- Sukuselvitys

I. Tärkeilijä on nimensä mukaisesti tärkeilijä. 153-senttinen musta suomenhevosori pitää itseään maailmannapana ja uhittelee muille oreille ja jopa pienemmille eläimille, kuten koirille ja vuohille. Ihmisten kanssa Taunon kanssa pitää tehdä selväksi orin paikka nokkimisjärjestyksessä, sillä muuten ori yrittää isotella ihmisellekin. Tärkeilystään huolimatta Tauno on oikeasti ihan kiltti hevonen ja kun hierarkia on tiedossa, ori on kuuliainen ja osaava ratsu. Osaavana ratsuna Tauno on kilpaillut yleispainoitteisesti ja pärjännyt radoilla hyvällä menestyksellä, vaikka nykyisin tämä onkin jo orilla entisessä elämässä, sillä ori on siirtynyt ansaitulle eläkkeelle. Orin jalanjäljissä kuitenkin jatkaa kuusi kapasiteetikasta jälkeläistä.

II. Tuhisija oli 155-senttinen punarautias estepainoitteinen ori. Sillä oli varsasta asti vanhan miehen tyyni mutta yrmeä luonne, ja seurasi ikätovereidensa juttuja pitkän hampputukkansa alta mahdollisimman kaukaa. Vaikka Tumppi oli hapan, sillä oli hyvä työmoraali ja ratsuna se oli kuuliainen hevonen. Se osasi juttuja kouluratsastuksessakin, mutta painoittui hyvän hyppytyylinsä takia esteratsastukseen, jossa se hyppäsi yli metriä ratana. Tumppi ei ikinä välittänyt sen suuremmin jutella asioista; Se sai ohjeet, se teki, ja oli sitten valmis palaamaan tarhaan mököttämään ilman sen suurempia mussutuksia. Pikkumököttäjiä Tumppi teki kolme kappaletta, ja esteuransa jälkeen se ehti viettää kymmenen pitkää eläkevuotta, ennen kuin ori päätettiin lopettaa huonojen hampaiden takia.

IE. Annikki oli 149-senttinen pikkumusta ja luonteikas sellainen. Tamma isolla T:llä, Annikin kanssa sai aina arvuutella, millä tuulella se olisi tänään. Monesti se tervehti ovelle tulevaa hoitajaa takapuoli edellä, eikä sillä käynyt edes mielessä siirtyä pois tieltä, että hoitaja olisi päässyt karsinaan. Annikki oli ehdottomasti siis hankala luonne, mutta aivan mieletön ratsu. Yleispätevällä tammalla oli kauniit askellajit kouluratsastukseen, ja esteillä se hyppäsi jo pelkällä tarmollaan metriä. Se oli myös hyvin tarkka jaloistaan, joten puomit eivät kolisseet, ja se oli hyvin maastovarma, joten Annikki sopi maastoesteillekin. Pippurinen pikkumusta tuli kahden varsan emäksi elämänsä aikana, ensin tammavarsalle Armoton ja sitten orivarsalle Tärkeilijä, joista kummallekin Annikki periytti kipakkaa luonnettaan. Annikki päästettiin sateenkaarisillalle 32-vuotiaana, kun tammasta vihdoin loppui puhti.

E. Niiskuneiti on Tärkeilijän vastakohta, ja hyvä niin, sillä Hikari saa tasaisen luonteensa Ninniltä. Ninni on 152-senttinen vaaleanrautias tamma ja kaunis niin rakenteeltaan kuin luonteeltaankin. Tamma on aikanaan kilpaillut yleispainoitteisesti, ja nykyään se viettää leppoisia eläkepäiviä. Ninnin omistajan mukaan tamma on aina ollut hyvin kiltti ja lempeä, ja se näkyi erityisesti Ninnin kasvattaessa kolme jälkeläistä. Se on myös ratsuna kuuliainen ja herkkä avuille, eikä sen kanssa tarvitse koskaan riidellä mistään. Vielä eläkepäivilläänkin Ninni nauttii vauhdikkaista estetreeneistä, mutta rauhoittuu myös mielellään hiljaisissa sunnuntaimaastoissa.

