- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Näyttelymenestys

- Päiväkirja

14. heinäkuuta 2020: Perhon estevalmennus
Katselin hopeanruunikon pienhevostamman verryttelyä sivusilmällä, samalla kun rakensin lyhyehkön esteradan maneesiin. Valmennus oli alun perin tarkoitus pitää kentällä, mutta kuuman sään takia siirryimme maneesiin. Olin ratsastajan selostuksen perusteella suunnitellut päivälle yksinkertaisen treenin, joka sisälsi kuitenkin muutaman tiukan mutkan ja laukanvaihdon.

Ratsukko lopetteli hiljalleen verryttelyä ja Viini katseli keskittyneesti maneesiin rakennettuja esteitä. Selitin ratsastajalle päivän suunnitelman ja ohjasin sitten tulemaan pitkällä sivulla olevan ristikon ravissa muutaman kerran. Tamma ravasi tyylikkäästi estettä kohden, ja alkuun vaikutti siltä, että hypystä tulisi siisti ja sievä, kuten itse hevonenkin. Lopputulosta en kuitenkaan osannut odottaa, sillä Viini töksäytti matalasta ristikosta yli terävällä loikalla. Neuvoin tulemaan uudestaan, mutta tukemaan hieman enemmän istunnalla, sekä pyytämään ennen estettä vähän reippaampaa ravia.

Muutaman verryttelyhypyn jälkeen tamman hypyt pehmenivät hieman, mutta eivät ihan niin paljoa, kuin olisin toivonut. Neuvoin välikäyntien aikana ratsastajalle seuraavan tehtävän, johon kuului aikaisempi ristikko pitkällä sivulla, kaksi pystyä lyhyellä sivulla ja lävistäjällä sekä okseri toisella pitkällä sivulla. Kehotin ratsukkoa tulemaan esteet laukassa kyseisessä järjestyksessä ja muistamaan aikaisemmat ohjeeni istunnan tuesta ja reippaasta laukasta. Viini lähti pyynnöstä laukkaan, joka tosin jäi alkuun aika hitaaksi, mutta kaarteessa ennen ensimmäistä estettä parani huomattavasti. Ensimmäisellä esteellä hyppy oli töksähtävä, mutta toinen este sujui jo paljon paremmin. Kolmannella esteellä Viini vaihtoi laukan puhtaasti ja jatkoi hyvässä tasapainossa tiukkaan kaarteeseen kohti viimeistä okseria. Okserista tamma tuntui jopa innostuvan hieman, ja ruunikko leiskauttikin matalasta okserista yli isolla, puhtaalla hypyllä.

Loppuverryttelyissä kehuin ratsukon huimaa parannusta hypyissä valmennuksen aikana. Kehotin muistamaan jatkossakin hyvän istunnan tuen ja toivotin onnea tulevaisuuden treeneihin ja kisoihin.

19. elokuuta 2021: Vuokraponi (kirjoittanut Liina V. (VRL-03335))
Syrjän Ratsutallilla vallitsi alkusyksyinen keli vuorottelevine auringonpaisteineen ja sadekuuroineen, kun vuokrasin Lupsakan Vadelmaviini nimistä suomenhevostammaa kuukauden ajan. Alkuun ajattelin, että hevosella oli ainakin maailman hauskin nimi, jos ei muuta. Viini (siis tämä hevonen) ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta olimme sopineet tamman omistajan, Jokisen Ellun, kanssa, että vuokraisin sairastapauksen vuoksi tammaa muutaman kerran.

"Käsittelet tammaa kuin pulloa Domppaa, niin hyvin teillä menee!" Elina huikkasi ensimmäisellä vuokrauskerralla ja parhaani mukaan käsittelin tammaa kuin kukkaa kämmenellä. Viini oli jokaisella kerralla hoitaessa ja varustaessa oikein tyyni, vaikka sitä käsitteli uppo-outo ihminen. Tamma ei pyrkinyt sen kummemmin ottamaan kontaktia, vaan olla möllötti keskellä karsinaansa. Se ei oikein innostunut rapsutuksista tai muusta, mitä nyt viimeisellä kerralla olin näkevinäni, että alahuuli olisi vähän lörpähtänyt sään takaa kihnuttaessa. Kuitenkin jos jotain pyysi, kuten liikahtamaan johonkin suuntaan tai nostamaan jalkojaan, hevonen totteli kiltisti.

Minua oli valistettu, että Viini oli melkoinen hienohelma, joten ratsastelin tammalla Syrjän ulkokentällä. Satunnaiset sateet eivät saaneet pohjaa lainehtimaan tai lätäköitymään, joten pärjäisimme oikein mainiosti. Pikkutamma asteli tasaisen varmoin askelin eteenpäin. Jo heti ensimmäisellä kerralla saatoin tuntea ohjia vähän paremmin käteen ottaessa, että tamma oli hyvin koulutettu ja hyvällä työmoraalilla paiskattu, vaikkei se ollut enää kisakireimmässä kunnossa. Parin ratsastuskerran jälkeen yhteistyömme syveni ja voi vitsit, kuinka nautinkaan käydä moikkaamassa tätä tammaa. Viini kuunteli apuni niin vaivattomasti ja viipyilemättä, että oli oikein antoisaa pyöritellä ponia erilaisten tehtävien parissa. Viinillä oli kaiken lisäksi hervottoman hyvä tasapaino, se ei kaatunut kulmien läpi tai venkoillut minnekään.

Viimeisen vuokrauskerran jälkeen kiitin Elinaa mahdollisuudesta saada ratsastaa hänen hevosellaan. Pieni Viininen oli ollut opettavainen kokemus. Nyt jos koskaan tiesin miltä tuntui ratsastaa oikeasti suoralla ja avuilla olevalla hevosella! Annoin tammalle jäähyväisiksi leivänkannikan ja toivoin, että tapaisimme ehkä vielä joskus.