Kuuran Nokipoika
|
"Nuutti"
suomenhevosori
|
ko. heA re. 100cm helppo noviisi
kasvattaja Kuuran Suomenratsut |
© VRL-07415
Nuutti ei ehkä ole kaikista helpoin hevonen, mutta onneksi sen metkut ovat ennalta arvattavissa, ja orin tuntevan ihmisen on suhteellisen vaivatonta työskennellä sen kanssa. Tarhasta hakiessa orin bravuuri on seisoskella portilla ikään kuin odottaessa, mutta lähteä sitten pukkilaukalla mahdollisimman kauas. Hoitaessa kaikki, mihin Nuutti suullaan yltää kokevat patentoidun Nuutti-käsittelyn ja kuolaimet eivät mene suuhun, jos niitä ei ole ensin kuorrutettu kivennäisellä. Ratsastaessa Nuuttia ei liiemmin kiinnosta, mitä ratsastaja käsillään tekee, joka on niin positiivinen kuin negatiivinenkin asia. Onhan se hyvä, että ori ei rokota ratsastajan mokailuista ohjan kanssa, mutta maastoillessa jarrut olisivat ihan hyvät.
Vaikka Nuutilla onkin omat pienet metkunsa, on se silti melko hyvin ja vaivattomasti käsiteltävissä. Ei se joka ihmisen hevonen ole, eikä todellakaan mikään lasten pullaponi, mutta muutaman kerran jälkeen, kun on oppinut orin maneerit, niin perustaitava hevosihminen pärjää oria käsiteltäessä. Nuutti ei ole erityisen orimainen, mutta ei täysin lapanenkaan, eikä turvan päältä kulkevasta ketjusta ole mitään haittaakaan niin kauan, kun voikko ori malttaa kulkea löysällä narulla.
Ratsain Nuutti on tietyllä tapaa tuiki tavallinen suomipuksutin, mutta toisaalta orilta löytyy se vähän parempikin vaihde, jos sen vain saa silmään. Tavallisella suomipuksutin-vaihteella edetessä ori kulkee sieltä, mistä aita on matalin, eikä tee yhtään enempää kuin ratsastaja on pyytänyt, vaan ennemminkin vähemmän kuin on pyydetty. Taitavan ratsastajan osatessa painella oikeista nappuloista Nuutista kuoriutuu kuin eri hevonen. Se liikkuu rennosti ja isosti ilman kummempaa pyytämistä, sitä on helppo ratsastaa ja tekeminen vaikuttaa hevoselle mieluisalta. Sama vaihde on mahdollista saada silmään tilanteesta riippumatta, niin esteradalla kuin sileälläkin. Maastoillesakin isosti ja rennosti liikkuminen luonnistuu, mutta se kostautuu usein jarrujen häviämisellä. Vaikka gramaanien käyttöä ei muuten suosisikaan, eivät ne ole lainkaan liioiteltu turvavaruste Nuutin kanssa maastoillessa, mieluummin gramaaneilla pakotettu vauhdin hillitseminen kuin kilometrikaupalla jatkuva, epätoivoinen suusta repiminen. Kenttäratsastuskilpailut ja ajaen maastoilut ovatkin vähän herran haltuun -meininkiä, mutta tähän asti kaikki osapuolet ovat selvinneet niistäkin hengissä ja fyysisesti vahingoittumattomina.
- Sukuselvitys
| i. Nokisutari
|
ii. Nokikolari
|
iii. Iki-Riehu
|
| iie. Nokimusta
|
ie. Mustamaija
|
iei. Onnenpekka
|
| iee. Leppäsaaren Lempi
|
||
| e. Veritimantti
|
ei. Pirunhenkäys
|
eii. Mustapilvi
|
| eie. Yösydän
|
ee. Smaragdipallo
|
eei. Suunsoittaja
|
| eee. Rubiiniflamingo
|
- Jälkeläiset
| Varsa | Syntynyt | Isä/Emä | Omistaja |
| o/t. | 00.00.0000 | i/e. | VRL- |
| o/t. | 00.00.0000 | i/e. | VRL- |
- Ominaisuuspisteet
| KERJ: 2.48 p. (vt 0) | ERJ: 911.94 p. (vt 2) |
| KRJ: 1843.05 p. (vt 5) | VVJ: 909.46 p. (vt 2) |
- Kilpailukalenteri
| ERJ: 0 sijaa 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 |
KERJ: 0 sijaa 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 |
VVJ: 0 sijaa 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 00.00.0000 Paikka Luokk A 0/00 |
- Päiväkirja
29. tammikuuta 2023: Tarhasta hakua ja hakuammuntaa
Kirosin päivän sään alimpaan helvettiin. Aamusta asti oli satanut vuorotellen lunta, loskaa sekä vettä, ja tuuli oli voimistunut päivän edetessä lähes myrskylukemiin. Kun se vielä yöksi pakastaisi, saisi aamulla taas nauttia jäätikkökelistä.
