Tuiskulan Vilmu

Rotu suomenhevonen Syntymäaika 29.01.2018 (8v)
Sukupuoli tamma Koulutus ko. heA re. 100cm helppo
Säkä 154cm Omistaja miivi VRL-13320
Väri rautias Kasvattaja Tuiskulan Talli
KTK-II

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Vilmu tuli meille vähän salaa, en kertonut Tuukalle uusimmasta hevosostoksestani vaan hain sen meille kotiin oikeastaan salaa. Jos se olisi ollut yhtään hankalaluontoisempi, olisi Tuukka varmasti murhannut minut syöttämällä ruumiini hevosille tai viskaamalla sen mereen. Tai jotain vastaavaa. Ja no, yhtään hankalammalla meinaan sitä, että Vilmu olisi tehnyt jotain muutakin kuin hengittänyt, syönyt ja nukkunut, kiltti tamma ei muuta tee pyytämättä, mutta silti jouduin joinakin päivinä miettimään, onko avokkini suunnitelmissa murhata minut, hevonen vai molemmat. Kun Tuukan murhanhimoiset suunnitelmat on tehty ihan vain näin varmuuden vuoksi selväksi (jos jompikumpi Vilmusta tai minusta sattuu katoamaan johonkin jälkiä jättämättä), voidaan palata siihen aiheeseen, joka on toistaiseksi estänyt miestä toteuttamasta suunnitelmiaan, eli Vilmun mukavaan luonteeseen.

Vilmun kanssa puuhailu on ihan kivaa, vaikka varsinkin Tuukan kanssa sille meinaa iskeä itseluottamuksen puute ja se varmistelee ihmiseltä, onhan sen okei tehdä mitä ikinä se onkin tekemässä. Tämän takia tamma ei ole mikään automaatti, vaikka se helppo onkin. Kavioiden putsaamisessa sitä saa pyytää ihan reippaasti nostamaan jalkansa, suitsiessa suu ei aukea ilman sormien sinne tunkemista ja ratsastaessa kaikkea saa pyytää ja käyttää mahdollisimman selkeitä apuja. On tästä varmistelusta hyötyäkin, paikallaan jököttävä tamma sopii pikkulastenkin hoidettavaksi ilman tallotuksi tulemisen pelkoa, vaikka Vilmu olisi jopa irti, ja eläinlääkäri saa tehdä työnsä rauhassa. Tarhasta hakiessa tamma ei tule hakijaa vastaan, mutta ei se kyllä karkuunkaan lähde, neiti tuntuu vain viihtyvän vähän turhan hyvin heinien äärellä (ja sen kyllä näkee tamman pyöreää vatsanseutua katsomalla).

Kuten jo aiemmin suustani päästin, saa Vilmua oikeasti ratsastaa. Kilttihän se on kuin mikä, mutta vaatii selkeät ohjeet, jotta sen meno ei muuttuisi päämäärättömäksi laahaamiseksi, tammalla ei ole munaa tehdä muuta kuin se, ja vain se, mitä ratsastaja pyytää. Kyllähän sitä liikettäkin löytyy, kun ratsastaja tietää mitä etsiä. Vaikka Vilmu ei upeita koulukiemuroita pyytämättä esittele, ei sen työmoraalissa periaatteessa ole mitään vikaa, se tekee ihan mielellään töitä kunhan ratsastaja tietää mitä ratsultaan haluaa. Esteillä on vähän sama juttu. Ratsastajan katsoessa ponnistuspaikat menee tamma yli esteestä kuin esteestä, ihan hyvällä tekniikalla, mutta nopeihin käännöksiin ja koviin aikoihin uusintaluokissa siitä ei oikein ole. Hyvin hyppäävältä tammalta puuttuu palo esteitä kohtaan, ja sitä saa ratsastaa niillä yhtä huolella ja reilusti kuin kouluradoillakin. Voihan tätä pitää ihan hyvänäkin asiana: tamma ei ainakaan lähde käsistä.

Maastoesteillä, ja muutenkin maastoillessa tamma on ihan samanlainen ratsastaa kuin aina. Omaa paloa siltä ei niihin löydy, mutta se tekee kyllä sen mitä siltä pyydetään ja no questions asked. Reippaita laukkapätkiä toivoessa tuntuu joskus tylsältä ratsastaa hevosella, joka vaatii pohkeet koko ajan kylkiinsä kiinni vauhdin reippaana säilymiseksi ja siirtyy rauhalliseen raviin sekuntin murto-osassa, mutta tekeehän se ratsastuksessa turvallista ja helppoa. Harvemmin esille tuleva topikki on se, että Vilmu on opetettu myös ajolle. Tamma ei kuitenkaan ole se valjakko- tai raviratojen ykköstykki, vaan sen kanssa ajelut rajoittuvat joskus ja jouluna tehtäviin lenkkeihin koppakärryjen kanssa.

i. VIR MVA Ch Riiviöiden Roomeo
KTK-I KRJ-II
ii. Lakean Lomen
KTK-III SLA-II
iii. VIR MVA Ch Finlandees
KTK-I YLA2
iie. VIR MVA Ch Lakean Nelli-Noora
KTK-II SLA-II
ie. Ch Koston Elovena
KTK-II KRJ-I SLA-I
iei. Tiitun Elmo
KRJ-II SLA-II KRL-III
iee. Ruuturouva
KTK-III SLA-II YLA2 KRL-II
e. Mörkövaaran Viimeinen
ei. Parodian Villiviikari
KRJ-I SLA-I YLA1
eii. Pikku Hasseli
KRJ-II SLA-I YLA2
eie. Etsikon Irtokarkki
KRJ-I SLA-I YLA2
ee. Seljasaaren Valmetar
KTK-III KRJ-I
eei. Harmori
KRJ-I
eee. Harmatar

