- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Päiväkirja

29. heinäkuuta 2015: Tervetuloa talliin, Fiktion Komia!
Eräänä heinäkuisena päivänä marssin itsevarmana kohti suomenhevostalli Fiktiota. Olin ihaillut tallia aina pienestä pitäen – tai ainakin täytettyäni neljätoista vuotta, jolloin Fiktio perustettiin. Tänään tallin omistaja esittelisi nuorita, myytäviä suomenhevosiaan, ja hyvällä tuurilla saisin kaapattua jonkin – toivottavasti miespuoleisen – suomipojan omaan kainalooni. Katselin hieman väliinpitämättömänä alkupään hevosesittelyitä. Upeita suomenhevosia, mutta halusin jotakin… kenties persoonallisempaa, kenties hieman tavallisempaa verrattuna upeisiin hevosiin, jotka saivat haukkomaan henkeään sukunsa perusteella.

Esittelyn ollessa loppumaisillaa, Miljan puhuessa yleisesti tallistaan ja kasvatuksestaan tallityöntekijä viittasi naiselle, yksi myytävä nuori ori oli jäänyt esittelemättä. Kuullessani orin nimen korvani terävöityivät, eikö Komia olisi juuri sopivat nimi tallimme hevoskatraaseen? Milja marssitti esiin keskikokoisen suomenhevosoriin, joka kulki varovainen ilme naamallaan hieman hänen perässään. On sanottu, että oikean hevosen tunnistaa heti ensisilmäyksellä, ja nyt sain kokea sen ensimmäistä kertaa, se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Heti Miljan esiteltyä hevoset marssin hänen luokseen ja tein hyvin selväksi haluavani orin, varmuuden vuoksi esitellen videoita menestyneistä hevosistani, kuten pyöreästä suomenhevostamma TFH Onnen Kyyneleestä. En tiedä, mikä Miljan vakuutti, mutta muutamaa tuntia myöhemmin Milja julistaessa tarjouskilpailujen voittajat kuulin oman sekä Komian nimen. Hätäisesti tuhersin hänelle sekin, jonka arvo hirvitti minua, pakkasin nuoren orin autoon ja lähdin kaahaamaan kohti omaa majapaikkaamme, suursiittolaa Saksassa.

Nuori ori pääsi kasvamaan maalle ennen siirtymistään kaupunkitalliimme koulutettavaksi, joten se pääsi heti suurelle laitumelle muun nuorisomme seuraan. Päästäessäni orin irti se lähti iloisesti ravaamaan häntä kaarella kohti muiden nuorten orien joukkoa, ja lopun iltaa orit peuhasivatkin keskenään. Hampaanjäljiltä ja potkuilta ei vältytty, mutta se kuului hevosen elämään, en kalliista hinnasta huolimatta halunnut kääriä Komiaa pumpuliin.

8. wlokuuta 2015: Mitä minä sanoinkaan
Mitä minä sanoinkaan? Lupasin hienoja suomenhevosvarsoja näin kaupanpäällisiksi, ja niitähän me saimmekin. Vasta hetken meillä olleet, kolmipolvinen estepainotteinen parivaljakko, Pärren Nipin Napin sekä Fiktiosta tullut ori Fiktion Komia osoittautuivat hyväksi pariksi. Nyt kaksikolta syntyi upea varsa, kaunis rautias tamma. Se nimettiin emänsä tyylillä, nyt Pärren Nipin Napinista tuli Kuiskeen Yllin Kyllin, seuraavalla kerralla varsan nimeksi luultavasti tulee Kuiskeen Typötyhjä.

