- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Päiväkirja

24. elokuuta 2018: Crimiksen kouluvalmennus
Sateisena torstai-iltapäivänä saavuin taas Syrjän Ratsutallille, mutta tällä kertaa en nousisi selkään: tulin valmentamaan Elinaa ja Persiljaa sileällä. Onneksi tallilla oli maneesi, joten pääsimme treenaamaan kuivassa ja suojassa kylmältä viimalta. Tästäkö se hallikausi nyt taas alkaisi, elokuun lopulla jo? Ainakin hevoset jaksoivat paremmin koviakin treenejä, kun ei ollut tukahduttavan kuuma. Persilja tosin ei vaikuttanut kovin pirteältä, mutta Elina herätteli sitä ahkerilla pysähdyksillä, siirtymisillä ja volteilla. Tamma saatiin kuulolle, mutta sitä sai edelleen ratsastaa eteen aika reippaasti. Se oli kuulemma tälle hevoselle tyypillistä.

Alkupäässä varsinaista valmennusta Persilja liikkui kuitenkin jo kiitettävästi. Se oli kevyt kädelle ja kokosi nätisti. Montaa yritystä pohkeenväistöä ei tarvittu, kun tamma jo väisti hyvässä rytmissä ja suoralla asetuksella niin oikealle kuin vasemmallekin. Teimme väistöä niin käynnissä kuin ravissakin, minkä jälkeen otettiin ensimmäiset laukannostot. Takapää meinasi nousta, mutta Elina tunsi ratsunsa ja pukki jäi yrityksen tasolle. Virnistäen nainen kokosi laukkaa ja siirsi tamman keskiympyrälle. Hevonen taipui ympyrällä ja säilytti tasapainonsa hyvin.

Ympyrätyöskentelyn jälkeen tultiin koko rata leikkaa ja tehtiin laukanvaihtoja askeleessa. Vaihdoissa oli alkuun vähän hakemista, mutta tarpeeksi monen toiston jälkeen pääsimme lopettamaan laukkatehtävät onnistuneeseen suoritukseen. Persilja sai kävellä pienet välikäynnit pitkällä ohjalla, minkä jälkeen tehtiin vielä avotaivutusta ja lisättyä ravia ennen loppukäyntejä. Avot sujuivat moitteetta, mutta lisäyksiin tammaa piti taas vähän patistaa alkuun. Kaiken kaikkiaan kuitenkin onnistunut valmennus ja osaava hevonen, joka tarvitsi vain kunnollista herättelyä ja motivointia työntekoon.

25. toukokuuta 2019: Perhon ratsuna vauhtimaastossa
Olin saanut kutsun osallistua vauhtimaastoretkelle Syrjän ratsutallilla. Kyseisellä tallilla olin ennenkin ratsastanut ja valmentanut hevosia, joten paikka ei ollut vieras. Ratsukseni oli jaettu Persilja-niminen, rautias tamma. Tallille päästyäni sainkin itselleni valmiiksi varustetun ratsun, sillä olin jumittunut tietöistä johtuneeseen ruuhkaan ja olin hieman myöhässä. Pahoittelin myöhästymistäni ja nousin tamman selkään. Persilja selkeästi kuunteli ja tarkkaili toimintaani, olin sille oikeastaan täysin vieras henkilö, vaikka olinkin sitä käynyt välillä paijailemassa. Tamma oli hieman rauhaton odotellessamme vielä viimeisiä selkäännousijoita, mutta heti kun pääsimme liikkeelle, se rauhoittui. Meidät määrättiin parijonossa kolmansiksi, erään ruunikon tamman viereen.

