NÄMÄ OVAT VANHAT SIVUT, EIKÄ NÄITÄ ENÄÄ PÄIVITETÄ. TARKASTA HEVOSEN AJANTASAISTEN SIVUJEN OSOITE VH-PROFIILISTA TAI NYKYISESTÄ HEVOSLISTAUKSESTA.
MRP Odotum Suojelius
| Nimi | MRP Odotum Suojelius "Odo" | Rotu, sukupuoli | Suomalainen ratsuponi, 87.5 % |
| Syntymäaika | 7.7.2014, ikä | Säkäkorkeus, väri | 138cm, ruunivoikko |
| Rekisterinumero | VH14-029-0297 | Omistaja | Miivi VRL-13320, FI |
| Koulutustaso | HeA, 80cm, Vaativa valjakko | Kasvattaja | Miivi VRL-13320 |
Sukutaulu ja -selvitys
| i. Promi Orion | ii. | iii. |
| iie. | ||
| ie. | iei. | |
| iee. | ||
| e. Ambition After All | ei. Rename Shame | eii. Feel The Rain |
| eie. Autnumn Arrives | ||
| ee. Expensive Taste | eei. Coffee Kissens | |
| eee. Taste The Fame |
i. russ, e. rp 75%, ei. nf, ee. rp 50%, eei. xx, eee. conn,
iii. Sinnas Tiburtius syntyi ratsastuskouluun, ja jäi sinne tuntihevoseksi. Värinsä vuoksi sitä ei ruunattu, mutta hyvän luonteensa ja rauhallisuutensa vuoksi se toimi silti tuntiponina, eikä juuri hankkinut meriittejä kotitallin ulkopuolelta.
iie. Ottilia aloitti uran raviponina, mutta huonosta menestyksestä johtuen päätyi ratsuksi ja lopulta ratsastuskouluun.
ie. Promi Stellaria oli myöhemmin merkittäväksi kasvaneen siittolan kantatamma. Erittäin hyväluonteinen ja nättirakenteinen tiikerinkirjava, jolla ei kuitenkaan vauhti riittänyt raviradoilla. Ratsuna se oli monipuolinen, ja kilpaili talon lasten kanssa useassakin lajissa. Harvat sen jälkeläisistä perivät sen erikoista väriä, mutta kaikilla sen varsoilla oli hyvä luonne ja rakenne.
iei. Edvinas Torsten oli keskinkertainen ravuri, jolla oli kuitenkin esimerkillinen rakenne ja luonne. Se menestyi myöhemmin myös ratsuna, ja kun se myöhemmin ruunattiin, se oli pitkään lastenratsuna.
iee. Stellans oli hieno näyttelyponi, mutta sen muu käyttö rajoittui lähinnä lasten talutusratsastuksiin ja varsomiseen. Luonteeltaan se oli säpäkkä muttei vaikea.ei. Rename Shame (142cm, rn) oli huvittava herra. Herra astutettiin toivossa, että jos saataisiin vielä lisää jälkeläisiä tuolta Feel The Rainilta, mutta pahasti petyttiin. Herra ei näyttänyt yhtikäs yhtään isältään, komealta Rainilta. Herran luonne on enemmän emänsä tyylinen, todella fiksu, mutta huvittava, käyttää järkeä enemmän porttien availuun ja herkkujen varastamiseen kuin ratsastajan tottelemiseen. Kilpaponiksi suuniteltu herra myytiin loppuenlopuksi ratsasuskouluun - Peräti Suomeen!, jonka omistaja tykästyi siihen. Omistaja ei edes suunitellut ruunausta, ja päättikin kokeilla astutusta Expensive Tasten kanssa, sillä hän toivoi saavansa ponin, joka olisi yhtä älykäs kuin Shame ja mukava kuin Expensive.
eii. Feel The Rain oli Saksassa asunut nyffi, jolta löytyi useita palkintoja tililtään. Oli todella kaunis ja ponimainen poni. Rakennetta voisi sanoa aika lailla täydelliseksi, samoin luonnetta. Periytti useille jälkeläisilleen ominaisuutensa, niin rakenteen kuin luonteensa. Osa jälkeläisista sain myös upean punaruunikon värin isältään, jonka isä oli myös oli perinyt isältään. Kilpaili monta kautta ennen siitosuraansa. eie. Autnumn Arrives oli syysvarsa, joka synty keskelle Saksan kaunista syksyä. Nuorena tamma oli todella heiveröinen, mutta vanhempana kasvoi lähestulkoon täydelliseksi, ja millaisen värikseksi! Tamma oli toki rautias, ja muutenkin sellainen perustyyppi, mutta tietyssä auringossa karva loisti kuin kulta. Luonteeltaan oli rauhallinen, mutta kisapaikalla useat orit ja hälinä sekoittivat neidin pään, joten hyvä suoritus oli arpapeliä.
ee. Expensive Taste oli "kiva polle", tuntiratsuna toiminut monitaituri. Perhaimmillaan oli esteillä, eikä pudottanut ketään selästään. Värikin oli upea musta ilman mitään merkkejä, ja silkkinen karva oli helppo pitää puhtaana. Taku syntyi ratsastuskoululla Helsingin seudulla, mutta varsinaisen uransa teki Pohjanmaalla sijaitsevassa Kiviniemen ratsastuskoulussa, jossa sai myös ainoan varsansa Amyn. Varsa hankittiin perimään tamman paikka ratsastuskoulussa, vaikka toisin kävi.