29. elokuuta 2015: Omistajan estevalmennus
Tänään olin tullut maalle pitämään hoitajile ryhmävalmennuksia. Tytöt olivat innoissaan muutaman kerran vuodessa ilmaiseksi saamastaan ylellisyydestä, kansainvälisen tason huippuratsastajan pitämist valmennuksista hoitohevosillaan. Rajallisen ajan vuoksi olin ottanut aina viisi tyttöä ryhmään, mutta ponejen koon vuoksi pidin useamman ryhmän, tälle päivälle oli suunniteltu kaksi metristä ryhmää, yksi 120cm sekä yksi hevosten kapasiteetin mukaan mentävä, siihen valmennukseen olin päästänyt vanhemmat, suurilta radoilta kilpakokemusta omaavat tytöt. Eilen olin pitänyt valmennuksia poneille, ja nyt huokailin, miten helppoa nuoria ja innokkaita esteratsastajanalkuja oli valmentaa heidän kaahatessaan poneillamme.

Nyt vuorossa oli ensimmäinen metrinen valmennus, ja vuorossa oli sen viimeinen ratsukko. Muuten ratsuponeista koostuneen valmennuksen viimeisenä kunninan oli saanut suomalaisori Fiktion Komia, jolle muutin sarjavälejä hevoselle sopiviksi. Suomenhevosori ei välittänyt vähääkään valmennuksesta nättien tammojen keskellä, mutta orilla ratsastanut Ria oli hieman jännittynyt, joka näkyi hänen hypätessään. "Älä jännitä. Ajattele, että olet ainoa täällä. Komia ei tee mitään, se on todellinen herrasmies", puhuin Rialle, joka jäi pahasti hypyistä jälkeen jo esteiden ollessa kuudenkymmenen sentin korkuisia. Vähitellen tyttö rauhoittui, ja menikin hyppyihin heti paremmin mukaan. Lopun kellotettu rata sujuikin häneltä hieman nopeammin kuin muilta, ratsuponeilla ratsastaneilta tytöiltä, ja hän saikin lähteä orin kanssa porukan kärjeksi maastoon hypättyään radan loppuun, vaikka esteillä olikin ollut alussa pieni luottamuspula ratsastajan ja ratsukon välillä, oli tyttö silti paras vetämään maastossa suoritettavia loppuverryttelyitä.

1. kesäkuuta 2016: bagteerin estevalmennus
Tänään valmennettavana oli, nimensä mukaisesti, komea ori Fiktion Komia. Hyvällä, kesäisellä ilmalla valmennus pidettiin kentällä. Molemmille pitkille sivuille oli rakennettu linjat, jonka lisäksi kentän keskellä oli sarja, ja toisessa päädyssä ympyrältä tultava kolmen kavaletin viuhka. Ratsukko verrytteli itsenäisesti, mutta korjailin satunnaisesti ratsastajan istuntaa ja apujen käyttöä. Yhteistyö näytti hyvältä, vaikka Komia vaikutti välillä hieman jännittyneeltä. Käskin ratsastajaa hellittämään ohjasta ja ratsastamaan oria hieman rennommin ja pidemmin eteen.

Aloitimme valmennuksen tulemalla ympyrälle kavalettipäätyyn, ja tulemaan viuhkaa normaalisti ravissa keventäen. Ohjasin ratsukkoa menemään hieman enemmän ulkoreunaan, mikäli välit tuntuivat lyhyiltä, mutta mahdollisesti välillä sitä mukaan kun Komia alkaa vertyä yhä paremmin, ottaa linjaa pikkuhiljaa enemmän sisälaitaan. Komia hieman innostui hyppäämisestä, eikä oikein malttanut keskittyä mihin astuu, jonka vuoksi meno oli ajoittain melko tasapainotonta. Otimme ympyrälle mukaan muutamia siirtymisiä, jotta oria saataisiin paremmin avuille.

Jatkoimme kavaleteilta linjoille, jotka laskettiin aluksi hieman pienemmiksi. Toisella pitkällä sivulla oleva linja oli pysty-okseri -linja, ja toisella sivulla pysty-trippeli. Tulimme alkuun pysty-okseria suunnilleen 60cm korkeana, jotta saataisiin hyvä ote hyppäämiseen. Miivi joutui Komiaa jonkin verran rauhoittelemaan, sillä oriilla tuppasi olemaan virtaa hieman liiaksikin. Paikat osuivat kuitenkin hyvin kohdilleen, vaikka jouduinkin huomauttamaan mutkittelusta linjalla.

