TFH Onnen Kyynel

Isänisä Filmitähti (tprt, 158cm)oli työlinjan supersuokki. Se oli yksi raskaimmista tunnetuista suomenhevosista, mutta voitti työhevoskisat poikkeuksetta. Ori eli koko ikänsä Erik Raatikaisen omistuksessa, jolle suomenhevosten työkäyttö oli henki ja elämä, ja Filmitähti tekikin töitä niin metsissä ja pelloilla harjoitellessaan kilpailuihin. Vaikka se tekikin raskasta työtä lähes koko elämänsä, eli Filmitähti silti 26-vuotiaaksi kuollen vanhuuteen omalla laitumellaan.

Isänisänisä Starojen Stara (mrn, 163cm) oli työlinjan suomenhevonen, joka kilpaili menestyksekkäästi aina 8-vuotiaaksi saakka. Silloin orille sattui trailerionnettomuus, josta se ei koskaan toipunut täysin. Lopun elämäänsä ori olikin kevyellä liikutuksella lähinnä maastoillen, ja jalostuksessakin sitä käytettiin hyvän mutta harvinaisen työsuvun takia niin paljon, että harvinainen suku muuttui halutusta kartelluksi. Ori kuoli vain 15-vuotiaana loukatessaan trailerionnettomuudessa vahingoittuneen jalkansa uudelleen tarhassa.

Isänisänemä Fiktio-Fiini (prt, 152cm) oli siro tamma, jonka jälkeläisitä ei olisi uskottu tulevan käypiä työhevosia. Tamma kilpaili kouluratsastuksessa vaativa B -tasolla menestyksekkäästi, voittaen useimmat orit. Se pystyi olemaan lähes puoliveristen tasoinen. Tammasta povattiin jalostussuosikkia, ja monet olivat hämmästyneitä kun Fiktio-Fiini menikin ensimmäisen varsansa ajaksi liisinkiin työhevosia kasvattaneelle tallille. Tamma valitettavasti kuoli varsomisesta aiheutuneisiin komplikaatioihin vain 11-vuotiaana, ja ainoa varsa oli työlinjainen, joten mainio koulusuku ei päässyt jatkumaan ratsuväen toivomalla tavalla.

Isänemä Lettiina (vrt, 156cm) oli kaunis ja hyväluonteinen suomenhevonen. Se kilpaili aluetasolla niin esteitä kuin koulua, sijoittuen HeA ja 100cm luokissa. Omistaja ei kuitenkaan ollut liian kilpailuhenkinen, ja kyllästyttyään kilpailemiseen ole Lettiinan aika näyttää, saisiko se yhtä kauniita jälkeläisiä. Sen astuivat monet tunnetuimmista ratsusuokeista, mutta päätyipä joukkoon muutama työlinjainenkin orii.

Isänemänisä Reissaaja (m, 154cm) tunnettiin parhaiten koululuokkien mustana hevosena, kirjaimellisesti. Musta ori oli kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla, sekä palkittu nuorten suomenhevosten latuarvostelussa ikäluokkansa parhaana orina. Se eli koko elämänsä maineikkaan suomenhevoskasvattajan omistuksessa. Kasvattaja kilpaili orilla itse, ja se vaikutti moniin kasvattajalta lähteneihin suomenhevoslinjoihin, joista on polveutunut tähän mennessä monta menestynyttä hevosta. Mustaa väriään upea ori ei kuitenkaan periyttänyt valitettavasti yhdellekään jälkeläiselle, mutta hyvä rakenne periytyi sen sijaan useammallekin hevoselle.

Isänmänemä Lellikki (vprt, 155cm) oli tavallinen yksityishevonen. Tamma kiersi kylän seurakilpailuissa, mutta helppo B -luokkia vaativampiin luokkiin se ei ikinä osallistunut, tai lähtenyt kauemmas kotoansa kilpailemaan. Tamma oli erittäin hyväluontoinen hevonen, ja monet ratsastuskoulunpitäjät havittelivat sitä tunneilleen. Tammasta ei kuitenkaan tuntiratsua tullut, ja sen ratsastuksenopettajat havaitsivat viimeistään silloin, kun tamman omistaja astutti tamman yhdellä sen hetken tunnetuimmista ratsusuomenhevosista, Reissaajalla. Tamman kantoaika oli rankka, joten se jäi tamman ainoaksi varsaksi, mutta Lellikki eli vielä monta hyvää vuotta omistajansa kanssa, se lopetettiin 21-vuotiaana nivelrikon vuoksi.

