeaa laukkaa helpoin keinoin, ja onneksi miivi lupasi näin myös tehdä.

7. tammikuuta 2018: VeeraR puunaamassa ponia
Tritiumin tallin pihassa oli hulinaa ja melskettä saapuessani. Osa tallin porukasta oli lähdössä maastoon ja katselinkin hetken heidän lähtöään tallin pihasta komeilla puoliverisillään ennen kuin lähdin metsästämään tallin omistajaa tallin toimiston suunnalta. Olin lupautunut näin joulun alla auttelemaan hieman hevosten liikutuksessa muutaman vakityöntekijän ollessa lomailemassa. Törmäsinkin miiviin heti tallikäytävällä, jossa tämä puhui puhelimessa. Miivi morjesti minulle ja viittoi minua menemään toimistoon odottelemaan - ilmeisesti kengittäjää oli soittamassa pistämään muutaman irtokengän paikoilleen.

Puhelun loputtua miivi tuli toimistoon tervehtimään minua ja alkoi selailemaan lappujaan. Vihdoin tämä löysi tämän päivän muistiinpanonsa ja kertoi, että oli minulle ajatellut antaa puunattavaksi Makkaran, jolla oli seuraavana päivänä kisat tiedossa. Sain häneltä ohjeet mistä löydän kyseisen Makkaran ja harjat, shampoot ja suihkeet löytyisivät varustehuoneesta nimetyiltä paikoilta. Hainkin ensimmäisenä varustehuoneesta orin harjaämpärin ja lähdin katsomaan missä kunnossa ori oli.

Makkara löytyi käytävän perimmäisestä karinasta heiniä syömästä. Nappasin orin karsinasta käytävälle ja tarkastelin sen yleisesti läpi. Aloitin suoraan orin hännästä, sillä se näytti vaativan eniten nyt huomiota - piikkisuan kanssa irrottelin kuivuneet lantapallerot hännän alusesta. Kun häntä oli saatu puhtaaksi, selvittelin sen vielä selvitysaineen kera. Hännän jälkeen aloitin orin perusteellisen harjauksen kumisuan ja pölyharjan kanssa. Orista irtosikin yllättävän paljon karvaa. Orin valkoiset sukat olivat onneksi aivan puhtaat, joten niitä meidän ei tarvinnut lähteä pesemään. Lopuksi vielä nypin Makkaran harjan siistiksi ja heitin sille päälle ohuen loimen, jottei se pääsisi sotkemaan itseään karsinassa. Makkara ei kuulemma ollut enää ennen huomista menossa ulos, joten saatuani orin puunattua jätin sen jatkamaan iltapäivähienien syöntiään ja siivosin omat jälkeni käytävältä.

9. tammikuuta 2018: VeeraR poninkävelyttäjänä
Makkaralla oli tänään kisojen jälkeinen lepopäivä, jolloin Miivi pyysi minua tulemaan vain taluttelemaan oria hieman maneesiin - kävelytyskonetta kun ei vielä tallilta löytynyt. Nyt löysinkin Makkaran helposti omasta karsinastaan, sillä tallissa oli päivä- ja yövuorot tarhoissa ja Makkara tarhasi öisin oritarhassa. Ori tuntui tänään olevan paljon kiukkuisemmalla tuulella kuin pari päivää sitten, mutta eipähän tullut kylmä, kun sen harjasin ja suitsin.

Maneesissa Makkara selkeästi esitti pelkäävänsä vähän kaikkea, mutta siitä huolimatta annoin orin rauhassa katsella ja nuuskia - eihän minulla tänään kiire ollut mihinkään. Kävelimme orin kanssa maneesissa noin puolisen tuntia edes takaisin ja kertailin samalla itselleni ratsastusradan teitä. Palautin orin takaisin karsinaansa ja hoidin sen varusteet omille paikoilleen.