Korkeutta lisättiin hiljalleen, ja siirryimme pysty-trippeli -linjalle. Käskin istumaan satulassa ennen trippeliä, ja ratsastamaan paikan suhteellisen lähelle. Ratsukko teki työtä käskettyä, ja esteiden noustessa Komiakin malttoi suunnata energiansa hyppäämiseen kaahailun sijaan.

Ratsukolta hyvää työskentelyä! Myös jatkossa hevosen on hyvä antaa tasoittua ensin ratsastamalla hieman pehmeämmin, ja hiljalleen alkaa lisäämään vaatimusastetta. Loppua kohti myös vauhti pysyi paremmin kurissa, ja Komiahan osaa hypätä tyylikkäästi!

9. heinäkuuta 2019: Veeran estevalmennus
Päivän toiseen valmennukseen saapui komea punarautias suomenhevosori Komia. Olin käynyt laskemassa edellisen valmennuksen 130cm esteet 90cm korkeudelle. Komia liikkui rennosti eteenpäin ja se kuunteli Miivin apuja moitteettomasti. Kunnon alkuverryttelyn jälkeen lähdimme hiomaan lähestymisiä, sillä Miivi oli kertonut ratsukon ongelmaksi orin herkkyyden peilata ratsastajansa tunnetiloja. Ensimmäiset hypyt menivät ihan mukavan näköisesti, mutta tämän jälkeen Komia alkoi muuttumaan hieman varovaisemmaksi. Lähdimmekin työstämään tehtävää niin, että Miivin tuli ratsastaa aina esteiden välissä ja ennen suuret laukkavoltit, jolla hän katsoo ulospäin ja hengittämään rauhallisesti. Esteelle tuli tehdä suora lähestyminen. Tehtävä tuotti tulosta ja ratsukon meno oli rennon näköistä. Komiasta huomasi kyllä heti, jos ratsastaja selässä alkoi jännittämään ja puutuin tähän saman tien. Valmennus oli ollut kumminkin antoisa ja olimme nähneet alkutunnin ensimmäisten hyvien hyppyjen, sitä seuranneen hieman huonomman hetken ja lopputuntia kohden parantuneen suorituksen.

12.06.2016 estevalmennus (kirjoittanut Veera)
Komia ravasi keskittyneen oloisesti uraa pitkin ja lähestyi rennosti ravikavaljettejä. Ensimmäiset kavaljetit menivät hieman haparoiden, joten kävin vähän lyhentämässä niiden välejä. Miivi sai pidettyä hyvin herkkäsieluisen ratsunsa rentoja ja kavaljetit sujuivat tänään erinomaisesti. ”Muista tukea enemmän Komiata, vaikka ollaankin tämmöisellä yksinkertaisella tehtävällä”, opastin. Miivi kohensi hieman asentoansa ja teki työtä käskettyä. Ratsukko otti kavaljetit vielä laukassa ja siirryimme päivän päätehtävälle, suhteutetun linjan hyppäämiselle.

Miivin tuli tehtävällä huolehtia, että lähestymiset tapahtuivat aina keskelle estettä ja että tuntuma pysyi esteiden välissä tasaisena. Suhteutettu väli hypättiin laukassa ja tämän jälkeen ylitettiin yksi kavaljetti, jolla haettiin rauhallista laukkaa. Tehtävällä sain hieman muistutella Miiviä, ettei tämä liikaa jarruttelisi Komian menoa ja häiritsisi tätä hypyissä. ”Tänään hypyt menivät paljon paremmin kuin viikko sitten, tästä on hyvä jatkaa”, olivat loppukommenttini valmennukselle.