Syrjän Ankeuttaja

KTK-II KV-I

© kuvaaja ei halua nimään mainittavan

Jos joku nyt ihan vaatimalla vaatisi nimeämään epämääräisen hevosen, pyörittelisin varmaan mielessäni ensimmäisenä Ankkaa, riippuen tilanteesta. Ei sekään nyt suoranaisesti vastenmielinen ole, mutta valitettavasti perinyt emänsä ailahtelevaisuuden, ja isältään ne vähäisetkin epämääräiset luonteenpiirteet, joten ei Ankkaa voi kivaksikaan kutsua.

Ankka on hyvänä päivänä mukiinmenevä, huonona päivänä sitä ei itse asiassa edes käsitellä yhtään ylimääräistä, jotta hoitajarukka säästyy monelta mielipahalta. Ankka saakin harvinaisen paljon vapaapäiviä niinä vaikeimpina hetkinä. Yleensä tämä vaappuva ankeuttajantekele on kuitenkin aika välinpitämätön, joka meillä mielletään positiiviseksi tamman kanssa. Silloin Ankka toimii perus ohjeiden mukaan; se kävelee sinne, minne nokka näyttää ja se seisoo siellä, minne sen asetat. Paitsi silloin kuin ei kävele tai seiso, sillä joskus Ankka jää vain tarhanportille pölyttymään, ja silloin sitä on ihan turha kiskoa, mutta puhutaan nyt kuitenkin sen puolesta, että tamma toimii.

Jos Ankka ei hurmannut sinua rakastavalla persoonallaan, ei hätää, se saattaa sentään nostaa pulssiasi ratsailta käsin. Vitsi vitsinä ja faktat faktoina; Ankan ainoa varsinainen hyvä on sen ratsastettavuus (siis niinä päivinä, kun selkään asti pääsee). Ankka ei ole varmasti se energisin ratsuhevonen, sillä isäänsä tulleena sitä saa joskus hoputtaa ihan urakalla, mutta ihan niin luupäinen muuli ei kyseessä ole kuin emänsä; pääasiassa siksi, että vaakku tietää olevansa ihmisen yläpuolel-... Ankka ei jaksa alkaa vänkäämään ohjauksesta. Kyllä se hiljaista ratsastastajaa vie kuin pässiä narussa käynnissä, mikäli sille ei osoita kaapin paikkaa, mutta juuri hapanta ilmettä kummenpaa ei tamma ole koskaan vaivautunut tekemään.

Ankka on oikein näppärä yleispeli, joka taittaa tasonsa sileällä vaikka silmät puoliummessa. Ankka ei luonnollisesti ole äärimmäisen mahtipontinen liikkeiltään, mutta varman tasainen ja osaava, ja joskus jopa niinä harvoina, oikeasti hyvinä päivinä (noin kerran kuussa) ihan hyvässä ryhdissä ja muodossa kulkeva. Estehevosena tämä käyttäytyy kuin kokeneinkin mestarihyppääjä, vaikkakin vähemmän innokas sellainen. Ankka on melko varma ylittäjä, jolla on hyvä ja hallittava hyppy sekä tahti, mutta varsin helposti ratsu lipsuu laiskahkoksi, mikäli sen jättää ihan itsensä varaan. Maastohevosena Ankka tarjoaa samaa, tasapaksua settiään, ja tamman puolesta on liputettava, että se on varmasti yksi tasaisimmista, varmemmista maastoratsuista.

Ankka ei juuri kisapaikoilla viihdy, osittain stressaavan ympäristön vaikutuksesta, hiljaisuutta ja rauhaa rakastava hevonen kuin on. Traileristakaan se ei suuremmin välitä, muttei vaakku jaksa koppiakaan pelätä. Se ei siis kisapäivistä yöuniaan pilaa, ja tekee kutakuinkin samalla tahdilla kuin kotonakin, yhtä ailahtelevaan tyyliinsä.

© VRL-14618

• Suku
• Kilpailut
• Päiväkirja