EI. Muumipeikko oli 153-senttinen vaaleanpunarautias ruuna, jonka kanssa elämä tuntui aina kevyeltä. Muumi oli hyvin rauhallinen ja nuorella iällä ruunattuna sillä ei ollut orimaisia jekkuja tarjolla. Muumi kilpaili kevyesti koulu- ja esteratsastuksessa nuorina vuosinaan, mutta se loukkasi jalkansa yksissä estekilpailuissa, ja kuntoutuksen jälkeen sille sallittiin vain kevyt ratsastelu. Siispä Muumi jäi harrastehevoseksi ja kävi omistajansa kanssa rauhallisissa maastoissa, mikä sopi rauhaa rakastavalle Muumille enemmän kuin hyvin, eihän se koskaan ollut pitänyt kilpailuissa vallitsevasta hälinästä. Siitä jätettiin ennen ruunausta muutama pakaste, joista syntyi kaksi kaunista tammavarsaa Muumin myöhemmällä iällä. Muumi itse eläköityi 13-vuotiaana ja nukkui pois 22-vuotiaana, kun sen vanha jalkavamma alkoi oireilemaan.

EE. Nanna oli eloisa ja energinen punarautias, joka valloitti monien sydämen. Se oli hieman hölmö, mutta hyväsydäminen tamma ja halusi aina olla kaikessa mukana. Nannaa kuvailtiin myös rohkeaksi ja luottavaiseksi, sillä se olisi ratsastajansa pyynnöstä hypännyt vaikka kielekkeeltä tai juossut seinään, niin paljon se luotti ratsastajaansa, niin tuttuun kuin tuntemattomaan. Nanna olikin varsin hyväuskoinen ja otti elämän rennosti vastaan.Se pärjäsi myös kilpailuissa, erityisesti esteratsastuksessa, ja kävi muutamat näyttelytkin kiertämässä. Kilpauransa jälkeen Nanna siirtyi jalostustammaksi ja se sai peräti viisi varsaa elämänsä aikana, joista jokaista se hoiti yhtä tunnollisesti ja väsymättä. Rakastava tamma jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen takia 28-vuotiaana.

© Nikki

- Jälkeläiset

- Ominaisuuspisteet

- Näyttelyt

- Päiväkirja

12. elokuuta 2020: Aino Kurkisen (VRL-12701) kouluvalmennus
"..ja vaikka nyt vasta lämmitellään, muista silti asettaa, taivuttaa ja suoristaa Hikaria. Muoto saa olla vielä pitkä, vapaa ja matala, mutta tässä lämmitellään lihaksia, haetaan liikkuvuutta, eikä se onnistu jos Hikarin ei tarvitse tehdä oikein mitään. Tässä on hyvä verryttelytempo harjoitusraville, pidä tämä." Verryttelyjen laajat kaaret ja suuret ympyrät olivat muodoltaan erinomaisen tasaisia ja tasapainoisia, ratsastetut tiet olivat ihailtavat tarkat. Hieman hitaasti lämpiävä Hikari kuitenkin liikkui melkoisen suorana silloinkin, kun sen olisi suonut taipuvan, ja toisinaan se vähän "rojahti" sisälapansa päälle kantamatta itseään kunnolla.
"Voit lisätä pitkälle sivulle kaksi siirtymistä käyntiin. Tasainen, pehmeä siirtymä käyntiin ja samanlainen tasaisen pehmeä siirtyminen takaisin raviin, ei nykimistä, ylimääräisiä askelia tai muutakaan kummassakaan siirtymävaiheessa. Huolellinen valmistelu, pyri ratsastamaan etupäässä istunnallasi, ohja ja pohje tukevat."

Teetätän mielelläni perusasioita, kaikki rakentuu niiden päälle. Oikeaoppinen kulmien ratsastaminen, siisti pysähdys ja muut äkkiseltään itsestäänselvyyksiltä tuntuvat perusasiat eivät sitten olekaan aivan niin läpihuutojuttuja, kun niitä tosissaan tarkastellaan ja työstetään. Hikari ratsastajineen pääsi myös pysähdys- ja peruutustreeniin, sekä työstämään asetusta ja taivutusta kaikissa askellajeissa ympyröillä. Orista huomasi, että se on hyvin rakennettu ja ratsastettu hevonen; verryttyään se pehmeni, vastasi ratsastajansa apuihin paremmin, kantoi itsensä hyvin, käytti oikeita lihaksia. Hyvä, korrekti muoto, reipas muttei kiireinen askel, takaosa riittävästi alla. Lähtökohdat olivat suotuisat.
Ensimmäiset pysähdykset yllättivät ratsastajankin; Hikari ei pysähtynytkään täysin tasajaloin, jalat eivät olleet linjassa eikä takaosa kunnolla alla. Peruutuskin lähti liikkeelle väärällä jalalla.
"Ajatus mukaan, kun ratsastat, puolihuolimaton sinne päin tekeminen heijastuu hevoseenkin. Myös pysähtyminen ja peruutus pitää ratsastaa tosissaan siinä missä sulkutaivutuskin. Sinulla on hyvä, kaunis istunta ja pehmeä käsi, nyt vain malttia ja ajatus mukaan pysähdykseenkin. ..noin, paljon parempi, tunnethan miten orin jalat asettuvat?"

