Routaruusun Miekannielijä

KTK-III

© tallin omaisuutta

© SN

Aivan pikkuvarsasta saakka Mutu on ollut rohkea, itsenäinen ja utelias. Se oli varsalaitumen porukasta aina ensimmäisenä menemässä ja tekemässä, tutkimassa uutta, ottamassa asioista selkoa. Muiden varsojen (ja joskus emienkin) seuratessa perässä nauroinkin siinä menevän tutkimusmatkailija Mutun retkikuntineen!

Mutu on onnistunut säilyttämään uteliaan luontonsa sekä seikkailunkaipuunsa. Ehkä nämä piirteet ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, kuinka hieno kenttäratsu orista iän myötä kehkeytyikään. Toki jo suvun perusteella odotin ruunikoltani paljon, enkä todellakaan joutunut pettymään yhdenkään toiveeni tai odotukseni suhteen!
CIC1-tasolle noussut suomenratsuni hyppää ihan mitä vain. Ei nyt estekorkeuden puolesta (yritystä kyllä löytyy, vaikka Mutu tajuaa kyllä kieltää tehtävän ollessa lähestymisen, korkeuden tai jonkin muun syyn puolesta liian haastava), mutta esteiden ulkonäön. Villeimmätkään johdeviritykset tai mielikuvituksellisimmatkaan maastoesteet eivät aiheuta orissani epäluuloisuutta, ennemminkin sen sisäinen seikkailija herää ruunikon laukatessa korvat hörössä kohti estettä, jota muut hevoset eivät välttämättä suostuneet edes lähestymään. Mutulla on todella hieno, laadukas laukka sekä hyppytekniikka, keskivertoa parempi käynti sekä vähän vaatimaton ravi, joka onneksi on treenauksen myötä vähän parantunut.
Ilmiselvien estelahjojensa sekä hyppyhalujensa lisäksi Mutu pärjää kouluradoilla juuri niin paljon kuin sen tarvitsee. Ori nauttii myös sileäpuolen työskentelystä, erityisesti laukkatehtävät sekä pohkeenväistö nostattavat suomenhevosen mielialaa. Hyppääminen pitää kuitenkin paikkansa ruunikon lempilajina.
Tomerasti toimeen tarttuva Mutu liikkuu luonnostaan paitsi hyvässä ryhdissä, myös riittävän reippaasti ilman sen suurempia moottorin starttailuja. Miellyttävän herkkä avuille, todella kuuliainen ja yhteistyöhaluinen hevonen, jolla ei mene sormi suuhun epäselvienkään apujen vuoksi.

Etenkin nuorena, kaiken ollessa vielä uutta, Mutu tuntui oikein odottavan hoitohetkiä, uusia välineitä ja kokemuksia. Ensikengityskin tuntui olevan ruunikolle jokin saavutus, niin ylpeän onnellisena se seisoi paikoillaan ja piti jalkojaan ylhäällä sepän niin pyytäessä. Mutu on edelleenkin niin kengittäjän kuin eläinlääkärin lempiasiakkaita helpon käsiteltävyytensä, hienon asenteensa sekä yleisen hurmaavuutensa vuoksi.
Nykyään Mutu odottaa hoitohetkiä lähinnä yhteisen ajan vuoksi. Ruunikko on selkeän (ihmis)sosiaalinen, lähtökohtaisesti aivan kaikkia rakastava sydänkäpynen, joka osaa arvostaa saamaansa huomiota. Pestävänä oleminen on aivan ykkösjuttu, vesi tuntuu olevan muutoinkin Mutun lempielementti. Se rakastaa maastoratojen vesiesteitä, kahlaamista ja uimista, jopa sadesäätä sekä lätäköissä loikkimista. Mikä tietenkin tarkoittaa orin vaativan melkoisesti puunaamista kurakelien aikana..

Mutu matkustaa rauhallisesti yksinään, muiden hevosten seurassa se vähän jutustelee ja koettaa olla sosiaalinen kuitenkaan pitämättä liikaa elämää tai öyhöttämättä silkan testosteronin voimalla. Vieraissa paikoissa ruunikko tietenkin kiinnostuu kaikesta, sen sisäinen löytöretkeilijä palaa halusta tutkia aivan joka nurkan, tervehtiä jokaista uutta kasvoa. NIMEÄ joutuukin vähän muistuttelemaan menosuunnasta sekä työnteosta. Tämä ei kuitenkaan oria haittaa, sille tutkimusmatkat sekä työnteko lienevät täysin samalla viivalla eikä orin onnellisuuden kannalta ole väliä, kumpaa se tekee.
Esiintyessään Mutu tuntuu kulkevan pieni pilke silmäkulmassaan. Se on rento, luonteva, valloittava esiintyjä, hevonen joka nauttii kisatunnelmasta sekä yleisöstä täysillä.

© Lissu T.

• Suku
• Kilpailut
• Päiväkirja