- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Ominaisuuspisteet

- Kilpailukalenteri

- Päiväkirja

29. tammikuuta 2023: Tarhasta hakua ja hakuammuntaa
Kirosin päivän sään alimpaan helvettiin. Aamusta asti oli satanut vuorotellen lunta, loskaa sekä vettä, ja tuuli oli voimistunut päivän edetessä lähes myrskylukemiin. Kun se vielä yöksi pakastaisi, saisi aamulla taas nauttia jäätikkökelistä.

Kello ei käynyt vielä edes neljää, mutta lähes kaikki karsinoissa majailevat hevoset oli haettu jo sisälle. Ei ollut mitään järkeä jättää niiden sisälle hakemista yömyöhälle tälläisellä kelillä, ei tuo sää varmasti hevosiakaan hellinyt. Iltapäiväheinätkin olimme jättäneet jakamatta ulos ja laittaneet ne karsinoihin hevosia odottamaan, tuolla tuulella heinät olisivat olleet ennemmin pitkin maita ja mantuja kuin hevosten vatsoissa.

Minä olin hoitanut yksin tarhaavien orien sisäänhakua samalla kuin puolisoni Tuukka ja tallityöntekijämme Saara olivat kiikuttaneet sisään laumoissa eläviä hevosia. Omalta osaltani viimeistä hevosta vietiin. Viimeinen, mutta ei vähäisin, manasin kävellessäni lumimyrkyä vasten kohti Nuutin tarhan porttia. Ori oli pirullinen kaveri, ja viihtyi hyvin ulkona myös huonommilla keleillä, mutta ei sitä voinut yksin pihalle jättää. Tylsyyksissään tulisi vielä aidasta läpi ja suuntaisi pihatoille seuraa etsimään. Monesti sisään hakemista välttelevät hevoset oli helppo lahjoa puolelleen herkuin, mutta Nuuttiapa ei noin vain huijattu, joten en edes ollut vaivautunut tarkastamaan, oliko minulla taskun pohjalla mitään tarjottavaa orille.

"Nuutti, tulisiks sä sisään?" kysyn tarhan portille saavuttuani. Takamus minua kohti jonkin matkan päässä seisova ori vaivautui vilkaisemaan minua kohti, mutta käänsi nopeasti katseensa pois ja lähti hyvin määrätietoisesti kävelemään kohti tarhan takareunaa.
"Et oo tosissasi", manasin orille ja jäin miettimään, kannattaisiko sen perään lähteä, vai jäädäkö vain odottamaan, että ylittäisin Nuutin mielenkiinto-kynnyksen. Ollapa siinä hevosalan ammattilainen, ajattelin katkeransuloisesti. Niin ammattitaitoinen, että et edes tiedä, kuinka otat oman hevosesi kiinni.

Surkea sää sai minut tekemään päätökseni: en todellakaan ollut valmis jäämään myrskyyn seisoskelemaan ja odottamaan, milloin Nuutti viitsisi omatoimisesti saapua portille. Jos olisin tehnyt päätöksen jäädä odottamaan orin omatoimista kiinniantoa, en olisi kuitenkaan voinut ylpeyksissäni antaa periksi, jos tilanne olisi alkanut vaikuttamaan siltä, että Nuuttia ei portilla seisova ihminen kiinnosta.

Muutamaa minuuttia myöhemmin minulla oli Nuutti tukevasti riimunnarun päässä ja olin valmis huutamaan hallelujaa: näin helposti hommat eivät koskaan orin kanssa sujuneet. Olikohan Nuutti varmasti ihan kunnossa?

00. kuuta 2019: Merkinnän otsikko
Morbi mi. Quisque nisl felis, venenatis tristique, dignissim in, ultrices sit amet, augue. Proin sodales libero eget ante. Nulla quam. Aenean laoreet. Vestibulum nisi lectus, commodo ac, facilisis ac, ultricies eu, pede. Ut orci risus, accumsan porttitor, cursus quis, aliquet eget, justo. Sed pretium blandit orci. Integer id quam. Ut eu diam at pede suscipit sodales. Aenean lectus elit, fermentum non, convallis id, sagittis at, neque. Nullam mauris orci, aliquet et, iaculis et, viverra vitae, ligula. Morbi mi. Nulla ut felis in purus aliquam imperdiet. Maecenas aliquet mollis lectus. Vivamus consectetuer risus et tortor.