Syrjän Kuolonsyöjä

KTK-III

© AK, lisää kuvia alempana

Syrjän Kuolonsyöjä, meille tutuille Kuolo on vähän niin kuin shetlanninponi, vain ylikasvanut sellainen. Ori on nimittäin yleensä kiltti nallekarhu, mutta halutessaan itsepäisin suomenhevonen, johon kukaan on koskaan törmännyt. Jos se päättää, että jotakin asiaa ei tehdä, ei sitä tasan tarkkaan tehdä.

Tarhasta hakiessa orin itsepäisyys ei yleensä ole ongelma. Vaikka se on kopioinut shetlanninponeilta myös niiden huikean kiinnostuksen ruokaa kohtaan, saa sen turvan usein revittyä sieltä ruohotupsusta ihan voimaa käyttämällä ylös. Jos voimaa käyttämällä ei orin kalloon uppoa, että kyseessä ei ole ruokatauko, kannattaa karjaista päälle. Siitä se yleensä ymmärtää, että nyt olisi parempi liikkua kohti tallia ja sassiin.

Hoitaessa Kuolo on aikamoinen nautiskelija. Se tykkää ottaa lungisti, eikä juuri ympäröivästä hälinästä välitä. Jos ori tuntuu rauhattomalta, kannattaa sen turvan eteen lykätä heinää. Tällöin pohjattoman ruokahaluun omaava suomenhevonen ei mitään muuta ajattelekaan kuin sitä. Heinien määrä kannattaa kuitenkin mitoittaa niin, että niitä riittää juuri ja juuri perushoitotoimenpiteiden ajaksi. Jos varusteita laittaessa Kuololla on yhä heinää, saa olla aikamoinen mestari pukiessaan sille suitsia tai kiristäessään satulavyötä. Jos nyt heinistä huolimatta saa varusteet laitettua orille, menee sen saaminen ulos karsinasta luultavasti taas ärjynnäksi. Ei se juuri siitä välitä, että kuolaimet repivät eri suuntaan kuin ori haluaisi, jos sillä on ruokaa.

Selästä käsin saa Kuoloa suorastaan potkia aluksi eteenpäin. Se vaatii napaka ratsastajan, joka uskaltaa näyttää orille alusta asti, että nyt mennään eikä meinata. Jos orin antaa alkuun hidastella, voi olla varma, että se tekee samoin myös jatkossa, ja jos haluaa esimerkiksi esteitä hypätä, ovat hyvät hypyt vain haavekuvia. Samoin kouluratsastuksen puolella orin saadessa lusmuilla jo heti alkuun, on turha olettaa, että se viitsisi myöhemmässäkään vaiheessa lähteä työskentelemään rehellisesti. Jos kuitenkin ratsastaja tietää, että Kuolo pitää saada jo heti alusta asti liikkumaan reippaasti omalla moottorillaan, menee ratsastus luultavasti oikein kivasti. Ori on kokoonsa nähden hyvin kompakti tapaus, se osaa koulussa vahvasti perusliikkeet ja esteillä hämmästyttää ihmiset kapasiteetillaan. Esteillä ori on muutenkin ihan kiva kaveri siihen asti, että se kuumuu. Tällöin Kuolo ei ole enää oikein kenenkään hallinnassa, se kaahottaa menemään hurjalla vauhdilla ja hypyt menevät miten menevät.

Kilpailuihin suomenhevonen on kelpo kaveri. Saattaahan se estekilpailuissa kuumeta jo verryttelyssä, mutta ei se ole koskaan mikään kovin iso ongelma ollut. Sitten ollaan vain jätetty ruusukesijan tavoitteleminen välistä ja yritetty ratsastaa mahdollisimman siisti rata. Matkustaminenkaan ei tuota Kuololle ongelmaa. Ennemminkin se on se koppiin lastaaminen, joka on joka kerralla kamala murheenkryyni. Ori tietää varsin hyvin, että trailerissa ei ole mitään pelottavaa, mutta se osoittaa taas itsepäisen luonteensa lastaustilanteissa, ja aiheuttaakin tilannetta hoitaville ihmisille murheenkryynejä.

© AK

• Suku
• Kilpailut
• Päiväkirja