Aatelisia aikojen takaa ja toiveita tulevasta

Isengårdin vanha sukutila on peräisin jo Ruotsin vallan ajalta, jolloin itse Ruotsin kuningas, Kustaa Kolmas, antoi uskotulle ystävälleen Cristopher Isengårdille tehtäväksi valvoa kuninkaan vallan vahvuutta meren toisella puolella. Tehtävästään palkaksi sai Cristopher aatelisen arvonimen sekä suuret maat talonpoikineen sekä torppareineen Ekenäsin rannikolta.

Kahden ja puolen vuosisadan ajan Isengårdin suku on rakentanut imperiumiaan Tammisaaressa. Valtavien tiluksien ympäröimänä salaperäinen kreivisuku on kokenut niin valtikan vaihtumisen omalta kuninkaalta idän valloittajille, uudeksi kotimaaksi muodostuneen suuriruhtinaskunnan itsenäistymisen kuin sotia toisensa jälkeen. Isengårdin suku painui maan alle vallan siirryttyä Venäjälle, ja nousi pinnalle uudelleen Suomen itsenäistymisen hetkinä. Rikkaampana, vaikutusvaltaisempana ja röyhkeämpänä kuin koskaan.

Isengårdin nimi ei välttämättä sano sinulle mitään, mutta heidän kädenjälkensä voit löytää ympäri suomalaista historiaa sekä nykypäivän liike-elämää. Monien suuryritysten hallituksissa istuu heidän sinne nimittämiään miehiä ja naisia sekä sukunimi putkahtelee välillä mediassa esille suurista yrityskaupoista uutisoidessa.

Kartano ja tilukset

Maanteitse saapuessa Isengårdin tilakeskusta saattaa erehtyä luulemaan pieneksi ja vaatimattomaksi. Valtavien peltoaukeiden keskellä nököttävä puistomainen pihapiiri ei näytä kauempaa kovin vaikuttavalta, mutta lähemmäs päästessä sen suuri koko alkaa näkyä oikeassa mittakaavassa. Tarhajärjestys aivan sivun lopussa

A. Päärakennus: Tilan päärakennuksena kohoaa todellinen kivilinna. 1700-luvun loppupuoliskolla rakennettua uusklassisen arkkitehtuurin taidonnäytettä ei ole koskaan päästetty rapistumaan, toisin kuin monia muita Suomen kartanoita, vaan Isengårdit ovat huolehtineet sukutilastaan paatoksella. Lähes 1500-neliöinen rakennus on täysin yksityiskäytössä, ja sinne on asiaa vain kutsutuilla vierailla.

B. Talo: Tilanhoitajan talonakin tunnettu kivirakennus ei joudu häpeämään kartanolle. Kaksikerroksisessa ja 200-neliöisessä talossa on kartanon työnjohtajalla ollut tilaa elää niin perhe-elämäänsä kuin kestittää kartanonherran kontekstiin sopimattomia vieraita. Nykyisin talo toimii vieraskäytössä ja sieltä vuokrataan huoneita myös ratsastuskilpailuihin saapuville.

C. Aitta: Vaikka rakennusta puhekielessä kutsutaankin "aitaksi", ei se tule ensimmäisenä mieleen valkoiseksi rapatusta kivirakennuksesta. Kartanomiljööseen kuin nenä päähän soveltuva rakennus on astetta tyylikkäämpi versio konehallista.

D. Sauna: Vanha saunarakennus lienee tontin ainoa talo, joka ei kilju olevansa arkkitehtoninen ihme. Tuiki tavallinen, suomalaiseen maisemaan kuuluva satavuotias sauna pitää sisällään nykyaikaiseksi remontoidut sauna- ja suihkutilat sekä muutaman kymmenen neliön oleskelutilan, joka muuntautuu helposti myös vieraiden majoitusta varten.

E. Talli: Vaikka kartanon pihapiirin varsinainen katseenvangitsija onkin oikeutetusti päärakennus, on talliksi muutettu vanha kivinavetta erittäin vaikuttava näky. Suomen suurimmaksikin kivinavetaksi tituleerattu rakennus oli aikanaan maan ensimmäisiä suuria karjatiloja. Rakennuksen kokoluokasta kertoo jotakin se, että sinne mahtuu kaksi käytävällistä karsinoita, ja nykyisellä karsinakapasiteetilla iso osa rakennuksesta seisoo tyhjillään. Tällä hetkellä rakennukseen on remontoituna 25 tilavaa karsinaa pesukarsinoine ja solariumeineen sekä nykyaikaiset sosiaali- ja varustetilat. Isengårdin kartanon nykyisen isännän haaveissa olisi löytää käyttötarkoitus myös tyhjillään olevalle osalle tallirakennuksesta. Mitä se olisi, kenties se lisää karsinoita, tilojen palauttaminen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa navetaksi, jokin juhlatila vai jotakin muuta, se on vielä auki.

F. Maneesi: Ratsastusalaa kuitupohjaisesta maneesista löytyy vaativammankin ratsastajan toiveet täyttävä 28x70 m. Sen toista pitkää sivua reunustaa katsomo ja toisesta päädystä löytyy taukotila, joka muuntautuu tarvittaessa kisakahvioksi ja -kansliaksi. Rakennus on jo toinen maneesi kartanon hevoshistorian aikana, ensin edellinen kartanonherra rakennutti vaimonsa hevosharrastusta varten pienemmän maneesin nykyisten tarhojen paikalle. Toisen maneesin aika koitti vain reilua kymmentä vuotta myöhemmin, kun pariskunnan pojan, kartanon nykyisen isännän, hevosharrastus alkoi näyttää siltä, että menestystäkin voisi sataa, ja tarvitsihan poika parhaat mahdolliset treenipuitteet kotipihaansa. Maneesia ei ole tehty ihan pienellä rahalla. Valkoiseksi rapattu halli istuu kartanomaisemaan saumattomasti eikä harrastusmukavuus kärsi Suomen talvesta, kun pääsee nauttimaan lämmitetystä, kuitupohjaisesta ratsastusalueesta.

