- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Päiväkirja

13. syyskuuta 2016: Veera Ruusulan kouluvalmennus
Tämänkertaisen valmennussarjan päättää suomenhevostamma Opaali. Tammassa olikin oikein valmentajallekin haastetta, sillä Opaali päätti olla tänään todella pahalla päällä ja se kiukutteli milloin mistäkin. Alkuvalmennus menikin siihen, että haimme ratsukolle hyvää harmoniaa ja tasaisuutta. Teetätin ratsukolla ihan peruskoulujuttuja ja keskityimme erityisesti Opaalin jäykkyyteen ja kovapäisyyteen. Pienissä pätkissä Elina pääsi nauttimaan kevyillä avuilla ratsastamista, mutta hetken päästä Opaali päätti, ettei sitä saakaan niin helposti ratsastettua läpi. Opaali omasi erittäin näppärän näköisen laukan ja ei ravissakaan ollut moittimista, tahti ei vain aina ollut ihan sitä mitä haimme ja Elina saikin tehdä työtä hikihatussa, että tamma saatiin ruotuun. ”On se kyllä upean näköinen suokki, vaikka tuo voimakastahtoinen luonne onkin hieman haasteellinen”, lopettelin valmennusta.

15. maaliskuuta 2017: kasvattajan kouluvalmennus
Ensimmäiseen valmennusryhmään kuului kaksi hevosta, molemmat varsin omapäisiä: Hengenvaaran Vinetta ja Hengenvaaran Opaali. Molemmat olivat startanneet jo mukavasti kilpakentillä, joten tänään haettiin vain tietynlaista varmuutta suorituksiin - joskin molempien ollessa varsin haastavia, saattoi perusasioissakin ilmetä ongelmia. Opaalin kanssa keskittyisimme tällä kertaa tekemään ihan vain mukavia ja helppoja juttuja, jotta saisimme sille hyvän fiiliksen yhdessä tekemisestä. Itse olin todella tarkkana Elinan avuista ja istunnasta, sitä mukavampaa hevoselle on tehdä töitä, mitä paremmin ratsastaja hallitsee itsensä. Toisen ratsukon tehdessä töitä toisessa päässä, jäi Opaalille ja Elinalle tilaa jumppailla toisessa päädyssä. Tarkoitus oli ratsastaa hevonen ympyrällä ensin suoristaen, sitten asettaen ja lopulta taivuttaen nikama kerrallaan molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa. Alkuun Opaali oli todella vastahakoinen ja Elina joutui tekemään töitä saadakseen sen edes liikkumaan eteen, mutta pikku hiljaa molemmat notkistuivat ja niin lopputunnista meillä oli hyvin rento ja leppoisa ratsukko, joka pelasi hyvin yks-yhteen ja selviytyi tällaisista helpoista harjoituksista hyvillä mielin.

1. toukokuuta 2017: Crimis Opaalin kiusaajana
Olin Elinalle vastapalveluksen velkaa, joten lupauduin liikuttamaan yhtä hänen hevosistaan, Hengenvaaran Opaalia. Elina varoitteli, että Opaali oli melkoinen jääräpää ja saisin varautua kunnolliseen tahtojen taistoon. Suomenhevosiahan meillä kotonakin oli, joten tuttu juttu, totesin tähän huvittuneena.

Mutta olihan Opaali aika ääriesimerkki, sen sain kyllä pikaisella visiitilläni Syrjän Ratsutallilla huomata. Ja lisääpä siihen vielä se fakta, että kyseessä oli tamma. Kun menin hakemaan hevosta tarhasta, ei se kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Heinäkasa oli paljon mielenkiintoisempi. Jouduin kävelemään Opaalin viereen, nykäisemään sen pään ylös heinistä ja pitämään huolen siitä, että minä olin se, joka päätti mihin suuntaan ja missä tahdissa käveltiin. Sisälle päästyämme sidoin hevosen tallin käytävälle kaksinpuolin. Opaali taisi huomata, ettei minun kanssani pelleiltäisi, ja suostui käyttäytymään harjauksen ajan nätisti. Rapsuttelin sitä leuan alta ohimennen, tyytyväisenä tilanteeseen.