Emänisä Onneton (148cm, prt) oli rauhallinen suomiputte. Luonne teki orista hyvän tätiratsun. Se ei elänyt erityisen hohdokasta elämää, mitä nyt sai kokea pari kertaa astutuksen riemun. Kisoja kierteli omistajansa kanssa välillä, luokkina Helppo C ja 60cm. Onneton eli hyvin vanhaksi, kiitettävään 32 vuoden ikään saakka. Vielä viimeisinäkin vuosina se oli oma veikeä itsensä vailla vanhuuden murheita. Valitettavasti kuoli äkillisesti ähkyn seurauksena. Kilpasaavutuksia se ei saanut kuin pikkukisoista, mutta silti yksi sen jälkeläisistä kisasi kentässä menestyneesti CIC1-tasoa ja toinen koulussa Vaativaa A:ta.

Emänisänisä Onni-Poika (150cm, rt) eli elämänsä viisi ensimmäistä vuotta ravurina, eikä saanut sillä uralla kovin suurta suosiota osakseen. Kun ravit eivät tärpänneet myytiin ori ratsastuskoulunomistajalle yksityiseksi, ja uudelleenkoulutuksen myötä taipui Vaativaan B:hen asti kouluratsastuksessa. Kouluratsastuksessa voitti myös isoja kansallisia luokkia, taisi olla Suomen Mestarikin. Jalostuksessa herra oli haluttu erityisesti ratsupuolella, ja olihan se kantakirjattukin ensimmäisellä palkinnolla huippupistein.

Emänisänemä Harmiton (148cm, prn) oli estesuokki hyvällä suvulla. Löytyi arvostettuja, suosittuja nimiä, mutta myös tuntemattomampia tuomassa uutta verta. Harmiton loi uransa kisaamalla 110cm esteitä, voittaen jopa puoliverisiä. Jalostuksessa tamma oli myös kuuma nimi, ja osa varsoista löysi tiensä Suomen parhaimmistoon. Viimeisen varsansa tamma teki jo 21-vuotiaana, ja ei vain seitsemän kuukautta varsomisen jälkeen, juuri ja juuri varsan vieroituksen yli.

Emänemä Tuuven Toikkaroitsija (156cm, vprt) oli rautias perussuokki liinaharjalla. Se oli ratsastuskouluhevonen henkeen ja vereen, eikä mikään talliin mädäntyvä sellainen. Tamma oli oppilaiden lempihevonen, ja aina kaikessa mukana. Ihan mukava sukukin siltä löytyi, ja kaikki oppilaat olivat harmistuneita neidin jäätyä mammalomalle. Palasi vielä kahden varsan jälkeen opetuskäyttöön, ja kilpaili jopa metrisiä esteluokkia hoitajansa kanssa. Luonteeltaan Toikkaroitsija oli hieman erikoinen. Se oli kuuma ja mörköpelkoinen, mutta rauhoittui maneesissa huomattavasti - kunhan ei tarvinnut mennä nurkkiin. Esteradalle päästessään tamma ei kuitenkaan pelännyt mitään, ja teki aina kaikkensa saadakseen puhtaan radan.

Emänemänisä Tuuven Tauski (160cm, rt) oli yksi Tuuven Suomenhevosten menestyneimpiä kasvatteja. Puolet suvusta oli ravureita ja siltä puolelta löytyi myös ravikuninkaallisia ja puolet suvusta menestyneitä kouluratsuja. Oman uransa ori teki kouluratsastuksessa tasolla Vaativa A. Jalostuksessa ori oli myös huippu - geenit puhuivat puolestaan ja useat jälkeläiset löysivät tiensä niin kouluratsastusareenoille kuin raviradoille. Vanhuutensa päivät Tuuven Tauski kuitenkin vietti laiduntaen shetlanninponilauman keskellä pienellä maalaistallilla.

