Syrjän Viljami

Rotu suomenhevonen Syntymäaika 01.02.2017 (8v)
Sukupuoli ori Koulutus ko. vaB re. 60cm
Säkä 158cm Omistaja miivi VRL-13320
Väri rautias Kasvattaja Syrjän Ratsutalli
KTK-II SV-II

© Suomen Hippos / Eero Perttunen

Jos kaipaa rauhallista, pomminvarmaa ratsua alleen, kannattaa harkita Viljamia. Ori ei hätkähdä ihan vähästä, eikä koskaan ole lähtenyt kenenkään käsistä. Joskus sen väitetään yksinkertaisesti kieltäytyneen etenemästä enää maastossa, mutta monet sanovat sitäkin vain urbaanilegendaksi. Niin vahva luotto Viljamiin on.

Ori on hoitaessakin se rauhallinen nautiskelija. Se pitää pitkistä, rauhallisista hoitotuokioista, ja liika kiire saa sen korvat pyörimään rauhattomina propelleina. Sen enempää kohtelias ori ei kuitenkaan reagoi tähänkään. Satuloidessa Viljami ei meinaa kehdata edes pullistella. Joskus se on sitä kokeillut, mutta ainakin väitetään, että edes sitä se ei ole vuosiin tehnyt. Suitsiessakin se on niin rauhallinen ja avaa suunsa vain nähdessään kuolaimet, että robotista sitä ei erota muu kuin suitsimista edeltävä haukottelu.

Viljamin selkään on helppo kivuta vaikka ilman jakkaraa. Vaikka se ei olekaan kaikista pienimmästä päästä ainakaan suomenhevosten mittapuulla ja ratsastaja saattaa joutua hieman hyppelemään päästäkseen selkään, pysyy ori koko ajan täysin paikoillaan, ehkä kääntäen päätään hieman selkään kipuavaa ratsastajaa kohti.

Sileällä ori käyttäytyy mainiosti. Oltiin kouluaitojen sisäpuolella tai treenailtiin muuten vaan sileällä, se kuuntelee ratsastajaansa tarkasti aina alkuverryttelyistä saakka ja tekee kaiken voitavansa miellyttääkseen ratsastajaa. Viljamilla kestää kuitenkin hetki lämmetä, ja muutama ensimmäinen kerta tehtävää suorittaessa menee usein hieman haparoiden. Orin osaaminen on kuitenkin vahvaa, ja verryttyään kunnolla liikkuu se osaamattomammankin ratsastajan alla kuin unelma.

Esteillä ori kaipaa hieman enemmän apua ratsastajalta, kouluratsuna esteiden väliset askeleen pituuden säätelyt ja muut hienoudet eivät ole sille niin tuttuja. Toki sen ollessa hyvä kouluratsu, kuuntelee se heti ratsastajan antaessa näihin asioihin vaikuttavia apuja. Viljami on maastossakin oikein mukava kaveri, se toimii niin yksin kuin porukassa. Pieniä maastoesteitäkin sen kanssa on mielenvirkistykseksi kokeiltu.

Kilpailuissa Viljami on mukava kisakumppani, vaikka ratsastaja olisi kuinka hermoheikko, pysyy ori rauhallisena. Tammoistakaan se ei välitä, orin miehekkäät vaistot ovat kovin heikot. Sperman kerääminen siltä keinosiemennyksiä varten olikin haastavaa, kun ori ei lainkaan ymmärtänyt, mistä koko touhussa oli kyse.

i. Kolmikon Jaakob
KRJ-I SLA-II
ii. Surumurtee
iii. Panamieli
iie. Naarnia
ie. Vaanian Elna
iei. Huvinharmaus
iee. Hulmulla
e. Vienosoiden
ei. Sulostellen
eii. Myrskyn Hyrskyn
eie. Toimaara
ee. Takapalmikko
eei. Liirnan Hokko
eee. Kalman Kauneus

00.00.0000 rotu-skp Nimi
00.00.0000 rotu-skp Nimi

Ominaisuuspisteet
ERJ 1396.25p (vt 3) KRJ 2707.35p (vt 6)
KERJ 0p (vt 0) VVJ 1396.25p (vt 3)
NJ
09.05.2017 irtoSERT
02.12.2017 irtoSERT
16.02.2018 irtoSERT

02.01.2018 (kirjoittanut VeeraR)
Tänään osallistuin Syrjän ratsutallilla Saara Rajisen koulutunnille. Saara oli tallilla suorittamassa viimeistä työssäoppiaan ja tämä olisi hänen näytönpaikkansa kouluratsastuksen osalta. Olin kumminkin tykästynyt Saaran opetustapaan, kun tämä oli kerran pitänyt yhden tunnin minulle. Oma ratsuni teki minulle tenät kehittelemällä jalkaansa impparin, mutta onneksi miivi lainasi talliltaan lainaksi suomenhevosori Viljamin. Taivaalta tihutti lunta, kun ajelin tallia kohti. Väsymys meinasi painaa silmiäni kiinni, mutta hörpin matkalla huoltoasemalta hakemaani kahvia toiveikkaana äkkipiristymisestä.

Viljami vaikutti hieman turhankin energiseltä tänään. Kun hoidin sitä kuntoon, ori mupelsi koko ajan riimunnarua ja yritti tirkistellä mitä käytävällä tapahtui. Miivi oli kehunut orin lempeää luonnetta - mitä se todella vaikuttikin olevan - mutta ensilumi ulkona selkeästi oli saanut kaikki muut paitsi minut virkeäksi.

