- Sukuselvitys

i. Keskeneräinen (rn, 161 cm) oli komea ori, joka eli elämänsä yksityisomistuksessa Joensuussa. Keksin omistaja oli määrätietoinen ja tavoitteellinen nainen, minkä vuoksi oria alettiin kouluttaa jo nuorena ratsuksi. Se starttasi ensimmäiset kouluratsastuskilpailunsa nelikesäisenä ja sijoittui kolmanneksi, mikä lisäsi omistajan voitontahtoa entisestään. Orin kanssa treenattiin kahden eri valmentajan voimin, ensin kouluratsastuksessa, mutta myöhemmin orin potentiaali myös esteratsastukseen huomattiin. Kisakautensa huipulla Keksin kanssa kilpailtiin menestyksekkäästi sekä vaativa B -luokassa että 90 cm esteillä, kunnes 15-vuotiaana jatkuvat jalkavaivat keskeyttivät kisauran. Orin kanssa ei käyty näyttelyissä, mutta sen rakenne oli hyvin ideaali - hieman lyhyen mallinen, ratsutyyppinen - ja omistajan omien sanojen mukaan menestystä olisi tullut varmasti myös näyttelykehissä. Jälkeläisiä Keksi sai elämänsä aikana kolme, yhden tamman, jonka kanssa omistaja jatkoi kisauraa isänsä jalanjäljissä, sekä kaksi oria, joista molemmat siirtyivät isänsä tavoin kisa- ja jalostuskäyttöön. Keksi lopetettiin jo 17-vuotiaana pitkään jatkuneiden jalkakipujen vuoksi omalle laitumelleen.

ii. Keskiverto (m, 153 cm) ei ollut nimensä mukaan keskivertoa, vaan aina huipulla. Orin kanssa kilpaileminen aloitettiin kuuden vuoden iässä, minkä jälkeen se teki menestyksekkään uran kenttäratsuna. Varre taittoi koulukiemurat pitkillä askelillaan ja hyppäsi metrin esteet niin radalla kuin maastossakin. Yhtä varmaa hyppääjää sai hakea, ja Varre luotti omaan ratsastajaansa kuin kallioon. Orin kanssa käytiin myös muutaman kerran näyttelykehässä, jossa huomiota kiinnitettiin usein erityisesti sen ryhdikkääseen kaulaan, selkeään säkään ja hyväasentoisiin jalkoihin. Lisähuomiota ori sai hyvästä käytöksestä, sillä Varre olisi vieraissakin paikoissa tehnyt mielellään tuttavuutta uusien ihmisten sekä hevosten kanssa. Ori sai elämänsä aikana yhteensä seitsemän jälkeläistä, ja se oli omissa piireissään haluttu jalostusori. Jälkeläisistä kolme teki hyvän uran kenttäkisoissa, kaksi puolestaan esteradoilla ja kaksi kilpaili yleispainotteisena. Varre eli pitkän ja hyvän elämän terveenä aina 26-vuotiaaksi asti, kunnes se jouduttiin lopulta lopettamaan syövän takia.

ie. Marina (rnkm, 157 cm) oli kouluratsu, jonka suuret ja ilmavat askeleet hurmasivat monet tuomarit. Marina loisti erityisesti lisätyissä askellajeissa, ja sen laukka oli todella tahdikasta ja lennokasta. Ratsuna tamma oli sopivan herkkä, ja se reagoi nopeasti apuihin, erityisesti ratsastajan istuntaan. Marina kiinnitti monen kasvattajan huomion kisakentillä, ja sitä haluttiin käyttää jalostukseen. Tamman omistaja kuitenkin oli hyvin tarkka omasta hevosestaan, ja loppujen lopuksi Marina sai elämänsä aikana vain kaksi tervettä orivarsaa. Molemmat varsat perivät emänsä kevyen ja pitkärunkoisen, hieman juoksijatyyppisen rakenteen, sekä erittäin hyvän motivaation ja yhteistyöhalun. Marina jouduttiin lopettamaan 15-vuotiaana kimosyövän takia, ja omistaja muistaa tamman yhäkin hyväkäytöksisenä, mutta sopivalla tavalla herkkänä tammana, joka tuntui olevan aina valmis työskentelemään yhdessä.