Emänemä Juksu Juputti (vrt, 150cm) oli lapsiperheen puskaratsu. Se ei ollut moksiskaan suussa roikkumisesta ja kylkien potkimisesta, jota perheen lapset harrastivat. Perheen aikuisilla oli ongelmia lasten pilaaman hevosen kanssa, joten he ostivat itselleen oman hevosen, ja jättivät tamman lapsille. Lapset eivät olleet järjestelyyn pettyneitä, vaan tamma sai elää vielä leveämmin. Kuitenkin se karkasi aina välillä pieniltä taluttajilta, ja yhden tälläisen kerran jälkeen sen huomattiin olevan kantavana... Sen jälkeen tamma ei enää lasten käsiin päässyt, ja varsa myytiin heti vieroituksen jälkeen mahdollisimman nopeasti ja halvalla - ja myynnin takaamiseksi vielä isän kasvattajaliitteellä. Perhe älysi vielä lopuksi, miten oli antanut lasten pilata hyväsukuisen tamman, ja se myytiikin pienelle maatilalle loppuelämäkseen. Siellä se eli 23-vuotiaaksi, eikä ollut niin mahdoton kuin lapsiperheen luona, siellä se sai elää rauhassa kärryjä vetäen.

22.3.2014 päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Aamulla lähdin hakemaan Nessua laitumelta, jonne tyttö oli asettunut nyffien ja issikoiden seuraksi. Yöllä oli ollut märkää ja ajattelin hevosten olevan pihatossa kostean ilman vuoksi. Ja tattaraa taa, siellä ne olivat. Lukuunottamatta Nessua. Tamma seisoi pihaton oven edessä syöden mutaista ja tallaantunutta, vasta orastamaan alkanutta ruohoa.
”Mitäs sä täällä teet?”, lepertelin tammalle ajattelematta sen kummemmin. Kiersin tamman ja seinän väliin, aikomuksenani hätistää muut hevoset portin suuntaan, rehut olivat tallissa. Mutta Nessupa ei minua päästänytkään. Jäin hölmistyneenä katsomaan luimivaa tammaa, joka seisoi oven tukkeena. Mitä se teki? Pian kuulin kimeän hirnahduksen. Mikä se oli? Ryhdistäydyin ajattelemaan. Nessu oli ollut lihava, laiska, eikä kuunnellut apuja. Saattoiko tallissa olla varsa? Nuorihan tyttö oli, mutta se oli ollut hyvin etäinen viimeaikoina.

”Varsa!” huudahdin nähdessäni pikkuturvan oven takaa. Kenen kanssa? Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Rulle. Nessu oli nuorena neitinä ollut sen kanssa samassa tarhassa useasti Rullen rynnittyä aitojen läpi Nessun luo, mutta oliko tamma ollut jo sukukypsä, tamman kiima-aikaa en ollut ainakaan silloin huomannut.
”Meidän teiniäiti”, jatkoin Nessulle lepertelyä ennen varsan luo siirtymistä.

1.7.2014 kouluvalmennus (kirjoittaut Susanna)
Nessu ja Miivi kävelivät uralla, ennen kuin pyysin heitä kevyessä ravissa kahdeksikolle. Pyysin tekemään myös kaksi pysähdystä joka kahdeksikolle. Ratsukko eteni kierros toisensa jälkeen tasaisesti. Jatkoimme alkuverryttelyä harjoitusravissa uralla. Joka pitkällä sivulla niin kovaa ravia kuin lähti ja lyhyelle sivulle hitaammin. Otimme vielä päätyihin laukka lakritseja. Nessu toimi hyvin ja kuuliaisesti, eikä Miivin tarvinnut jarrutella sitä. Aloitimme virallisen valmennuksen vaihtamalla suuntaa neljä kaarisella kiemurauralla ja jatkamalla yhden kierroksen harjoituslaukkaa. Teimme 15m kokoisia voltteja E-päätyyn josta nostettiin laukka ja laukattiin lyhyelle sivulle. Tämän jälkeen muutama pysähdys R ja S kirjaimiin. Pysähdyksistä suoraan harjoitusraviin. Nessu työskenteli hienosti, joten se sai kävellä muutaman kierroksen vapain ohjin. Miivi taputti tamma, kun kerroin seuraavan tehtävän. Se aloitettiin voltilla, josta nostettiin laukka, joka jatkui pitkän sivun alkuun. Pysähdys ja suoraan harjoitusraviin. Miivi ratsasti selvin avuin, ja ratsukko suoritti tehtävän hyvin. Loppuverrytelyiksi muutama temponvaihtelu ja pysähdys.

