- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Päiväkirja

20. maaliskuuta 2017: Täydellinen tilari
Tilausvarsat eivät yleensä liiemmin kiinnostaneet minua. Nyt olin kuitenkin tarttunut tilaisuuteen. Talliin täytettä etsiessäni oli Hapero esitellyt minulle tallinsa hevoskantaa, ja kysellyt, löytyisikö sieltä miellyttäviä hevosia. Koska en ole koskaan pystynyt sanomaan ei, päädyimme Haperon kanssa sopimaan tilausvarsasta minun suuntaani. Varsani emäksi tulisi suloinen, suomenpienhevosen ja ihan täysikokoisen tapauksen rajoilla keikkuva Huvitutin Pimento, joka oli ihastuttanut minut nätillä, valkoisella päällään. Vesihiiden isä, Hattuvaaran Hiidenpata ei hurmannut minua ensisilmäyksellä, mutta toisella silmäyksellä kuitenkin. Ei se ollut mikään erityisen silmiinpistävän näköinen tai mitään, mutt nähdessäni sen työskentelevän, halusin siitä ehdottomasti varsan. Se näytti täydellisen motivoituneelta suomiputelta, sellaiselta rehdiltä orilta, joka saisi periyttää upean luonteen varsallekin.

Ja me kaikki tiedämme, että se oli turha toivo. Eihän Hiidestä tullut lainkaan samanlaista kuin isästään.

5. huhtikuuta 2017: kouluvalmennuksessa (kirjoittanut omistaja)
Valmennuksesta ei vauhtia puuttuisi, totesin nähdessäni valmennettavan ratsukon. Tuon orin olin nimittäin bongannut aiemmin päivällä juoksentelemasta rauhattomasti ympäri sen tarhaa ja kiljumassa huomiota muilta hevosilta. Hiisi-nimiseksi paljastunut suomenpienhevonen olikin mielenkiintoinen valmennettava alusta saakka. Jo alkuverryttelyjen aikana se esitteli laukannoston käynnistä ja heitti siihen vielä pukin päälle, ilman että ratsastaja pyysi siltä mitään muuta kuin pientä taipumista kulmassa. Valmennuksen varsinaisena aiheena olleet sulkutaivutukset sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin, kunhan tehtävä ei pysynyt kahta kertaa samanlaisena, vaan muuttui alati. Hiisi esitteli pyytämättäkin jossain vaiheessa sulkutaivutusta myös ravissa, se päätti lähteä yhdessä vaiheessa vain vetämään eteenpäin kyseisessä askellajissa, ja muutaman ensimmäisen askeleen ajan suoritti vielä edellistä tehtävää. Jos en olisi joutunut valmentamaan ratsukkoa, olisin luultavasti nauranut pienen orin tekemisille, eihän niissä ollut mitään ideaa! Valmentajan roolissa ollessani ne aiheuttivat kuitenkin harmaita hapsia minulle.

10. huhtikuuta 2017: valmentautumista esteillä (kirjoittanut omistaja)
"Ota rauhallisemmin, te ette ehdi katsoa yhtään, miten teidän askeleet menee!" huusin okseria hurjaa vauhtia lähestyvälle ratsukolle. Tuolla menolla he olisivat pian esteen seassa. Hiisi joutuikin ponnistamaan todella kaukaa, ja sai hätäisesti venytettyä hypyn tarpeeksi pitkäksi. Seuraavalla kerralla käskin ratsastajaa kääntämään orin voltille ennen estettä, jos vauhti ei hiljentyisi. Tuolla kiihdyttelyllä hypyt eivät onnistuisi, ainakaan koko radan osalta. Ja eihän ratsukko edes löytäisi seuraavaa estettä, kun vauhti oli niin hallitsematon, että hyvistä, suorista linjoista olisi turha haaveilla. Voltit ennen estettä saivan Hiiden onneksi lopulta rauhoittumaan, ja ratsukko sai katsottua askeleensa hieman tarkemmin. Yhä vauhtia olisi saanut ottaa hieman pois, meno oli yhä hallitsemattoman kaahotuksen rajoilla, mutta hyppyjen sujuessa ihan hyvin ei se haitannut niin paljoa.

22. huhtikuuta 2017: estevalmennus Veera Ruusulan silmän alla
Tuuli tuiversi puiden latvoissa, mutta se ei näyttänyt häiritsevän kentälle saapunutta ratsukkoa. Komea suomenhevosori tuntui vain katsovan uteliaana, kun rakensin keskelle kenttää kahden suhteutetunvälin sarjaesterypästä. Miivin kivutessa orinsa selkään, muuttui orinkin käytös. Se testasi heti ratsastajaansa ja vastasi viiveellä annettuihin apuihin. ”Tällainen se on aina”, miivi huokaisi, mutta ratsasti samalla päättäväisesti oriansa eteenpäin.

