- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Näyttelymenestys

- Päiväkirja

7. helmikuuta 2019: VRL-14727 kouluvalmennuksessa
Olin tullut Syrjän Ratsutallille ratsastamaan tallin kasvatilla valmennuksessa. Olimme sopineet tallinomistajan Elinan kanssa tälle päivälle. Nyt maltoin tuskin odottaa valmennustani! Ratsukseni saisin Kaameen, Syrjän oman kasvatin. Kävellessäni kohti maneesia, kertaan mitä minulle on kerrottu Kaameesta. Tamma on kuulemma herkkä ja kuuliainen kouluratsu. Osaava sellainen. Hymyilen tyytyväisenä. Tästä tulee varmasti hyvä valmennus. Luottavaisin mielin painan vielä kypärän päähäni. Aukaisen maneesin oven ja astun sisään. Vihellän vähän. Ovet loksahtavat kiinni perässäni. Elina on taluttamassa Kaamee-ratsuani uraa pitkin. Tamma näyttää ihanan rennolta. Huokaisen ihastuksesta. Pian Elina tuo tamman kaartoon. Nainen punttaa minut rautiaan ratsun selkään. Silitän tamman kaulaa ja Kaamee pärskähtää. Annan pohkeita, jolloin tamma lähtee kiltisti eteenpäin. Elina siirtyy maneesin ovipäätyyn tarkkailemaan ratsastustani. Kaamee on ihanan herkkä jo heti alussa. Otan suoraan ohjat tuntumalle ja lähden kääntämään tammaa ympyrälle. Suomenhevonen tottelee heti. Miten Kaamee on jo heti alussa näin ihana? Otan kevyttä ravia Elinan pyynnöstä. Hän katsoo meitä hymyillen tyytyväisen oloisena. Pian Elina pyytää hidastamaan käyntiin.
"Ajattelin, että menisit vähän kahdeksikkoa? Vastalaukkaharjoituksia ajattelin", nainen selittää. Nyökkään ja siirrän innokkaan Kaameen kahdeksikolle. Tammahan ei ole ollenkaan kaamea vaan kaamean ihana! Kaamee hakeutuu hyvin tuntumalle. Minun on helppoa ratsastaa tällä tammalla. Elina kertoo, että kahdeksikon keskellä laukka vaihtuu aina "vääräksi". Ymmärrän mitä hän tarkoittaa, joten pääsen heti aloittamaan tehtävän. Ensin kuitenkin ravaan vielä hetken kahdeksikolla. Kaamee työskentelee kunnolla, joten pääsen melkein heti nostamaan laukan. Se on pehmeää, kuin keinuhevoslaukkaa. Elina nauraa kentän laidalla. Hän toteaa arvanneensa oikein, että pitäisin Kaameella ratsastamisesta. Hihkaisen iloisen vastauksen. Jippii, Kaameen laukka on aivan ihanaa! Reipastempoista, mutta ei liian kiireellistä. Laukanvaihdotkin sujuvat leikiten. Pian Elina käskee hidastamaan raviin.

Hetken päästä saan käskyn vaihtaa suunnan. Kaamee on yhtä kaikki aivan ihana. Suunnanvaihtokaan ei hetkauta tammaa. Istun tukevasti satulaan ja annan huomaamattomia apuja tammalle.
"Vaihtoiko se laukan itsestään, vai annoitko apuja?" Elinakin vähän ihmettelee. Naurahtaen kerron tamman vaihtaneen laukan itsestään. Kun on hyvä ratsastaja ja täydellinen ratsu, saa pääosin matkustaa täällä hevosen selässä. Ja Kaameen kanssa se on juuri sellaista. Kaamee asettuu niin hyvin kahdeksikolle, että Elinakin pyytää jo ravia uraa pitkin. Totean tehtävän olleen aika helppo. Elinakin myöntää, että haastetta olisi saanut olla enemmän. Nyt aika on kuitenkin lopussa. Ehkä pääsisin vielä ratsastamaan Kaameella. Tai valmentamaan sitä! Annan tammalle paljon kehuja ja pitkät ohjat. Kaamee pärskähtelee tyytyväisesti lömkötellessään uraa pitkin kaula pitkänä.