6.7.2014 kouluvalmennus (kirjoittanut Susanna)
Aloitimme verkat lyhyillä ravisiirtymisillä. Nessu taivutti kaulaansa hetken, kunnes löysi täydellisen paikan sille. Muutama loiva kiemuraura ja sitten laukan nostoja pääty-ympyröillä. Tänään keskittyisimme voltteihin. Pyysin ratsukkoa tekemään isonevaa ympyrää, joka lopulta olisi puolikkaan kentän kokoinen. Nessu väisti ja isonsi uraa kierros toisensa perään. Lopulta he kiersivät ympyrää keskellä kenttää. Seuraavaksi sitten pienenevä ympyrä. Miivi ohjasi selkeillä avuilla Nessua pienentämään ympyrää. Tamma tajusi pian jujun, joten homma kävi helposti. Seuraavaksi teimme päätyihin ensin pienemmän voltin, sitten isomman päälle. Nessu pärskähteli tyytyväisenä. Laukan noustua joka toiseen kulmaan tehtiin iso voltti. Miivi jarrutteli raviin ja antoi Nessun kävellä vapain ohjin. Otimme vielä muutamia ravi- sekä laukkavoltteja, ennen kuin jatkoimme uraa pitkin käyntiä. Ratsukko otti vielä muutaman askeleen keskikäyntiä ennen loppuverryttelyä. Kun he olivat ravanneet muutaman kierroksen, lähdimme lopuksi käynneille maastoon.

12.7.2014 kouluvalmennus (kirjoittanut Susanna)
Aluksi ratsukkomme käveli hetken, kunnes siirtyi kevyeen raviin. Pyysin Miiviä tekemään loivia kiemurauria ja voltteja uralle. Nessu ravasi eteenpäin kaula kaarella pärskähdellen silloin tällöin. Muutaman pysähdyksen jälkeen pyysin Miiviä nostamaan harjoituslaukkaa. Tamma laukkasi innokkaasti muutaman kierroksen, kunnes aloitimme valmennuksen. Ratsukko teki siirtymisiä harjoitus-laukan ja -ravin välillä. Sen jälkeen 4-kaarista kiemurauraa molempiin suuntiin ravissa. Nessu työskenteli kuuliaisesti ja tasaisesti. Muutaman keskikäynti pätkän jälkeen teimme laukassa pääty-ympyröitä sekä lävistäjiä. Nessu sai kävellä hetken. Nessu ja Miivi nostivat uralta laukan, jossa tehtiin 4-kaarista kiemurauraa. Nessu taipui hyvin käännöksiin. Kahden ravi voltin jälkeen Nessu jatkoi uraa pitkin käynnissä. Ratsukko teki pysähdyksiä uralla sekä lävistäjällä. Pysähdyksistä jatkoimme harjoitusravia uralla. Ratsukko teki lävistäjiä muutamaan otteeseen. Lopetimme ravi käännöksiin ja lepokäyntiin.

30.04.2015 päiväkirjamerkintä (tallityöntekijän näkökulma, kirjoittanut omistaja)
"Mitä saadaan kun risteytetään Nessu ja servettien muovipakkaus? Nenäliinapaketti tietysti!" kerroin tallilla vitsiä, jonka en uskonut aukeavan kenellekään muulle kuin minulle, mistäpä he olisivat tienneet Suomessa myytävän Nessu-merkkisiä nenäliinoja. Tänään olin päättänyt liittyä muiden tallityöntekijöiden joukkoon hoitamaan hevosia, kun normaalisti viihdyin taustahommien parissa; ruokin hevosia, putsasin karsinoita ja kuljetin hevosia milloin tallista kentälle tai kävelytyskoneeseen, milloin laitumille jopa useamman kilometrin päähän tallista.