Matka alkoi käynnissä, mutta nopeasti edestä kuului ravikäsky. Persilja ravasi mukavasti muiden mukana pitkilläkin ohjilla, joten annoin tamman venyttää kaulaansa alaspäin. Metsä alkoi avartumaan peltoaukeaksi ja kokosin ohjat käsiini.
"Täyttä laukkaa pellon poikki!" kuului huudahdus jonon kärjestä. Hiljalleen edessä olevien vauhdin kasvaessa, kannustin Persiljan aina vain kovempaan laukkaan. Innostuessaan tamma heitti muutaman pienen pukin, jotka eivät olleet mitään verrattuna edellä laukkaavan hevosen omiin. Pelto tuntui jatkuvan loputtomiin. Joka askeleella hevosten vauhti kiihtyi ja tuuli humisi korvissa. Joku meinasi tulla takaa ohi ja vieressä olevan vauhti kiihtyi äärimmilleen, saaden muutkin innostumaan lisää. Sitten pellon reuna ilmestyi horisonttiin ja lähestyi lähestymistään. Aloin hiljalleen pidättämään Persiljan vauhtia, ensin kiitolaukasta rauhallisempaan laukkaan, siitä raviin ja lopulta käyntiin. Annoin hikiselle tammalle pitkät ohjat ja liityin muiden mukana takaisin parijonoon, kulkemaan rauhallista, tasoittavaa käyntiä takaisin kohti tallia.

16. kesäkuuta 2019: Assin kouluvalmennus
Elina oli juuri ehtinyt laskeutua edellisen ratsunsa selästä alas, kun tallityttö toi jo seuraavan hevosen kentälle. Häntäänsä hieman laiskasti huiskiva suomenhevostamman ilme jo kertoi, ettei kyseessä olisi aivan niin helppo tapaus kuin aiempi.
"Tämä on nyt siis Persilija? Nyt alkaa olla niin kuuma, että työskennellään tehokkaasti mutta säästeliäästi, ettei viedä tamman työmotivaatiota", juttelin kun Elina nousi hieman paikallaan liikuskelevan tamman selkään. Pyysin ratsukkoa alkukäyntien jälkeen ottamaan ravia molempiin suuntiin ajatuksena, että Elina herättäisi samalla Persilijan moottoria vain ratsastamalla hyvin reippaasti eteen.
"Sä kyllä huomaat, milloin Persilija päättää itse liikkua, eikä enää liiku vain sen takia, että ratsastaja pyytää", kommentoin, kun Elina lähti pyytämään tammaansa eteenpäin. Alkuun Persilija luimisteli ratsastajansa pyynnöille ja lisäsi vain vauhtia avaamatta yhtään askeliaan.
"Noin, huomaatko! Nyt sun ratsu alkoi ajatella eteenpäin ihan huomaamatta, ja jos et vain itse laiskottele, niin toi pysyy koko valmennuksen ajan", kehuin kun meno muuttui parin kierroksen jälkeen letkeämmäksi.
"Otetaan sitten laukkatyöskentely isolla keskiympyrällä ja kun saat laukan pyörimään, aseta loivasti ulospäin. Ajattele, että menisitte kohti kulmaa, jota ei vain tule", ohjeistin. Elina ohjasi Persilijan ympyrälle ja nosti laukan, joka kiitos heränneen moottorin oli varsin avointa. Kehotin Elinaa kuitenkin tarkkailemaan, ettei ratsu valahtaisi liian pitkäksi, vaikka ajatus olikin kokoajan eteen.
"Varo ettet niiaa itse ulospäin, muuten Persilijan kroppa ei ole enää suorassa. Vain ja ainoastaan kaulan pitäisi ihan vähän olla taivutettuna, ei vartalon", huutelin. Toistimme samaa harjoitusta vielä toiseen suuntaan, jossa Elina sai oman kroppansa heti oikein, jonka seurauksena Persilija laukkasi ryhdikkäästi ratsastajaansa kuunnellen.
"Ihan mahtavaa, tästä olisi hyvä jatkaa vaihtoihin. Lopettele ravissa ja anna neidille kunnon taputuksen", sanoin lopettaessamme valmennuksen polttavan auringon alla.