Volttitehtävissä niin hevonen kuin ratsastaja säilyttivät hienosti tasapainonsa. Hikari ei enää tuntunut kaatuvan lapansa päälle eikä myöskään puskenut lapa edellä tehtävän läpi. Kaikissa askellajeissa ympyrät säilyttivät kokonsa ja muotonsa, sisä- ja ulko-ohja pelasivat hienosti yhteen asetuksen säätelyn kanssa, sisäpohje tuki Hikaria ympyrällä. Uralle palatessa suoristus tapahtui aluksi hieman viiveellä, etenkin käynnissä. Kaikki tämän päivän pienet ongelmat ovat kuitenkin enemmän hienosäätöä, jotka on nyt helppo hoitaa alta pois kun ongelman tiedostaa.

26. heinäkuuta 2021: Pesupäivä (kirjoittanut SissiP)
Tuukka ratsasti Hikarin tänään melko hikiseksi, joten totesin että on parempi pestä ori kunnolla. Musta komistus käveli luottavaisesti uuden ihmisen perässä pesuun, mutta matkalla piti hieman huudella tytöille ja vahvistaa edes äänellään käsitystä että hän on tosimies. No se tosimiehen leima hieman sai matalammalle kääntyvän käyrän, kun aloin kaivaa pesuaineita ja käytin jotain pullon jämiä. Pesuaine seos muodostui jostain vaaleanpunaisesta love pony shampoosta ja tavallisemmalta vaikuttavalta syväpuhdistavasta hevosshampoosta. Hyvin vaahtoava ämpärillinen tuoksui villivadelmalta, joka oli vaaleanpunaisen shampoon hajustetta.

Hikari oli aavistuksen turhan osallistuva alkupesusta, mutta lopetti kuitenkin säätämisen ja ämpärien heittelyn kun vähän korotin ääntäni. Varmasti huvittava näky, kun iso ori on kuivempi kuin pieni pesiänsä. Mutta silti ori oli pesty ja hoitoaineet saivat vaikuttaa harjassa ja hännässä. Niiden huuhtelun jälkeen nopea selvittely ja letit päälle. Ori pääsi laitumelle, kun oli hieman kuivunut.

27. heinäkuuta 2021: Liinajumppaa (kirjoittanut SissiP)
Ori pääsi hieman kuumana kesäpäivänä hölkkimään liinan päässä. Normaalisti ratsastettiin aamulla aikaisin tai illalla myöhään, mutta aamulla kävi pieni laidunpako, jonka vuoksi liikutukset myöhästyivät. Hikari oli sen verran levoton ettei sitä voinut jättää odottamaan illan liikutusta. Kuitenkin mittari lämpömittari näytti 31 astetta, niin mustan orin vieminen kentän aurinkoon olisi jo jonkinlainen fyysinen kärsimys saati alkaa vaatia vielä töitä siellä.

Päädyin siis vain juoksuttamaan kuminauhoilla oria. Alkuun oli aavistuksen kireyttä havaittavissa, nimittäin Hikari hieman säpsyi kentän vieressä lenteleviä varpusia. Varpusilla on kentän vieressä olevan teknisen tilan välikatossa pesä ja siellä käykin melkoinen vilinä. Kuitenkin hetken kun tein käynti ravi siirtymisiä pienemmällä ympyrällä. Ensimmäiset laukannostot Elina neuvoi ottamaan mahdollisimman nopeasti, niin se on sitten pois hoidettu ja ori alkaa malttamaan. Loppuen lopuksi ori käyttäytyi mainiosti ja sen kanssa työskentely tuntui mielekkäältä.

