- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Ominaisuuspisteet

- Päiväkirja

3. joulukuuta 2021: Pesupäivä (kirjoittanut Nikki)
Liinalla oli tänään luvassa pesupäivä, sillä tamma oli löytänyt tarhan mutaisimman kohdan ja piehtaroinut siinä - ja tietysti vasta sen jälkeen, kun se oli onnistunut saamaan loimen päältään, luoja ties miten. Liina oli portilla korvat hörössä vastalla, kun hain tammaa talliin, ja se tuli mielellään mukaan. Liina oli siitä ihana, että se oli aina valmis kaikkeen, ja halusi olla kaikessa mukana.

Kiinnitin tamman pesukarsinaan molemmilta puolilta ja suihkuttelin sen kauttaaltaan vesiletkulla, kun vesi lämpeni tarpeeksi. Pesukarsinan lattia oli mutavedestä musta, kun suljin hanan. Puristin vaaleanpunaisesta shampoopullosta helmenvalkeaa shampoota Liinan selälle ja kyljille, ja aloin sitten hieromaan nestettä tamman punertavaan karvaan. Liina seisoi paikoillaan ja tuntui nauttivan käsittelystä, sillä se sulki silmänsä ja roikotti päätään.

Huuhtelun jälkeen kuivasin Liinan huolellisesti ja talutin tamman sitten käytävälle seisomaan, jotta pesukarsinaan pääsisi seuraava, jos joku muukin löytäisi Liinan mutavellit. Raudikko jäi katselemaan perääni jättäessäni sen käytävälle kiinni. Etsin tamman tavaroista kamman ja palasin sitten kampaamaan Linnanneidon harjan ja hännän. Onneksi Liina oli hyvin kärsivällinen, eikä pahastunut. Päätin tehdä Liinan hännän päälle kalanruotoletin, jonka kiinnitin kuminauhalla. Puhdistin vielä Liinan kaviot ja palkitsin tamman sitten herkuilla, kun se oli seissyt niin kiltisti paikoillaan.

Myöhemmin, kuivuttuaan täysin, Liina sai puhtaan loimen päälleen, ja pääsi takaisin tarhaan. Irti päästyään tamma ravasi oitis takaisin samaan paikkaan, jossa oli piehtaroinut aiemmin, ja heittäytyi selälleen. Tällä kertaa sillä oli kuitenkin loimi tiukasti päällään, joten tyydyin huokaisemaan luovuttaneena ja palaamaan talliin hoitamaan muut hevoset.

15. marraskuuta 2021: Estevalmennus (kirjoittanut lottis)
Tallin käytävältä kuului hiljaista tupinaa ja välillä jopa äänekästä kiroilua, kun Syrjän Ratsutallilla valmistauduttiin tulevaan estevalmennukseen. Minä hörpin rauhassa tallihuoneessa teetäni ja hymyillen kuuntelin tallin puolelta kantautuvaa puheensorinaa. Olin jälleen kiertämässä Suomea estevalmennuksia pitämässä ja tänään työpäivä oli Syrjän Ratsutallilla. Kerkesin juuri ja juuri maneesin puolella virittää mikrofonin valmiiksi, kun päivän ensimmäinen ratsukko pyyhälsi maneesiin. Samalla minulle myös selvisi kiroamisen alkulähde. Ratsastaja saapui maneesiin nolostuneena ja tympääntyneenä käsipuolessaan kaunis ja sopusuhtainen suomenhevostamma Liina.
"Anteeksi, että me ollaan myöhässä! Oli vähän mutkia matkassa…", nuori nainen tupisi. Kävi ilmi, että Liina ei ole ehkä se kaikkein helpoin hoidettava ja se onkin melko tapaturmainen yksilö. Niin oli ollut myös tänään, mutta onneksi ratsukko selviytyi ja kerkesi mukaan valmennukseen vastoinkäymisistä huolimatta. Ja loukkaantumisiltakin oli vältytty kaikkien onneksi.

Alkuun ratsastajalla oli hieman vaikeuksia keskittyä ja rentoutua ratsunsa selässä. Tuntui, että hän kävi vielä kierroksilla aamun kommelluksista johtuen. Vähitellen rentoutta alkoi löytymään, joten siirryimme itse asiaan, esteille. Alkuun esteille lähestymisessä oli pientä hankaluutta ja ajoittain esteiden väliin pääsi ylimääräinen askel tai puolikas. Liinan ja ratsastajan ajoitukset olivat hieman myöhässä ja hyppy jäi huonoon kohtaan. Lopulta ajoitukseen löydettiin ratkaisuja lähestymisiä saatiin paremmaksi ja puolikas rata melko sujuvaksi. Lopetimme valmennuksen hieman ennen valmennusajan päättymistä, sillä ratsukko onnistui tekemään moitteettoman suorituksen puolikkaalla esteradalla omalla kilpailukorkeudellaan.