Nyt olin hoitamassa Nessua tallin pihalla, jossa meitä oli kymmenisen muutakin tallityöntekijää hevoset sidottuina niin puihin, seinässä oleviin renkaisiin kuin aidantolppiin. Rupattelimme yhdessä rentoja hoitaessamme hevosia liukuhihnavauhdilla; harjasimme hevoset sekä tarvittaessa suojitimme ne kävelytyskonetyöskentelyä tai juoksutusta varten. Parikymmentä minuuttia per hevonen, niin touhussa kesti muutama tunti kun kaikki hevoset olivat hoidettuja, ja noin puolet valmiita kävelytyskonessoihin, loput laitumelle ja tarhoihin laskettavaksi.

Nessun kanssa harjasin sen rauhallisesti, keskityin jokaiseen harjanvetoon. Hoidin sen rivakasti, mutta napakasti. Pään harjauksesta tamma ei liiemmin välittänyt, mutta se piilotti tunteensa hyvin, saatoin arvata sen vain hieman tavallista keskittyneemmistä korvista. Kaviot neiti nosti kuin itsestään, ja saatoin vain todeta tamman olevan todella maineensa veroinen aloittelijoiden unelma, jos olisin itse saanut aloittaa ratsastuksen moisella suomenhevosella enkä naapurin kaksikymppisellä kovasuisella ex-ravurilla, olisi rodusta saattanut tulla yksi lempiroduistani.

1.10.2014 kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Tällä kertaa en itse ollut satulassa, ja olisi mielenkiintoista katsella tamman työskentelyä vieraan henkilön kanssa. Tamma toimi kaikilla, joten uskoin valmennuksen menevän hyvin. Kentälle saapuessaan Nessu oli nätisti, ja ratsastaja hymyili. Tänään oltaisiin ravityötä enimmäkseen, ja nyt tammalla ratsastava Karoliina olikin eräs parhaista ratsastajista ravissa niiden joukosta, jotka kävivät vuokraamassa hevosiani. Lämmittely sujui nopeasti, normaalisti hitaasti syttyvä tamma oli heti vauhti päällä. Raviin siirryttäessä Nessu oli yhä todella virkeä, mutta ratsastaja sai koottua sen hyvin. Vauhtia ja lennokkuutta löytyi tamman kulkiessa hyvässä muodossa, ja vielä teimme vain voltteja, joten pyysin Karoliinaa alkamaan rauhoitella tammaa vaativampia tehtäviä varten. Nessun ollessa rauhallisemmassa ravissa pyysin ratsastajaa ratsastamaan ratsullaan pohkeenväistöä ravissa aloittaen sen C-päädyn keskustasta edeten kohti S-kirjainta. Alkuun oli ongelmia apujen saamisessa läpi, ja tuntiessaan pohkeen kyljellään ratsu lähti heti etenemään vauhdilla. Seurasin sen reaktioita päätäni puistellen, normaalisti niin rauhallinen tamma oli nähtävästi päättänyt revitellä. Neljännellä toistolla näin ensimmäiset väistöaskeleet, ja kuudennella kerralla väistäminen sujui koko matkan ajan. Kehuin ratsukkoa vuolaasti, ja ajattelin, että vauhdikkaampi laukka ei olisi pahitteeksi. Ohjasinkin ratsukon maneesista aamunraikkaaseen ulkoilmaan, kohti laidunta. Näin syksyllä olisi hyvä laukkailla siellä, sillä kaikki ruoho oli jos syöty. Pitkä sivukin oli lähemmäs 200m ja lyhyempikin yli 100m, ja jo pari kierrosta rauhoittaisi kummasti vauhdikasta tammaa. Laukat menivät, ja laukattuaan lähes kolme kierrosta puhaltava ratsukko palasi luokseni. Lähdin vielä kävelemään heidän kanssaan maastoon antaen samalla palautteen.

15.5.2015 päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Nessu oli tänään päässyt pyörähtämään kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Tamma oli käyttäytynyt hyvin, eikä ollut aiheuttanut harmaita hiuksia käsittelijälleen, josta saatoin vain huokaista, palkintomme jäi niin hilkulle, että yksikin virheliike ja olisimme joutuneet tyytymään toiseen palkintoon. Nyt tamma oli kuitenkin käytytynyt aivan moitteettomasti, ja olimme ansainneet ensimmäisen palkinnon pienimmällä siihen riittävällä pistemäärällä.