eei. Coffee Kissens oli ruotsalainen laukkaratsu, joka ehti saavuttaa paljon urallaan. Ori myös matkusti yhdessä vaiheessa Yhdysvaltoihin hankkimaan kokemusta, ja kuinkas ollakaan se saavuttikin Kentucky Derbyn voiton. Kotimaahan palatessaan herran jalostusarvo oli satojatuhansia kruunuja. Huimasta jalostusarvosta huolimatta omistaja joutui konkurssiin, ja myi Coffeen suomalaiselle kenttäratsastajalle. Herra teki myös kenttähevosen uraa uudelleenkoulutuken jälkeenja kilpaili kansallisella tasolla. Sen jälkeen se siityi siitokseen Suomessakin ja sai varsoja aina Britteinsaaria myöten. Yhteensä Suomessa ja Ruotsissa ehti syntyä noin sta jälkeläistä, joista suuri osa on menestynyt kilaparadoilla.
eee. Taste The Fame oli tuiki tavallinen ponitamma Raisiosta. Se oli erään tytön omistama ja asui yksityistallissa. Talli kuitenkin joutui konkurssiin ja poni jouduttiin myymään, sillä lähellä ei ollut muita talleja. Ponin osti Toivo Orimattila, joka omisti sattumalta myös Coffee Kissensin. Famella kisattiinkin kenttäluokissa monia vuosia, ja poni voitti muun muassa Ypäjä Pony Derbyn. Ura ei toki päättynyt kenttäkilapiluihin, vanhoilla päivillä tamma sai vielä viitisen jälkeläistä. Vielä aivan elämänsä lopuksi myytiin helsinkiläiselle ratsastuskoululle, jossa sai yhden varsan ja toimi oppimestarina 25-vuotiaaksi.
Isän puolen sukuselvitys © marsupieni, emän © omistajaJälkeläiset
rotu-skp Nimi (i/e )Päiväkirja ja valmennukset
26.09.2015 muutto ponitallin puolelle (kirjoittanut omistaja)
Elokuussa olimme aloittaneet massiivisen talliremontin, jonka tavoitteena oli saada pihapiirissä oleva, tyhjillään ollut täysin tämänhetkistä tallirakennusta vastaava rakennus myös tallikäyttöön. Rakennuksen alakerta oli pistetty pyörremyrskyn valtaan, ja sinne oli nopeasti muodostunut ponitalli. Hevostallissamme oli runsaat 250 paikkaa, mutta ponitalliin saisimme paikkoja päälle 335, ponikarsinat olivat hevoskarsinoista poiketen kooltaan 3x4m. Rahaa remonttiin oli palanut tuhottoman paljon, mutta yrityksellä meni hyvin, se tuotti järkyttävät määrät rahaa, ja liikevaihto oli monta kertaa suurempi kuin yhdelläkään muulla saman alan yrityksellä, jopa yhdysvaltalaiset laukkatallit mukaanlukien. Vanhana suurtilana toiminut tallialue oli myös ideaali paikka hevosille, paikalla oli ennen sijainnut vanha, perinteikäs navetta, joka oli yksi maan suurimmista.
Uusi talli oli siis poneja varten, sinne muuttaisivat kaikki ponitorujen edustajat säkäkorkeudesta huolimatta. Näin alkuun tallityttömme olivat kuivittaneet sinne 85 karsinaa. Hevosten siirtäminen uuteen talliin olisi suurempi homma, ja sen seurauksena tarhajärjestelyt olisi pistettävä täysin uusiksi. Ponit pääsisivät tutustumaan uuteen kotiinsa kun ne haettaisiin illalla sisään, mutta sitä ennen oli vielä paljon tehtävää, kuten varusteiden lastaaminen mönkijän peräkärryyn ja niiden roudaaminen uuteen satulahuoneeseen. Tallissa kävi kamala vilske, kun sitä yritettiin saada illaksi kuntoon.
Vihdoin ja viimein, kahdeksan maissa illalla saatoimme todeta tallin olevan lähes valmis. Karsinoissa oli kuivikkeet, heinät odottivat syöjiään, suolakivet olivat paikoillaan ja juoma-automaattien toimivuus oli varmistettu. Vain iltasoossit puuttuivat, ja niitäkin jaettiin parasta aikaa. Hevosten alkaessa tulla sisään työntekijöiden ja innokkaiden tallityttöjen ohjaamana saatoin vain ohjailla heitä oikeisiin karsinoihin, toistaiseksi karsinoiden ovissa ei ollut nimiä. Yllätyin kaikkien hevosten ollessa paikoillaan ja rouskuttaessa tyytyväisesti heiniään, kuinka helposti tämä olikaan sujunut. Yksikään hevonen ei ollut päättänyt järjestää kohtausta naapurinsa kanssa, ja jopa Odo oli rauhoittunut runsaalla kuvikekerroksella varustettuun karsinaansa.
|
webdesign © Cery 2016
|
virtuaalitalli / |
ylläpitäjä miivi VRL-13320 |