Koska itsellänikin oli suhteellisen täysi päivä, päätin vain juoksuttaa Opaalia kentällä. Puin tammalle vain kapsonin ja talutin sen kentälle toisessa kädessä juoksutusliina- ja raippa. Opaalia laiskotti. Sitä ei olisi kiinnostanut kuin kävellä etanavauhtia. Kun sain tamman raviin, se rikkoi nopeasti käynnille, eikä ärähdykseni aiheuttanut mitään reaktiota. Juoksutuspiiska heilui ahkerasti, kunnes Opaali myöntyi kohtaloonsa ja alkoi ravata nätisti ympyrällä. Kehuin hevosta heti vuolaasti ja annoin sen hetken päästä kävellä rauhassa. Välikäyntien jälkeen otettiin ravin kautta laukkaa, jolloin Opaali vihdoinkin heräsi. Tamma laukkasi reipasta, rytmikästä laukkaa, ja olimme molemmat jo paremmalla tuulella. Kävimme vielä kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin. Opaali liikkui nyt paremmin, joten saatoin tyytyväisenä lopettaa juoksutuksen ja päästää tamman takaisin rakkaan heinäkasansa luo.

22. kesäkuuta 2019: Gabin estevalmennus
Saavuin tänään Syrjän ratsutallille pitämään neljä valmennusta, joista ensimmäisenä oli vuorossa Elina ja Opaali. Tamman jääräpäisyyden huomasi jo siinä vaiheessa, kun Elina talutti sitä kentälle. Opaali näytti melko nyrpeältä, eikä ilme siitä parantunut kun Elina nousi selkään. Annoin vapaat kädet alkuverryttelyyn, jotta sain itse kasattua kentälle esteet. Ohimennen sain myös hieman seurailtua ratsukon menoa ja arvioida ratsukon yhteistyötä. Meno ei näyttänyt kovin hyvältä, tamma kulki äärettömän jäykästi ja haluttomasti. Elina kuitenkin ymmärtäväisesti ratsasti sitä eteenpäin ja hissukseen Opaali alkoi tyytyä kohtaloonsa. Olin kasannut verryttelyä varten muutaman 60-80cm ristikko sarjan sekä puomeja, samalla pystyin tarkkailemaan miten tamma suoriutuu esteillä. Opaali alkoikin piristyä ja nyrpeä ilme lievittyi ehkä hieman paremmaksi. Tovin kuluttua tamma ei myöskään ollut enää niin jäykkä, joten päätimme siirtyä itse valmennuksen ytimeen.

Olin kasannut kahdeksan 100cm esteen radan, johon kuului kaksi okseria ja loput pystyjä. Esteet oli sijoiteltu niin, että ratsastusteihin täytyi kiinnittää huomiota. Ensimmäiselle esteelle tultiin suoraan, joka sujuikin hyvin ratsukolta. Kaksi seuraavaa estettä oli melko tiukoilla käännöksillä sekä hevosen suoraksi saaminen esteelle vaati juuri oikeanlaista tietä ratsastettavaksi. Annoin Elinan tulla nämä kaksi estettä ensin itsenäisesti, jotta voin seuraavalle kerralle opastaa jos jotain opastettavaa tulisi. Ensimmäinen este menikin hyvin, mutta toiselle esteelle Elina käänsi Opaalin ehkä hieman liiankin jyrkästi ja Opaali hyppäsi melko vinosti ja epävarmasti. Kävin kävellen parempaa tietä läpi, joka auttaisi kilpailutilanteessa suoriutumaan esteestä varmemmin puhtaasti yli. Elina kokeili uudelleen ja toisella kerralla hyppy näyttikin jo huomattavasti paremmalta. Loput esteet olivat hieman helpommin järjestelty, tosin kullekkin esteelle oli vaihtoehtoinen tie joka takaisi paremman loppu tuloksen. Lopuksi ratsukko hyppäsi kahdeksan esteen radan vielä ilman pysäytyksiä noudattaen antamiani ohjeita ratsastusteiden suhteen. Loppujen lopuksi Opaali kun joutui miettiä omaa työskentelyään se unohti täysin jääräpäisyyden. Elinan ratsastus oli todella hyvää ja puhdasta, hän antoi selkeitä apuja Opaalille ja sai tämän hyvin kuulolle alun kiukuttelun jälkeen.