Rakenteesta tulleisiin seitsemään pisteeseen olin verrattain tyytyväinen, tamman rekenne oli sellainen perus; ei erityinen, muttei aivan surkeakaan. Kilpailuista olimme pokanneet täysien lisäksi yhden lisäpisteen, josta oli kiittäminen kouluratsastusmaailman suurkilpailuna tunnettua KRJ-Cupia, jonka Helppo C -luokasta olimme pokanneet huhtikuussa 2014 14. sijan 225 osallistujan joukosta. Vanhemmista ansaitsimme yhteensä 20 pistettä, jotka olivat täydet pisteet, jolleivat ne olleet saaneet palkintoja samaisesta laatuarvostelusta. Jälkeläisistä tyydyimme 17 pisteeseen, kun maksimit ilman niiden KRJ-palkintoja olivat 20, kuten vanhemmillakin. Lisäpisteistä pokkasimme kaikki 15 mahdollista lisäpistettä, josta olin hyvin tyytyväinen. Toki aloin hieman jossittelemaan jälkikäteen, mitä jos olisin käyttänyt tamman molemmat vanhemmat sekä kaksi jälkeläistä laatuarvosteluissa ennen tamman viemistä laatikseen ja pokannut jostakin muutaman CUP-sijan lisää taikka uudet kuvat, jolloin olisimme ansainneet KRJ-laatuarvostelun korkeimmat pisteet ikinä, mutta se jäi myöhäisemmäksi jossitteluksi, olin hyvin tyytyväinen tammaan sellaisena kun se oli.

12.7.2015 päiväkirjamerkintä (hoitajan näkökulma, kirjoittanut omistaja)
Tänään olin saapunut tallille hoitamaan Nessua. Tammasta oli muodostunut yksi suosikkihevosistani Abgelegenheitissä, ja hoitohevosta omistamattomana tyttönä olin siirtynyt lähes kokonaan tamman hoitamiseen, vaikka virallinen hoitohevonen minulta yhä puuttuikin. Oli kaunis kesäaamu, ja lämpötila oli parinkymmenen paremmalla puolella.

Nessu oli ollut yön laitumella, joten lähdin hakemaan sen sieltä heti ensimmäisenä. Tamman karva kiilsi vihertävänä märällä nurmella piehtaroimisen jälkeen, joten päätin harjailla sen rauhassa heti tässä aamulla, iltapäivällä voisin lähteä iltapäivällä sen kanssa maastoilemaan. Hoitaessa tamma oli rauhallisen seesteinen, kuten aina sitä käsitellessä. Se lähes nukahti sitä hoitaessani, ja jouduinkin herättelemään sitä ollessani valmis; oli päiväheinien aika. Iltapäivällä lähtisimme yhdessä Kuiskeen Mausteisen kanssa maastoilemaan maaseudun suurille pelloille ja lehtimetsiin, ja luultavasti eksyisimme Belgiankin puolelle, olimmehan me vain muutaman kilometrin päässä sen rajasta. Ennen tätä lähdin kuitenkin vaihtamaan vaatteeni, en minishortseissa ja pikkutopissa halunnut lähteä ratsastamaan.

