Pencalow Kiki

29.11.2015 (kirjoittanut omistaja)
Vihdoin Kiki alkoi olla kilpailukunnossa! Olimme painineet erilaisten ongelmien kanssa jo kauan, tamma ei ollut ehtinyt oikeastaan astua edes kilparadoille ollessaan meillä. Neiti oli meidän tallillamme ollut alkusyksystä saakka. Nyt ongelmat näyttivät kuitenkin selätetyiltä. Kaviot olivat kodiksessa ja selkäkin parempi, kiitos mittatilaussatulan. Nyt neiti pääsisi harrastamaan muutakin liikuntaa kuin pikkulasten talutettavana olemista. Hyvä niin. Olin ollut jo hetken varma, että neidistä ei kilparatsua tulisi, mutta nyt näytti hyvältä ja johto - elikkäs minä ja toimari - kiittelivät.

Tänään olin itse satuloinut tamman ja lähdössä sen kanssa vääntämään koulua. En ollut ennen tammalla ratsastanut, useampi kymmenen tallityöntekijäämme yhdessä tallilla pörräävien pikkutyttöjen kanssa olivat pitäneet huolen vaihtelevan tasoisesta liikutuksesta. Pohjakunto tammalla kuitenkin oli kuitenkin tallella, joten saatoin treenata ihan kunnolla. Treeni sujui yllättävän hyvin, ja tykästyin heti nöyrään mutta herkkään tammaan. Mahtuisikohan se kaupunkitalliimme?

13.2.2016, kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Tänään olin saanut ison liudan nuoria tyttöjä valmennettavakseni, oli taas aika palkita Abgelegenheitin hevosenhoitajia valmennuksilla, joiden hinta liikkui pilvissä. Vaikka olin tallilla työskennellyt jo puolitoista vuotta, olin aina ennen päässyt välttelemään nuorten valmennuksia, mutta tällä kertaa ne olivat löytyneet omasta kalenteristani ja Sara oli ilmoittanut lähtevänsä Ruotsiin hevosostoksille.

Ensimmäisenä vuorossa oli kouluvalmennus, jossa oli neljähenkinen ratsastajaryhmä, ja kaikki ratsastivat poneilla. Yksi ratsukoista oli Monika Pencalow Kikillä, nuorehkolla welsh part bred –tammalla. Kiki käyttäytyi heti alusta asti hyvin moitteettomasti, vaikka tamma tunnettiinkin ailahtelevaisesta luonteestaan. Monika istui ratsunsa selässä hyvin, ja myhäilin tyytyväisenä nähdessäni tytön istunnan. Olin usein pilkunviilaaja mutta hänen istuntansa oli paras pitkään aikaan näkemäni, ja päihitti jopa joitakin korkeaa koulu kilpailevien ratsastajien istunnat. Kehuin Monikaa siitä ja hän lehahti punaiseksi.

”Alkakaa vähitellen keräillä ohjia käteen”, ohjeistin kun alkukäynnit olivat hoidettu. ”Käydään läpi ihan perusasioita. Ratsastakaa huolella kulmiin, irrottakaa polvenne satulasta ja pitäkää pohkeenne kiinni hevosessa ja sitten vielä pitäkää ne paikoillaan. Keskittykää ryhdikkääseen istuntaan ja käsienne pehmeyteen.” Ohjeideni noudattaminen ei ollut Monikalle vaikeaa, hän oli kuin oppikirjaesimerkki.

Vähitellen päästin nuoret ratsastajat siirtymään raviin. He saivat keventää hetken minun muistutellessani samalla hyvistä kulmista ja paikallaan pysyvistä pohkeista. ”Nyt tehdään kahdeksikkoa. Istutte alhaalla ravissa ja muistatte kaiken, mitä olen sanonut tähän mennessä. Kauniit, pyöreät ympyrät ja keskellä suoristus siihen päälle, taivutatte hevosia kauniisti kahdeksikon volteilla.” Tehtävä sujui Monikalta helposti, kuten olin arvellutkin. Hän oli selvästi ratsastanut enemmänkin. Laukat otimme mukaan jossakin vaiheessa. Niissä jouduin keskittymään hiukan myös Monikan ja Kikin kanssa, hyvän tahdin ylläpito oli Kikille vaikeaa, ja tamma olisi mieluiten vetänyt päänsä alas ja laahustanut eteenpäin etupainoisena.

Valmennuksen lopulla annoin palautteen. Muille ratsastajille se oli hieman lyhyempi ja sisälsi toistoa kaikkien osalta, mutta Monikalle annoin pitkän palautteen ja hän vastasi siihen hyvin. Loppukäyntien aikana Kiki innostui temppuilemaan, ja rastastaja pääsi taas osoittamaan, miten hän oli taitava ratsastaja.