Kello ei käynyt vielä edes neljää, mutta lähes kaikki karsinoissa majailevat hevoset oli haettu jo sisälle. Ei ollut mitään järkeä jättää niiden sisälle hakemista yömyöhälle tälläisellä kelillä, ei tuo sää varmasti hevosiakaan hellinyt. Iltapäiväheinätkin olimme jättäneet jakamatta ulos ja laittaneet ne karsinoihin hevosia odottamaan, tuolla tuulella heinät olisivat olleet ennemmin pitkin maita ja mantuja kuin hevosten vatsoissa.
Minä olin hoitanut yksin tarhaavien orien sisäänhakua samalla kuin puolisoni Tuukka ja tallityöntekijämme Saara olivat kiikuttaneet sisään laumoissa eläviä hevosia. Omalta osaltani viimeistä hevosta vietiin. Viimeinen, mutta ei vähäisin, manasin kävellessäni lumimyrkyä vasten kohti Nuutin tarhan porttia. Ori oli pirullinen kaveri, ja viihtyi hyvin ulkona myös huonommilla keleillä, mutta ei sitä voinut yksin pihalle jättää. Tylsyyksissään tulisi vielä aidasta läpi ja suuntaisi pihatoille seuraa etsimään. Monesti sisään hakemista välttelevät hevoset oli helppo lahjoa puolelleen herkuin, mutta Nuuttiapa ei noin vain huijattu, joten en edes ollut vaivautunut tarkastamaan, oliko minulla taskun pohjalla mitään tarjottavaa orille.
"Nuutti, tulisiks sä sisään?" kysyn tarhan portille saavuttuani. Takamus minua kohti jonkin matkan päässä seisova ori vaivautui vilkaisemaan minua kohti, mutta käänsi nopeasti katseensa pois ja lähti hyvin määrätietoisesti kävelemään kohti tarhan takareunaa.
"Et oo tosissasi", manasin orille ja jäin miettimään, kannattaisiko sen perään lähteä, vai jäädäkö vain odottamaan, että ylittäisin Nuutin mielenkiinto-kynnyksen. Ollapa siinä hevosalan ammattilainen, ajattelin katkeransuloisesti. Niin ammattitaitoinen, että et edes tiedä, kuinka otat oman hevosesi kiinni.
Surkea sää sai minut tekemään päätökseni: en todellakaan ollut valmis jäämään myrskyyn seisoskelemaan ja odottamaan, milloin Nuutti viitsisi omatoimisesti saapua portille. Jos olisin tehnyt päätöksen jäädä odottamaan orin omatoimista kiinniantoa, en olisi kuitenkaan voinut ylpeyksissäni antaa periksi, jos tilanne olisi alkanut vaikuttamaan siltä, että Nuuttia ei portilla seisova ihminen kiinnosta.
Muutamaa minuuttia myöhemmin minulla oli Nuutti tukevasti riimunnarun päässä ja olin valmis huutamaan hallelujaa: näin helposti hommat eivät koskaan orin kanssa sujuneet. Olikohan Nuutti varmasti ihan kunnossa?
00. kuuta 2019: Merkinnän otsikko
Morbi mi. Quisque nisl felis, venenatis tristique, dignissim in, ultrices sit amet, augue. Proin sodales libero eget ante. Nulla quam. Aenean laoreet. Vestibulum nisi lectus, commodo ac, facilisis ac, ultricies eu, pede. Ut orci risus, accumsan porttitor, cursus quis, aliquet eget, justo. Sed pretium blandit orci. Integer id quam. Ut eu diam at pede suscipit sodales. Aenean lectus elit, fermentum non, convallis id, sagittis at, neque. Nullam mauris orci, aliquet et, iaculis et, viverra vitae, ligula. Morbi mi. Nulla ut felis in purus aliquam imperdiet. Maecenas aliquet mollis lectus. Vivamus consectetuer risus et tortor.