H. Kenttä: Kuitupohjaisella kentällä on kokoa kunnioitettavat 60x70 metriä, ja kun tallissa on vain omia hevosia, ei ratsastusalueilla tule ahdasta. Ratsastuskokemuksen täydentävät laaja estekalusto sekä hyvät valot, joten ulkona ratsastamisen tilantunnusta ei tarvitse luopua iltapimeiden saapuessa.

U. Maastoestepelto: Maastoestepellon varustus täyttää vaativammankin harrastajan tarpeet. Esteitä löytyy helpoista, ensikosketuksen maastoesteisiin tarjoavista yksinkertaisista tukeista aina vaativiin, kansainvälistenkin luokkien kilpailijoille kelpaaviin tehtäviin. Vesiesteet pellolta puuttuvat, mutta niitä pääsee harjoittelemaan omilta mailta löytyvän, noin puolen kilometrin päässä sijaitsevan luonnonlammen ääressä.

Kartanon maat eivät toki rajoitu päärakennuksen lähimpään pihapiiriin. Satoja hehtaareja omia peltoja ja metsää takaavat yksityisyyden ja tilan maataloustoiminnan keskus konehalleineen, kuivureineen, viljasiiloineen ja kaikkine muine maatalouden kannalta tarpeellisine ominaisuuksineen löytyy muutaman kilometrin päästä kartanosta. Sen lähistöltä löytyy myös jokunen talo, joissa tilan työntekijät perheineen pääsevät asumaan työsuhde-etuna.

Kartanonherra ja muu väki

Lars Isengård on kartanon kaikkivoipa itsevaltias ja kunniallisen aatelissuvun viimeinen perijä. Kolmenkymmenen rajapyykin ylittäneeltä mieheltä löytyy taskusta tutkinto kauppatieteistä, ja kokemusta kansainvälisestä yritysjuridiikasta lontoolaispankin palveluksessa.

Isengårdin suvun nuorimmaisen voisi sanoa oppineen ratsastamaan ennen, kuin hän osasi kävellä. Hevosrakkaan äitinsä ainoana lapsena hän kasvoi hevosten ympäröimänä, ja poissaolevan isän ansiosta hänellä oli vahvempi tunneside poneihinsa kuin sukuunsa. Larsin äidin menehtyessä auto-onnettomuudessa eivät poika ja isä osanneet olla perhettä keskenään; isä hautasi itsensä töihin ja poika hevosharrastukseen. Hevoset olivat ennen olleet hänelle isänkorvike, nyt ne korvasivat molempien vanhempien läsnäolon. Poissaoloaan isä yritti hyvittää rahalla, Larsilla oli aina ratsastettavanaan parhaita rotuponeja sekä ammattilaistason kilpahevosia, valmentajia lennätettiin kartanolle ulkomailta ja uusi, entistä isompi maneesikin rakentui vain poikaa varten.

Riskinottaja Lars kun luonteeltaan on, innostui hän kenttäratsastuksesta jo aivan liian nuorena. Kotitreenien estekorkeutta eivät kenttäsääntöjen ikärajoitukset haitanneet ja isän ansiosta tallissa seisoivat kapasiteetiltaan maailman parhaisiin lukeutuvat hevoset. Menestystä satoi, miehen ansioksi voidaan lukea SM-, PM- ja EM-voitot poneissa sekä junioreissa. Senioreiden SM- ja PM-kullatkin hän ehti saavuttaa heti ylioppilaaksi kirjoitettuaan, mutta senioreiden Euroopan mestaruuksissa kilpaileminen jäi vain haaveeksi. Isä ilmoitti 19-vuotiaalle Larsille samaan hengenvetoon sen, että syksyllä alkaisivat joko laki- tai kauppakorkeaopinnot sekä sen, että kaikki nuoren miehen hevoset olivat myyty. Huvia hevosten kanssa oli kestänyt tarpeeksi pitkään, nyt oli aika oikealle elämälle.

Isän petaama opiskelupaikka vei Lontooseen, ja sinne Lars jäikin lähes kymmeneksi vuodeksi. Kyllä Lars tiesi, että opiskelupaikka oli hänelle aikanaan hankittu siksi, että hän siirtyisi valmistuttuaan suvun konsernin palvelukseen, mutta Lontooseen jääminen oli henkinen keskisormenosoitus hänen isälleen. Satatuntiset työviikot Lontoon pankkimaailmassa eivät jättäneet liikaa aikaa ajatella elämää töiden ulkopuolella, ja harvinaisina vapaapäivinä saattoi ottaa junan alle, ja käydä ratsastamassa entisen kilpakumppanin tallilla, samalla kadehtien sitä, kuinka hän oli uskaltanut luoda hevosista itselleen ammatin.

Kaikki muuttui Larsin ollessa 29-vuotias. Toukokuun neljännen päivän kello kahdentoista uutiset hän muistaa ikuisesti. Silloin uutisoitiin suomalaisen elinkeinoelämän ison kihon lentokoneen katoamisesta Atlantin yllä, ja televisiossa komeilivat Larsin isän kasvot. blaablaablaa tähän tulee joskus lisää tarinaa

Tarha- ja karsinajärjestys

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12.
13. Lotto ja pihattokaveri