5.9.2015 päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Naxu)
Toiseksi hoidettavaksi hevoseksi sain aloittelijoiden suosikkitamman Nessun. Suokkitamma katsoi minua lempeillä ruskeilla silmillään kun hain sen tarhasta ja vein talliin harjattavaksi. Laitoin Nessun pesupaikalle, mutta se ei ollut hyvä idea. Samantien puolikymmentä aloittelijaa pyöri tamman ympärillä. Päätin sittenkin ratsastaa, mutta kentälle en menisi. Nessun fanit pyörisivät kokoajan ympärillä, joten maasto ilman satulaa tekisi hyvää molemmille. Harjasin tamman nopeasti ja suitsin sen ennätysajassa. Hakiessani kypärääni joku oli laittanut Nessulle suojat jalkaan vaikka Miivi oli sanonut, että Nessulle ei saa laittaa suojia hiertymien takia. Otin suojat pois ja vein Nessun kentälle. Nousin siellä selkään ja kävelin kierroksen testatakseni tamman käyntiä. Mukavan reipas suomenhevonen vaikutti todella kivaliikkeiseltä, joten lähdimme kävelemään maastoja kohti. Päätimme käydä ainoan tuntemani reitin rennosti kävellen ja välillä ravaillen. Nessu huokaisi helpottuneesti kun tallia ei enää näkynyt. Sekin varmasti halusi välillä eroon faneistaan. Kävelimme parikymmentä minuuttia ja ravailimme sitten vähän. Matkalla oli sopivasti yksi kaatunut kuusi, jonka hyppäisimme takaisin tullessamme. Kävimme kääntymässä jollain vanhalla ladolla, jonka vieressä oli sopivasti pieni peltoaukea. Testasin siinä laukkaa, joka tuntui ihanalta. Nessu toimi kuin unelma koko ajan eikä sitä kiinnostaneet puskissa rapisevat linnut. Päätimme kävellä esteellemme asti ja ravailla sitten hieman takaisin. Päästyämme kuusen luokse arvioin sen korkeudeksi 60 senttimetriä. Toivon mukaan Nessu halusi hypätä sen kokoisen esteen nätisti ilman häsellystä. Lähestyimme estettä kevyessä laukassa ja menimme hyvällä ilmavaralla kuusen yli. Taputin Nessua joka oli siirtynyt rauhalliseen raviin. Ravailimme melkein tallille asti ja kävelimme sitten loppumatkan. Tallin pihassa laskeuduin kiltin ratsuni selästä ja vein sen talliin. Miivi huomasi tuloni ja kertoi Nessun menevän seuraavalle tunnille. Laitoin siis tammalle satulan selkään ja juotin sen huolellisesti. Sitten lähdin kotiin unohtamatta kiittää ihanaa Nessua.

12.9.2015 kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Nessu oli aina ollut lempisuomenhevoseni, vaikka se ei kilpaillutkaan Helppo B / 60 senttimetriä korkeammilla tasoilla, mutta lempeässä tammassa oli sitä jotakin, joka sai tuntemaan olonsa turvalliseksi ja tyyneksi. Siksi olin päättänyt lähteä tammalla Miken pitämään kouluvalmennukseen prepatakseni sitä vielä kerran ennen Yleislaatuarvosteluun osallistumista. Mike istuikin kentän laidalla marssittaessaan kesän aikana lihoneen suomenhevosen sisään kentälle. Katsoin häntä haastavasti, ja takaisin saamani katseen perusteella mies tulisi rääkkäämään minua sekä tammaani.
"Miksi mä ryhdyin tähän", manasin. Saamani vastaus ei oikein miellyttänyt minua, Mike tyytyi sanomaan:
"Halusit niin palavasti tehdä tämän kuun kirjanpidon loppuun, enkä voinut antaa sinun tehdä sitä ilman korvausta." Kihisin raivosta.

"Nyt voit koota ohjia ja ottaa ravin", raivostuttava yhtiökumppani-toimitusjohtaja-ottoveli-valmentaja-sikailija kertoi. Emme olleet koskaan tulleet toimeen riitelemättä. Kokosin ohjat kuitenkin mukisematta ja annoin Miken aloitta valmennuksen. Sen aikana kävimme kaiken mahdollisen läpi, aina temponlisäyksistä ja tavallisista taivutuksista vastalaukkoihin ja pohkeenväistöihin. Mike ei antanut minulle tai ratsulleni hetkeäkään rauhaa, mutta olin varma, että valmennus oli kestänyt ainakin kaksi kertaa niin kauan, kuin olimme sopineet sen pituudeksi. En anonut siitä mitään, ja kelloa uskaltauduin katsomaan vasta valmennuksen loputtua, vihdoin ja viimein Mike antoi minun ja ratsuni aloittaa loppuverryttelyt. Me molemmat olimme todella hikisiä, ja olin vähällä pudota tamman selästä uupumuksesta annettuani sille ohjia. Valmennus oli varmasti ollut myös tehokas, mutta vannoin kostavani sen Mikelle jossakin kohtaa, mutta nyt olin liian väsynyt kostaakseni heti.