Myrskylän Paljettiponi

KTK-II

© rakennekuva VRL-00884, muiden kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Kastanjan Pipariponi seisoi tarhassa tumman mytyn vieressä ylpeänä ja kovin tärkeänä. Hieraisin silmiäni toisenkin kerran. Voiko olla, että Pipariponin varsomisen merkit olivat menneet näin ohi ja se oli keskellä kirkasta päivää onnistunut pyöräyttämään tuollaisen suloisen kasan tammatarhaan? Kyllä, siellä se kerrassaan imelänsöpö ja ponimainen varsa oikoi jalkojaan ja tuhahti kuuluvasti. Isot, tummanruskeat silmät tapittivat ihmeissään maailman menoa ja muut tammat seisoivat vähintään yhtä ihmeissään tuoreen äidin ja lapsen ympärillä.

Pamela on meidän tallin the kouluratsu. Osaa se hypätäkin, mutta esteet ovat aina olleet sille vähän määh, se ei ole koskaan oikein syttynyt esteradoilla. Sileällä tamma taas kulkee motivoituneesti ja sitä on erittäin miellyttävää ratsastaa. Kaukana on stereotypinen, kädelle painava jyrä-suomenhevonen, jonka liikkeet ovat parhaimmillaankin hyvin maahansidottuja. Pamela liikkuu kuin ihan oikea kouluhevonen. Sen kanssa on ilo kilpailla, kun tietää, että kouluradalla on ihan oikeat mahdollisuudet pärjätä puoliverisiä vastaan. Pamelalla ratsastaminen näyttää ulkopuolisen silmiin helpolta, ja samalta se tuntuu myös ratsastajalle. Tamma kulkee luontaisesti itsensä hyvin kantaen, kuuntelee kaikista pienimpiäkin apuja ja aidosti haluaa tehdä sen, mitä siltä pyydetään.

Maastoilukaveriksi musta tamma ei ehkä ole ihan ykkösvalinta. Yksin maastoillessa arkisetkin asiat jännittävät ja kotiin on kiire. Kaverin kanssa Pamela kulkee maastossa rennommin. Kaveriksi kannattaa valita joku tamman tarhakavereista, sillä jännittävissä tilanteissa Pamela tukeutuu kaveriin ihan kirjaimellisesti, pää on hyvä painaa edellä kulkevan ystävän häntään.

Muukin elämä Pamelan kanssa sujuu oikein mukavasti. Tamma ei ehkä ole pomminvarma aloittelijoiden hevonen, mutta yhtään hevosista ymmärtävän henkilön kanssa hommat sujuvat helposti. Vaikka nuorena hevosena Pamelalla olikin omat jännityksen aiheensa, oli sen kanssa jo silloin helppo toimia, kun tiesi, mitä teki. Johdonmukainen kouluttaminen johti nopeasti näkyviin tuloksiin, eivätkä vesiletkut tai punaiset postilaatikot enää aiheuttaneet kauhukohtauksia nuorelle mustalle.

Näin äkkiseltään ei tule mieleen yhtään hoitotoimenpidettä, jotka tänä päivänä tuottaisivat vaikeuksia. Hätäilemällä itse voi saada Pamelan jännittyneeseen tilaan, jolloin arkisetkin asiat saattavat olla vähän jänniä, mutta pysymällä itse rentona ja toimimalla johdonmukaisesti ei ongelma pitäisi tulla vastaan. Oikeastaan ainoa tilanne, jossa muuten vähän epätyypillisen herkkähipiäisen suomenhevosen sisäinen stereotypia-suokki pääsee valloilleen on vihreän ruohon ilmestyminen näköpiiriin. Silloin suomenhevonen tekee, mitä suomenhevonen osaa parhaiten tehdä: unohtaa ihmisen olemassaolon ja suuntaa hullunkiilto silmissään kohti ainutlaatuista herkkupalaa.

• Suku
• Kilpailut
• Päiväkirja