00.00.0000 rotu-skp Nimi
00.00.0000 rotu-skp Nimi

NJ
20.02.2018 BIS3, MVA-SERT
25.02.2018 BIS5, MVA-SERT
16.02.2018 irtoSERT
ERJ - 14 sijoitusta
01.03.2018 Syrjän Ratsutalli 100cm 5/30
03.03.2018 Syrjän Ratsutalli 100cm 4/30
06.03.2018 Syrjän Ratsutalli 100cm 5/30
07.03.2018 Syrjän Ratsutalli 100cm 1/30
13.03.2018 Syrjän Ratsutalli 100cm 1/30
18.03.2018 Syrjän Ratsutalli 100cm 2/30
18.03.2018 Syrjän Ratsutalli 100cm 3/30
19.03.2018 Syrjän Ratsutalli 100cm 4/30
05.03.2018 Dashner Stables 100cm 4/30
06.03.2018 Dashner Stables 100cm 4/30
07.03.2018 Dashner Stables 100cm 3/30
08.03.2018 Dashner Stables 100cm 1/30
09.03.2018 Dashner Stables 100cm 5/30
10.03.2018 Dashner Stables 100cm 2/30
18.03.2018 Dashner Stables 100cm 4/30
KERJ - 0 sijoitusta
KRJ - 12 sijoitusta
05.03.2018 Dashner Stables Helppo A 2/30
06.03.2018 Dashner Stables Helppo A 5/30
16.03.2018 Dashner Stables Helppo A 1/30
26.06.2018 Haavelaakso Helppo A 1/30
24.06.2018 Haavelaakso Helppo A 4/30
22.06.2018 Haavelaakso Helppo A 5/30
21.06.2018 Haavelaakso Helppo A 3/30
20.06.2018 Haavelaakso Helppo A 2/30
14.06.2018 Haavelaakso Helppo A 5/30
14.06.2018 Haavelaakso Helppo A 2/30
11.06.2018 Haavelaakso Helppo A 1/30
01.06.2018 Haavelaakso Helppo A 5/30

29.01.2018 Kaikkihetitännemullenyt-nainen hevoskaupoilla (kirjoittanut omistaja)
”Meillehän ei yhtään hevosta lisää tule”, totesi Tuukka eräänä näin Etelä-Suomen vähälumisena talvipäivänä esitellessäni miehelle ehkä maailman söpöintä suomenhevosvarsaa. Eivät auttaneet järkipuhe taikka anelu, meille ei kuulemma yhtään hevosta lisää tulisi. Tiedostinhan minäkin sen, että tallista ei löytynyt edes puolikasta tyhjää karsinaa ja varsapihattokin oli täynnä murrosikäisiä oreja, mutta Vilmu oli saatava. Tästä kaikesta huolimatta eräänä päivänä Tuukan lähtiessä Stadiin hoitamaan oman yrityksensä työasioita, minä kiinnitin autonromuni perään trailerin ja suuntasin sen keulan kohti Varsinais-Suomea ja Tuiskulan tallia. Olin haikein mielin myynyt omakasvattini Syrjän Tohvelieläimen, ja tämän tamman karsina oli vapautunut kuin tilauksesta Vilmua varten. En ollut kertonut suunnitelmistani Tuukalle, mies pitäisi sen perinteisen ”No mutta ne varsat eivät tuo rahaa pöytään” -puheensa asiasta kuullessaan, mutta pakkohan minun oli ottaa tilaisuudesta kaksin käsin kiinni ja hakea yksi Tuiskulan viimeisistä suomenhevoskasvateista kotiin.

Kaupat Vilmusta sujuivat felissan kanssa sutjakasti, nainen tiesi minut entuudestaan, eikä kuulemma ollut unohtanut kaikkihetitännemullenyt-asennettani. Vilmu oli oikein mukava ja helppo tamma näin lyhyen tuttavuuden perusteella, parin Tuiskulassa vietetyn tunnin jälkeen vasta vieroitettu varsa asteli varmasti traileriin ilman showta. Parin tunnin kotimatkalla kyyläsin trailerikameraa niin tiviiseen tahtiin, että tarkkaavaisuuteni liikenteen sujumista kohtaan kärsi, mutta pääsimme turvallisesti perille Syrjään.

Tallinpihalla vastassa olleen Tuukan ilme ei tiennyt hyvää, mutta onneksi mies piteli molemmissa käsissään hevosia eikä näiden korvaan viitsinyt alkaa raivoamaan.
”Mun rahat, mun hevonen”, (vaikka ne olivatkin yhteisomistuksessa olevan tallin rahoja) totesin miehelle, joka jäi katsomaan perääni murhaavasti taluttaessani Vilmua kohti tallia. Nuori tamma katseli uteliaana ympäristöään, se ei tuntunut stressaantuvan vieraasta ympäristöstä. Karsinaansa päästyään se suuntasi ensimmäisenä pienelle heinäkasalle, joka siellä oli valmiina. Ei neidillä näyttänyt kotiutumisongelmia olevan, hymyilin tyytyväisenä. Vaihdoin totisemman ilmeen naamalleni ja valmistauduin kohtaamaan ärsyyntyneen miehekkeeni. Tästä huolimatta en pystynyt pyyhkimään hymyä kokonaan pois kasvoiltani, vaan pieni hymynkare jäi huulilleni, ihan vain ärsyttämään Tuukkaa entisestään. Ehkä mies siitä leppyisi, sehän valitti koko ajan kun kaikki hevosemme olivat ihan sekaisin, niin Vilmu vaikutti ihan fiksulta tapaukselta.