- Päiväkirja
5. lokakuuta 2018: Theon kouluvalmennus
Saapuessani hieman etuajassa Tritiumin tiluksille minut yllätti kunnon rankkasade, ja suunnitelmat pitää kouluvalmennus ulkona nätissä syyssäässä ottivatkin uuden käänteen. Pakko myöntää, että itseänikin vähän jännitti: en ollut valmentanut ikiaikoihin ketään. Montaa minuuttia en maneesissa kuitenkaan kerennyt odottelemaan ahdistukseni kanssa, kun pariovista asteli sisään miivi käsipuolessaan näyttävä rautias ori. Kun ratsukko oli päässyt liikkeelle, keskustelimme alkukäyntien lomassa vähän Sadistiksi kutsutun hevosen luonteesta ja siitä, minkä parissa tänään työskenteltäisiin.
Alkulämmittelyiksi pyysin ratsukkoa käymään kaikki askellajit huolellisesti läpi kummassakin suunnassa. Huomasin heti hevosen olevan hiukan omaa laatuaan, toisinaan se liikkui hitaammin kuin lonkkansa loukannut mummo, kun taas välillä se saattoi ottaa satunnaisia pyrähdyksiä eteenpäin kuuntelematta ratsastajan apuja. Kuski sai kuitenkin alkulämmittelyiden loppupäässä orin kulkemaan mallikkaasti ohjan ja pohkeen välissä, joten saatoimme välikäyntien jälkeen siirtyä seuraavaan aiheeseen.
Alunperin tarkoituksena oli jatkaa heti kunnon laukkatehtävään, mutta Sadisti tuntui olevan alkulaukoissa vähän jäykähkö. Näinpä katsoin parhaaksi, että jatkaisimme vielä vähän lämmittelyn nimissä ennen päivän pääaihetta. Annoin ratsukolle tehtäväksi tehdä yksinkertaisesti laukkaa maneesin ympäri, toisella pitkällä sivulla tulisi tehdä sulkutaivutusta ja toisella puolestaan vastataivutusta. Tehtävä tehosikin hyvin orin jäykkiin lihaksiin, ja kun kumpaankin suuntaan oli vähän taivuteltu se oli todella rennon mutta valppaan oloinen.
Jatkoimme jälleen pienien välikäyntien jälkeen tehtävällä, jossa piti laukata kolmikaarista uraa, tehdä laukasta pysähdykset keskihalkaisijan kohdalle ja nostaa pysähdyksestä uusi laukka. Sadisti tuntui taas tehtävän alussa sähläävän sekä laiskottelevan, ja parit kerrat nousi väärä laukka. Nopeasti miivi sai kuitenkin ratsastettua oriin takaisin hallintaan, ja tehtävä alkoi rullata hienosti niin oikeaan kuin vasempaankin kierrokseen. Lopussa vaihdoimme pysähdykset suoriksi laukanvaihdoiksi, jotka sujuivatkin heti todella hienosti. Olin menoon todella tyytyväinen, ja annoin parille luvan ruveta ravailemaan loppuraveja.
Loppuravien aikana miivi ratsasti Sadistin hyvin rennoksi, ja sai sen kulkemaan hienosti eteen-alas ilman mitään sählinkiä. Sen perusteella, miten miivi alkukäyntien aikana kuvaili Sadistia, en olisi uskonut että selvittäisiin näin vähällä tättähäärä-touhulla, ja muistin myös kehua parivaljakkoa loppuun reilusti.