e. Roiston Pinkki (rt, 155 cm) oli alkujaan ratsastuskouluhevonen emänsä tavoin, mutta tallin lopetettua se myytiin harrasteratsuna eteenpäin. Uusi omistaja kuitenkin huomasi nopeasti Pinkin reippaan askeleen ja hyvän potentiaalin, ja sen kanssa lähdettiin kiertämään sekä koulu- että estekisoja. Tamma ei ollut tasainen suorittaja, vaan menestys vaihteli päivästä riippuen aina voitosta tulosten häntäpäähän, mutta Pinkin omistaja oli aina iloinen ja tyytyväinen yhteiseen suoritukseen. Tamma oli luonteeltaan todella ihastuttava ja helppo, ja sen kanssa vietettiin paljon aikaa yhdessä työskennellen myös maasta käsin. Pinkki näyttäytyi muutaman kerran myös Match Show -kisoissa, ja sitä kuvailtiin suloiseksi ja ponimaiseksi suomenhevoseksi, jonka käyttäytyminen oli aivan priimaa. Jälkeläisiä Pinkki sai elämänsä aikana vain yhden, jota edelsi kolme epäonnistunutta astutusta. Tamma myytiin omistajan ajanpuutteen vuoksi 19-vuotiaana rauhalliseen maastokäyttöön, ja nykyään tamma viettää rauhallisia eläkepäiviään Jyväskylässä.

ei. Ländää (rt, 156 cm) oli hieman äkkipikainen ori, joka ei ollut monenkaan hoitajan lempihevonen. Ländäri ei tullut hyvin toimeen vieraiden ihmisten kanssa, vaan se oli ehdottomasti yhden ihmisen hevonen – niin hoitaessa, kuin ratsastaessakin. Useat rohkeat ratsastajat saivat kyllä orin liikkumaan koulu- ja esteradoilla, mutta ainoastaan orin omistaja sai siitä kuorittua vaativan tason kouluratsun, joka pärjäsi vauhtinsa puolesta myös matalilla esteradoilla. Ländäri ei ollut ainoastaan hyvä ratsu, vaan myös erityisen komea ja hyvärakenteinen ori, jonka runko muistutti hieman juoksijatyyppiä, mutta joka kantakirjattiin kuitenkin ratsusuuntaan toiselle palkinnolle. Näyttelymenestystä tuli aina arvonimiin asti, vaikka muutaman kerran tuomarit joutuivat antamaan hyvät arvosanat hampaita kiristellen, sillä orin käytös ihmisten keskellä oli suorastaan kamalaa. Ländäri oli näytössä ja käytössä aina 15-vuotiaaksi asti, minkä jälkeen se siirtyi siitosoriksi ja kevyempään ratsastuskäyttöön. Ori sai elämänsä aikana neljä menestynyttä jälkeläistä, kunnes se lopulta 21-vuotiaana löydettiin kuolleena karsinastaan.

ee. Piika (rn, 149 cm) oli pienhevosrajalla oleva suloinen tamma, joka ilahdutti talliväkeä ratsastuskoulussa Mikkelissä. Kaikki rakastivat Piikaa – ja Piika rakasti kaikkia! Tamman karsinakäytös oli todella mallikasta jo nuoresta iästä lähtien, ja omassa elementissään se oli aloittelevien ratsastajien alla. Piika oli pitkäjänteinen ja rauhallinen tamma; toisten mielestä hieman turhankin rauhallinen, jopa laiska, minkä vuoksi tamman kanssa ei startattu edes seurakisoja. Tasoltaan Piika oli oikein pätevä harrasteratsu, ja se teki ratsastajan käskystä väistöt, laukannostot ja peruutukset sekä hyppäsi matalia esteitä. Rakenne Piikalla ei ollut kummoinen, joten kun tamma kahdesti astutettiin, oli orin ykköskriteerinä hyvä rakenne. Toinen varsoista pääsi hyvin aktiiviseen kisakäyttöön, toinen taas jäi emänsä kotitallille luomaan omaa ratsastuskouluhevosuraansa. Piika jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana pitkään jatkuneen sairastelun seurauksena.

