- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Päiväkirja

1. helmikuuta 2020: Perhon kouluvalmennus
Edellisenä päivänä olin pitänyt Syrjän Ratsutallilla estevalmennuksen, ja tänään olikin vuorossa eri laji ja eri hevonen. Elohiljan Jonnet Ei Muista, tutummin vain Jonne, käveli maneesissa uraa pitkin erittäin tahmean näköisesti. Kehotin jo heti alkuun ratsastamaan kimoa oria ihan reippaasti eteen, koska muuten loppuvalmennuksesta ei tulisi välttämättä yhtään mitään. Muutaman kierroksen jälkeen pyysin tekemään käynti-ravi siirtymisiä siten, että ravia tulisi aina 10 askelta ja käyntiä viisi askelta. Hiljalleen Jonne rupesi vetreytymään ja siirtymiset alkoivat sujumaan. Muutin tehtävää siten, että 10 käyntiaskeleen välein tehtäisiinkin ravivoltti hyvä tempo ylläpitäen ja siististi asettaen. Ensimmäisestä voltista tuli aika kankea ja taipumaton, joten neuvoin käyttämään rohkeammin sisäpohjetta voltin pyöreyden hakemiseen ja sisäohjaa asettamiseen, ja jos se ei olisi tarpeeksi, niin napauttamaan kevyesti raipalla sisäpohkeen taakse. Kun voltit rupesivat sujumaan vasempaan kierrokseen, pyysin vaihtamaan suuntaa ja tekemään samaa tehtävää.

Valmennuksen päätehtäväksi olin suunnitellut laukanvaihdot. Ensimmäiseksi pyysin nostamaan harjoituslaukan oikeaan kierrokseen. Jonne ei ollut asiasta aivan samaa mieltä, vaan pukitti nostossa ja tiputti suoraan raville. Kehotin pyytämään ihan reippaasti eteen ja käyttämään raippaa tukena, mikäli laukka ei muuten suostuisi nousemaan. Laukan noustua pyysin laukkaamaan kierroksen harjoituslaukkaa ja rupeamaan sen jälkeen kokoamaan laukkaa hiljalleen. Kun rupesin olemaan tyytyväinen Jonnen laukkaan, pyysin kääntämään orin lävistäjälle ja kokeilemaan laukanvaihtoa juuri ennen suunnan vaihtumista. En ollut ihan varma, miten se sujuisi, kun kerran ori oli muutenkin vähän huonolla tuulella tänään, mutta kyllä se sen laukan vaihtoi. Tosin suuren pierupukin kautta, joka aiheutti sekä minulle, että ratsastajalle suuren naurukohtauksen.

12. huhtikuuta 2020: Aava P:n (VRL-14824) kouluvalmennus
Olin saapunut Syrjän Ratsutallille valmentamaan Elinaa ja Jonnea. Totta puhuen luulin, että tässä valmennuksessa olisi kaksi osallistujaa. Ehei, saapuessani maneesiin, oli Elina ravailemassa rautiaankimolla suomenhevosoria. Siinä vaiheessa tajusin, että Jonne on Elinan uljaan ratsun nimi, eikä suinkaan valmennuskaverin. Ratsukko oli siis jo tehnyt omatoimiset alkulämmittelyt, joten työnteko alkoi heti. Jonne näytti vauhdikkaalta orilta, joka ei näyttänyt malttavan keskittyä edes raviin.

"Pidä vaan se Jonne keskittyneenä suhun, ettei se ala sooloilemaan. Tänään keskitytään pohkeenväistöihin", selostan. Ohjeistan ratsukkoa hidastamaan käyntiin ja tekemään pitkällä sivulla muutaman askeleen pohkeenväistöä, jonka jälkeen suoristus. Sitten taas pari askelta pohkeenväistöä. Halusin nähdä, onnistuisiko Elina siinä. Aluksi Jonne ei meinannut alkaa väistämään, mutta kun neuvoin vaihtamaan raipan ulkokäteen ja käyttämään sitä tukena, Jonne alkoikin väistämään. Väistö ei ollut kauneinta katseltavaa, mutta ainakin sitä pystyi hyvällä omallatunnolla sanomaan pohkeenväistöksi. Ratsukko veti väistöjä käynnissä molempiin suuntiin, jonka jälkeen oli aika siirtyä raviväistöihin.

Aluksi ratsukon meno oli haparoivaa, eikä Jonne malttanut alkaa väistämään. Kärsivällisesti Elina jaksoi tehdä kaiken oikein ja ta-daa, vaalea suomenhevonen teki raviväistöjä. Jos käyntiväistö oli töksähtelevää, raviväistö oli jäykkää. Neuvoin Elinaa rentoutumaan, tekemään puolipidätteitä, saamaan Jonnen liikkumaan kunnolla. Valmennuksen loppupuolella Jonne väisti ihan kiitettävästi. Annoin luvan aloittamaan loppuverryttelyt. Kotiläksynä ratsukko saa harjoitella hieman enemmän Jonnen askeleiden pehmentämistä ja tottakai pohkeenväistöjä. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen ratsukkoon.