28. heinäkuuta 2021: Estevalmennus (kirjoittanut SissiP)
Elina piti tänään ensimmäisen estevalmennuksensa. En ehtinyt olla kuin kolmisen päivää totuttelemassa hevosiin ja itse asiassa ratsastan tänään ensimmäisen kerran Hikarilla. Elina totesi että ori on loistava opetusväline, sillä siitä on todella helppo lukea epäröikö ratsastaja vai ei. Olin jo päättänyt että en aio perääntyä, vaikken olekaan mikään huippu esteratsastaja. Ponin kanssa joskus hyppäsin ja valmentauduin, mutta muuten kokemukset ovat vain ratsastuskoulusta. Tehokkaan harjoittelujakson jälkeen Elina lupasi että olen melko varmasti valmis tekemään ekat näytöt pois.

Pakko myöntää että jo alkuraveissa sian erittäin kivoja puomeja ja vauhdin hurma puraisi heti. Vaikka kyseessä olikin lähes yhtä tunari hyppääjä kuin itsekin olen, niin Elina sai kaikki harjoitukset toimimaan tyylikkäästi. Lisäksi opimme nopeasti orin kanssa luottamaan toisimme ja valmentajaamme. Laukkapuomeilla Hikari hieman villiintyi ja haki lisää ponnua takajaloilleen, mikä oli toisaalta ihan mukavaakin ja aloin tuntea sen koulu oriin ponnekkaan laukan. Elina kehotti ratsastamaan aavistuksen pidemmälle kaulalle, sillä muutoin ori jää herkästi kuolaimen taakse eikä etene riittävästi.

Loppu harjoituksissa teimme pientä jumppasarjaa, joka oli Hikarille helppo ja mukavaksi rakennettu, mutta Elina kiinnitti huomiota minun istuntaani sekä olemiseeni orin selässä. Vakka olen työskennellyt vain pari päivää Elinan ja Tuukan tilalla, niin omistajat ovat alkaneet luottamaan myös minuun ja tekemiseeni vaikka olenkin vain tälläinen pahainen pikku teini. No hienojen hevosten kanssa työskenteleminen ja kehittyminen on minulle tärkeää sekä antoisaa.

Hikari pääsi loppuraveiksi maastoon pikku lenkille ja sieltä pesun kautta laitumelle.

24. elokuuta 2021: ratsutus (kirjoittanut Irene Raine)
Päiväni Syrjän Ratsutilalla alkoi olla pulkassa: vielä oli jäljellä pieni musta ori, jonka selkään saisin itse kiivetä. Orissa oli hämmästyttävän ratsuhevosmaiset piirteet, yhdistettynä suomiponin luonteenlujuuteen. Tykästyin Hikariin jo alkukeventelyjen aikana. Annoin sille enemmän tilaa eteen ja ravailin isoja ympyröitä, muistuttaen aina silloin tällöin takaosaa suoraksi pohkeen kevyellä napautuksella. Jatkoimme samalla ajatuksella työskentelyä: isoa ravia kevennellen kahdeksikolla koko kentän halki. Jätin sen tarkoituksella aika yksin edestä ja keskityin ratsastamaan takaosaa töihin ja runkoa taipuisaksi sisäpohkeen ympärille. Ratsastin kahdeksikon "lenkkien" sisälle pienemmät ympyrät vuoroin laukassa, vuoroin harjoitusraviin istuen. Isoille "lenkeille" ratsastin takaosan väistöä sisään ja ulos; kahdeksikkojen välillä suoristin ja hain hetkellisesti enemmän peräänantoon. Annoin Hikarin kuitenkin liikkua koko ajan isosti, ori selvästi tykkäsi päästessään esittelemään liikkeidensä laajuutta. Lopulta jäin istumaan koko harjoituksen ajaksi harjoitusraviin, eikä Hikari hidastanut tai vastustellut tiiviimpää muotoa millään tavalla.

Välikäyntien jälkeen jatkoin Hikarin kanssa työskentelyä harjoitusravissa. Kun äsken oltiin tehty isosti ja laakeasti, lähdettiin nyt nypertämään pikkutarkkoja juttuja avotaivutusten, takaosakäännösten ja volttien muodossa. Vaadin orilta lyhyttä muotoa ja energistä takaosan moottoria, enkä päästänyt sitä lorvimaan yhdenkään askeleen ajaksi. En ollut täysin tyytyväinen aurauskulmiin, mutta takaosakäännöksissä ori polki niin hyvin takajaloille, että annoin sille pitkät ohjat ja isot taputukset kaulalle. Hikarista jäi oikein mukava fiilis, se todella antoi kaikkensa!