© Siguri VRL-11290

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Ominaisuuspisteet

- Päiväkirja

25. syyskuuta 2020: Palauttelupäivä
Mieheni oli eilen käynyt Keskarin kanssa vauhdikkaammalla maastolenkillä, ja tänään orin ohjelmassa olisi rento palauttelupäivä ennen huomisen totaalivapaata. Rauhallisena tarhansa katoksessa seisoskeleva ori katseli minua avatessani sähkölankaporttia, mutta ei vaivautunut tulemaan vastaan. Hyvillä mielin kävelin kohti toisessa päässä tarhaa sijaitsevaa katosta, kyllä viime kesän tarharemontti oli kannattanut, ei tarvinnut enää mudassa rämpiä hevosta hakemaan, vaikka syyssateet olivatkin jo ilmoittaneet olemassaolostaan.

Ilman satulaa metsäpoluilla rämpiminen ei vaatinut suurempaa valmistautumista, muutaman harjanvedon jälkeen Keskari saikin vaihtelun vuoksi hackamore-suitset päähänsä, ja olimme valmiita lähtemään. Orin lämmin selkä tuntui ihanalta kirpeänä syysaamuna, tyydyin vain nautiskelemaan. Etenimme pitkin ohjin, Keskari kyllä tunsi maastot, eikä kauniissa mäntymetsässä piileskellyt mörköjä, tasainen kangas teki hallaa mörköpiiloille. Muutamassa polkujen risteämiskohdassa näytin orille suunnan, mutta matkan taittuessa takaisin kohti tallia annoin ratsuni päättää, mitä kautta tallille saapuisimme. Olimme valtavan onnekkaassa asemassa, kun talliamme ympäröivillä mailla saattoi tehdä vaikkapa koko päivän mittaisia retkiä, harvalla Etelä-Suomen tallilla oli yhtä rauhaisaa ja hevosystävällistä ympäristöä kuin meillä.

Takaisin tallilla Keskari sai seisoskella hetken käytävällä odottelemassa. Ilmojen viilentyessä minulla oli tapana juottaa ulos menevät hevoset haalealla vedellä liikutuksen jälkeen, kun tarhojen kylmä vesi ei maittanut enää samalla tavalla kun kesähelteillä. Mash-vesi maittoi hevoselle kuin hevoselle, varsinkin Keskari veti 15-litraisen ämpärillisen pienellä ripauksella mashia jatkettua vettä hetkessä. Kun tämä projekti oli suoritettu ja ämpärin pohja huolellisesti nuoltu tyhjäksi mahdollisista rehunjäämistä, pääsi Keskari takaisin tarhaan odottamaan kohta heinäautomaatista nenän eteen tipahtavia päiväheiniä.

00. kuuta 2019: Merkinnän otsikko
Morbi mi. Quisque nisl felis, venenatis tristique, dignissim in, ultrices sit amet, augue. Proin sodales libero eget ante. Nulla quam. Aenean laoreet. Vestibulum nisi lectus, commodo ac, facilisis ac, ultricies eu, pede. Ut orci risus, accumsan porttitor, cursus quis, aliquet eget, justo. Sed pretium blandit orci. Integer id quam. Ut eu diam at pede suscipit sodales. Aenean lectus elit, fermentum non, convallis id, sagittis at, neque. Nullam mauris orci, aliquet et, iaculis et, viverra vitae, ligula. Morbi mi. Nulla ut felis in purus aliquam imperdiet. Maecenas aliquet mollis lectus. Vivamus consectetuer risus et tortor.