3. huhtikuuta 2019: Työratsu
Kaameen kanssa on kiva puuhastella kaikenlaista. Tänään tamma pääsi kauhistelemaan working equitationia, siihen hurahtanut Saara-työntekijämme oli rakentanut pienen radan ja sai yllytettyä minutkin kokeilemaan. Ratsuksi oli päässyt etuoikeutetusti Kaamee, kompakti tamma on kuuliainen ja hyvin hallussa yhdelläkin kädellä ratsastaessa. Samaan aikaan yhtä nuorista kasvateistamme ratsastava Saara ohjeisti minua minkä nelivuotiaan suomenhevosorin selästä pystyi, ja saimmekin melko hyvän moodin päälle. Siirtelimme pientä kukkaruukkua oikealla olevalta estetolpalta vasemmalla olevalle ja teimme vauhdikasta pujottelua. Kompaktiutta rakastin Kaameessa eniten ja sain taas kiittää tammaa siitä, oli ihan mahtavaa, kun hevonen toimi laukkapujottelussakin kuin unelma. Kouluaidoilla rajattuun kellokujaan pääseminen oli hankalaa, enkä halunnut stressata Kaameeta. Lajista enemmän ymmärtävä Saara hoitakoot uusiin temppuihin totuttamisen. Ihan hauskaa kuitenkin oli, ehkä joskus uudelleen?

28. marraskuuta 2024: Sileän treeniä ja ratsastajan ahaa-elämyksiä
HIHS tuli ja meni, ja palasin sieltä työn pariin inspiroituneenpana kuin koskaan. Olin selvästi oikealla alalla työskennellessäni hevosten parissa, kuinka moni muu saattoi viettää neljä päivää aamusta iltaan työhönsä liittyvässä tapahtumassa, ja palata töihinsä uutta intoa puhkuen? Pääni pursusi ideoita muutaman tapahtumassa pidetyn miniklinikan jäljiltä, ja ensimmäiseksi uhrikseni aiheeseen liittyen joutui Kaamee.

Kaamee oli helppo uhri, mukautuvaisen tamman kanssa uskalsi kokeilla sileällä itselle vieraammalta tuntuvia asioita. Näin ollen tamma saikin olla koekaniinina eräässä itselleni mieleen jääneessä harjoituksessa: keskiravia lävistäjällä puoleen väliin asti, ja siitä avotaivutuksessa uralle. Tavoitteena oli säilyttää keskiravin tahti myös avotaivutuksessa ja saada näin hevosen takapää mukaan työskentelyyn; jos hevosen halusi työskentelemään aktiivisesti, ei keskiravista saanut siirtyä pois ottamalla hevoselta vauhtia pois.

Kaamee tuntui olevan tehtävästä perillä jo ennen minua. Olin itse sitä koulukuntaa, joka oli oppinut, että hevonen ratsastettiin aktiiviseksi alkuverryttelyssä, ja vasta sen jälkeen ruvettiin tekemään keskiravin ja avotaivutuksen kaltaisia, kokoamista vaarivia kouluratsastusliikkeitä. Kaameella ei onneksi ollut moisia henkisiä rajoitteita, vaan se oli lähes ensimmäisestä kerrasta asti kärryillä siitä, että kokoavia harjoituksia voi tehdä näinkin. Kiitos mahtavan tammani, sain kokea ahaa-elämyksiä vielä näinkin kauan ratsastettuani. Laukkatyöskentelyyn siirtyessäni oli mahtava tunne, kuinka laukka tuntui heti ensimmäisestä kerrasta asti niin "valmiilta" verrattuna siihen, millaisia ensimmäiset verryttelylaukat tavanomaisesti olivat, minun ei tarvinnut keskittyä lainkaan siihen, millaista laukkaa halusin ratsastaa, vaan se oli sitä jo valmiiksi.

"On mulla kyllä mahtava hevonen", kiitin Kaameeta ratsastuksen lopuksi. Vaikka joidenkin mielestä helppo ja kuuliainen tamma oli suorastaan tylsä, itselle se, että hevonen tiesi mitä teki, jopa paremmin kuin minä, oli tervetullutta.