- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Näyttelymenestys

- Päiväkirja

27. toukokuuta 2019: Perhon estevalmennus
Olin jo rakentanut maneesiin pitkähkön jumppasarjan, kun Huvin Verivelka ratsastajineen saapui paikalle. Ratsastaja pahoitteli myöhästymistään ja kiipesi orin selkään. Heti aluksi huomasin Vertin olevan hieman tahmea liikkumaan eteenpäin. Kehotin tekemään nopeita siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin sekä sinne tänne väleihin voltteja molemmissa askellajeissa. Hiljalleen ori alkoi vertyä ja pyysin vielä tekemään samaa käynti-laukka-käynti-ravi-siirtymisillä molempiin suuntiin.

Muutamaa kierrosta myöhemmin kehotin ottamaan käyntiin ja kuuntelemaan tehtävän ohjeistuksen. Tarkoituksena oli tulla jumppasarjalle ravissa ja nostaa ensimmäisen esteen yllä laukka. Sitten jatkettaisiin suoraan seuraaville esteille välien pituuksien vaihdellessa innarista kahteen askeleeseen. Laskin ratsukon suorittamaan tehtävää ja alku sujuikin hyvin. Kolmannen esteen jälkeen tuli yhden askeleen väli, jonka Vertti loikkasikin innarina, mikä sitten sotki koko muun suoran ja puomit kolisivat kannattimillaan. Tuurilla yksikään niistä ei tippunut, ja kehotin välissä ottamaan kierroksen käyntiä. Ohjeistin rauhoittelemaan orin ylimääräistä vauhtia pienillä puolipidätteillä sen sijaan että antaisi sen itse määrätä vauhtinsa.

Päästin ratsukon takaisin suorittamaan tehtävää, joka menikin jo paremmin. Vauhti oli edelleen vähän turhan reipas, joten kehotin tulemaan vielä kerran uudelleen. Kolmannella kerralla huomasin jo aluksi, miten kaikki alkoi sujumaan paremmin askeleiden laskun ja vauhdin kanssa. Verttikin keskittyi reippaasti enemmän ratsastajan apuihin ja omiin jalkoihinsa. Kehuin ratsukkoa hyvästä suorituksesta ja totesin sen riittävän siltä päivältä. Kehotin vielä tekemään kotitreenissä paljon verryttäviä ja liikettä rytmittäviä tehtäviä ja lähdin sitten kotiin päin.

7. elokuuta 2021: Lauantaimaasto (kirjoittanut Nikki)
Vertti oli hyvällä mielellä lähdössä lauantaimaastoon, joten orin satuloiminen sujui kuin vettä vaan, ja pääsimme lähtemään hyvissä ajoin. Ei se virkeä hevonen missään tapauksessa ollut, mutta Vertin rauhallinen tahti sopi hyvin rauhalliseen maastoratsastukseen. Se tallusteli eteenpäin varmajalkaisesti ja omissa ajatuksissaan, tai jopa puoliunessa.

Pitkällä suoralla herättelin oria horroksesta ja pyysin siltä ravia. Ensin Vertti otti muutaman askeleen ja sitten hyytyi, mutta pohkeilla ja ääniavuilla ori nosti vähän paremman ravin, joskin sitä sai muistutella pitämään ravin. Kun sitä oikein ajoi eteenpäin, niin kyllä Vertti sitten innostui ylläpitämään raviaan vähän itsekin. Ori sai tästä hoksauksestaan paljon kehuja ja luvan hidastaa käyntiin, kun tie rupesi kaartumaan vasemmalle ja ylöspäin. Vertin vauhti hidastui taas, kun se alkoi valloittamaan ylämäkeä, vaikka se ei jyrkkä ollutkaan, joten seuraavalle tasaiselle tielle saapuessamme Verttiä sai taas ajaa eteenpäin.

Loppupelissä ratsastajalla taisi olla enemmän hiki kuin hevosella, mutta saatoin totuudenmukaisesti sanoa, että Vertillä oli ollut oikein hyviäkin hetkiä maastoratsastuksen aikana. Olimme kokeilleet hieman laukkaamistakin, jolloin Vertti oli taas innostunut kulkemaan vähän reippaammin. Kuten ravin kanssa, orin into kuitenkin lopahti melko nopeasti. Ori sai kuitenkin hyvät porkkanapalkkiot työpanoksestaan, muutaman rapsutuksen, ja vapauden palata tarhaansa lepäilemään tämän hurjan rankan koetuksen jälkeen. Se ei vaikuttanut olevan kovin innoissaan, mutta ainakin minulle jäi onnistunut olo jälkeenpäin.

10. marraskuuta 2021: Kouluvalmennus (kirjoittanut Assi)
Marraskuun harmaana arkipäivänä aloittelimme Syrjän ratsutallilla valmennusta alkuverryttelyillä kentällä. Elina siristeli silmiään läpi sumuisen tihkusateen rautiaan ratsunsa Vertin selässä. Ihan vain ratsastajan, ratsun ja valmentajan mielenterveyden vuoksi päätimme, että siirtyisimme alkuverryttelyn jälkeen maneesin suojaan pakoon joka paikkaan tunkeutuvaa tihkua. Vertinkin mielestä tämä oli hyvä idea, sillä siinä, missä orin jalka ei tahtonut nousta kentällä senttiäkään kentän pinnalta ylös, nousi askel maneesissa heti lennokkaammin.
"Okei, treenataan tänään vähän siirtymisiä", kerroin Elinalle ja pyysin ratsukkoa siirtymään keskiympyrälle työskentelemään. Tehtävänä oli ratsastaa ympyrällä joko käyntiä tai laukkaa niin, että käynnissä asetus olisi hieman ulospäin ja laukassa taas normaalisti sisäänpäin. Siirtymä taas tapahtuisi aina suoristuksen kautta.

"Varo, ettet jää liian tiukkaa pitämään asettavalla kädellä, vaan mieti, että asetus lähtee ulkopohjan tuesta ja ikään kuin painat ratsun sisäpohkeen ympärille", ohjeistin Elinaa, joka oli juuri siirtynyt käyntiin. Vertti asettui näennäisesti haluttuun suuntaan, mutta se halusi mielellään jättää kroppansa suoraksi eikä antaa ulkokyljestään periksi.
"Noniin nyt näyttää jo paremmalta, huomaatko, että se pehmeni heti. Nyt suoristus ja laukannosto", annoin seuraavaksi ohjeen. Elina teki työtä käskettyä ja nosto onnistui hienosti, kun ratsastaja jaksoi kärsivällisesti suoristuksen loppuun eikä lähtenyt vasta-asetuksella tekemään nostoa.
"Hienoa!", kehuin ja pyysin ratsukkoa tekemään saman vielä kolmikaarisella kiemurauralla niin, että ensimmäinen ja viimeinen kaari olisi käyntiä ja keskimmäinen laukkaa. Koska Elina oli saanut apunsa sopiviksi ensimmäisessä tehtävässä, onnistui kolmikaarisella tehtävä erittäin hyvin, vaikka tämä onkin usein haastava tehtävä. Tässä kohtaa annoimme ratsulle isot taputukset ja Elina sai siirtyä loppuverryttelyyn.