Hiisin saatua purettuaan ylimääräisen energiansa muutamaan kenguruloikkaan lähti se rytmikkäästi etenemään. Miivi sai olla orinsa selässä kumminkin tarkkana, sillä ori testaili sitä vielä muutaman kerran tuon alkushown jälkeen. Ratsukko sai heti nopean alkuverryttelyn jälkeen lähteä tulemaan suhteutetun välin esteitä. Hiidellä oli todella hyvä ponnistus, jos ori vain suostui hyppäämään. Alkuunsa ori nimittäin kielsi esteeltä esteelle. ”Katse ylös, älä jää tuijottamaan sitä estettä. Hiisi selvästi alkaa ennakoimaan katsettasi. Napakammin eteen ja tiivis pohje”, ohjeistin kentän keskeltä. Orista kyllä huomasi, että se osasi hypätä, mutta se osasi myös valitettavasti testata ratsastajansa hermoja. Vaikka ori kielsikin useampaan otteeseen esteillä, miivi pysyi orin selässä kuin liimattu. Vain muutaman kerran nainen hieman heilahteli satulassa. ”Uusi lähestyminen vain” - ”Nonni, alkaahan se sujumaan. Todellinen suomijuntti tämä sinun orisi, vaikka täytyy kyllä sanoa, että komeat hypyt sillä on, sitten kun se suostuu hyppäämään”, kehuin ratsukkoa.

Saatuamme orin motivoitua suhteutetulle välille, lähti ratsukon yhteistyö sujumaan. Hiidessä oli selvästi potentiaalia, mutta se omapäisyys olisi saatava kuriin. Nyt kun opin tuntemaan ratsukkoa, olisi toisen kerran valmentautuminen sitten helpompi.

24. toukokuuta 2017: Hitsin Hiisin hoitotuokio!
Hiisi saisi pitää tänään ansaitun vapaapäivän. Toissapäivänä olimme hypänneet Veera Ruusulan pitämässä valmennuksessa ja eilen oli ollut palauttelevaa liikuntaa, kevyt maastolenkki käynnissä ja ravissa. Tänään orin päivän ainoa ohjelmanumero liittyisi harjailuun. Se oli eilen ollessaan vielä illalla valmennuksen jälkeen pyörinyt antaumuksellisesti mutaisessa tarhassa, viime päivien epävakainen sää oli tehnyt tarhoista mutavelliä.

Tänään sade oli ollut aamusta saakka sen verran raju, että hevoset saivat kaikki loimet päälleen. Viedessäni muut hevoset ulos jäi Hiisi kuitenkin vielä seisomaan talliin. Se oli niin mutainen eilisen jäljiltä, että turhaan vetää sille loimea päälle. Hevosta alkaisi vain kutittamaan, pahimmassa tapauksessa se saisi loimensa rikki helpottaessaan kutinaa ja parhaassa vain loimi likaantuisi sisäpuolelta. Tämän seurauksena muiden hevosten ollessa jo ulkona Hiisi pääsi käytävälle tehoharjaukseen. Siitä irtosi hurjasti pölyä, mutisin itsekseni jotain hengityssuojaimen käytöstä. Betoninen tallikäytäväkin oli lähes tunnin kestäneen putsailutuokion jäljiltä harmaampi kuin normaalisti, joka oli betonilattialle paljon sanottu. Kun ori oli saanut sadeloimen päällensä, talutin sen kohti tarhaa. Sinne päästyään se kerrankin marssi suoraan heinäkasalle, eikä jäänyt hyörimään ympäriinsä naapuritarhojen asukeilta huomiota kerjäten.

20. kesäkuuta 2017: Onskin kouluvalmennuksessa
Vauhdikas ratsukko kiiti pitkin kenttää hetken ajan, kunnes ratsastaja taltutti orin. Ajattelin, että voisimme tänään harjoitella vähän vastalaukkoja ja etuosakäännöksiä. Hiisi tarjosi erilaisia laukannostoja jo valmiiksi miiville, joten päätin, että aloitammekin käännöksistä. Pyysin ratsukkoa kääntymään keskihalkaisijalle, jossa etuosakäännöstä tehtäisiin. Ori kuunteli ratsastajaa yllättävän hyvin käännöksissä verrattuna alkuverryttelyyn, vaikka muutama protestointipukin tyyppinen mahtuikin mukaan.

Lyhyiden välikäyntien jälkeen aloitimme tulemaan vastalaukkatehtäviä aluksi kolmikaarisella. Ratsukko aloitti tehtävän vasemmassa kierroksessa, mutta piti nostaa oikea laukka ensimmäiselle kaarelle ja jokaiselle kaarelle tuli vaihtaa laukka. Hiisillä oli enemmän virtaa kuin laki sallii - se pukitteli monilla kerroilla joka nostoissa. Saatuamme kaksi onnistunutta kierrosta putkeen annoin ratsukon verrytellä rauhassa loppuun.