Alkuverryttelyssä teimme paljon voltteja ja ympyröitä sekä käynnissä että ravissa. Onnekseni maneesissa oli kanssamme vain yksi toinen ratsukko, joten saimme Viljamin kanssa hyvin tilaa suorittaa tehtäviä. Alkuverryttelyt menivät meillä hieman kaahaamiseksi ja saimmekin hyvin suoraa palautetta tästä.. Seuraavaksi teimmekin kiemurauria ja sai tehdä 3 tai 5 kaarisen uran, kunhan ei törmää toiseen ratsukkoon. Teimme Viljamin kanssa suurimmaksi osaksi vain kolmikaarista, sillä toinen ratsukko tuntui aina olevan huonosti edessämme, että olisin saanut viisi kaarista kiemurauraa väännettyä. Lopuksi teimme vielä pysähdys peruutus harjoituksia, sillä Saaran mielestä minun tuli saada ratsuni paremmin kuulolle.

07.01.2018 (kirjoittanut omistaja)
Tieni vei tänään iltapäivällä maastoon, jo kolmannen kerran tänään. Lähdimme tallihommissa auttamassa olleen Veeran kanssa maastoon kahden maissa, ehtisimme tehdä kunnon lenkin vielä valoisan aikaan. Veeralle olin merkinnyt ratsuksi Onnin, joka ei ollut erityisen tunnettu tunnettu rauhallisesta etenemisestään maastossa. Tarjosinkin naiselle vaihtoa helpompaan ratsuun, hänelle jo ennestään tuttuun Viljamiin, Onnin kanssa maastoilu ei ollut mikään nautinto. Olisin mielelläni antanut Veeralle helpomman ratsun, ei naisen tarvitsisi lähteä hikoilemaan Onnin kanssa, kun hän oli jo auttanut karsinoiden siivouksessakin päivällä. Veera kuitenkin totesi, että mitä hän nyt hevosta vaihtamaan, joten kiipesin itse rauhallisen Viljami-orin selkään.

Viljami eteni rauhallisesti Onnin edellä, se ei ottanut paineita takana kaahottavasta orista, joka tuli lähes takamukseen kiinni Veeran jarrutteluista huolimatta. Onni oli nopea liikkeistään, mutta nyt se oli hieman turhankin reippaalla päällä. Ehdotinkin Veeralle, että emme nyt päästelisi kovin kovaa, laukan voisi ottaa sitten takaisin tallilla, iso kenttä oli saanut mukavan lumikerroksen päälleen, lumi hieman hidastaisi Onnin menohaluja, eikä se voisi kentältä ainakaan karata. Pääsimme jossakin kohtaa pellolle, jossa ehdotin ravailua. Viljami kulki nätisti, ori oli kiltti kuin mikä, mutta Veeralla oli alkuun pidättelemistä omassa ratsussaan. Pikkuhiljaa se kuitenkin rauhoittui, ja uskalsinkin ehdottaa ratsukon siirtymistä kärkeen paluumatkalla. Ei siinä muuten olisi ollut mitään vikaa kulkea Viljamin kanssa kärjessä, mutta ratsuni oli pikkuhiljaa alkanut ärsyytymään takamuksessa roikkuvasta orista.

Paluumatkalla Onni onneksi malttoi kulkea edellä, niin me saimme Viljamin kanssa edetä omassa tahdissamme heidän takanaan, ja saimme ravailla heitä kiinni. Vajaan tunnin melko rauhallisen lenkin jälkeen Veera sai revitellä Onnin kanssa hieman kentällä, minun suunnatessa Viljamin kanssa kohti maneesia, Onnin rento päivä tarkoitti Viljamille vielä puolisen tunnin tehotreeniä. Avo- ja sulkutaivutukset tulivat maastossa lämmenneeltä orilta vähällä pyytämisellä, ja nautin kun sain orin tekemään laadukasta työskentelyä vähällä vaivalla. Tämän jälkeen palasin orini kanssa talliin, jossa Veera oli jo loimittanut oman ratsunsa kuivumaan karsinaan. Tein tämän saman Viljamille, jonka jälkeen lähdimme yhdessä Veeran kanssa syömään, meillä viimeisiä päiviä työssäoppimassa oleva Saara lupasi hoitaa oripojat takaisin ulos myöhemmin.

12.06.2018 kouluvalmennus (kirjoittanut VRL-05772)
Tulin Syrjän Ratsutallille valmentamaan suomenhevosori Viljamia sekä Elinaa. Saavuimme ratsukon kanssa samaan aikaan kentälle ja rupattelimme Elinan kanssa samalla kun hän lämmitteli Viljamia. Ori oli vähän jäykän oloinen ja käskytinkin heidät jäämään pääty-ympyrälle ravissa. Ravin jälkeen kävimme myös laukan läpi molempiin suuntiin pääty-ympyrällä ja pikkuhiljaa Viljami alkoi kulkea kauniisti muodossa ja kantaa itseään paremmin. Elinalla oli toki täysi työ saada orille työmoodi päälle mutta täpäkkä nainen sai oriin nopeasti kulkemaan oikein päin. Varsinaisena harjoituksena olimme aluksi ajatelleet taivutuksia ravissa ja pitäydyimme tässä suunnitelmassa. Aloitimme avotaivutuksilla ja Viljamille ne selkeästi olivat peruskauraa. Elina tuki takapäätä hyvin pohkeella eikä ori lähtenyt tunkemaan uran sisäpuolelle missään kohtaa. Kävimme avotaivutukset läpi kummassakin suunnassa ja koska nämä onnistuivat niin hyvin, jatkoimme hetken levähdyksen jälkeen sulkuihin. Sulut tuntuivat hankalammilta ratsukolle ja Viljami ei tuntunut hyvästä asetuksesta huolimatta pysyä taivutuksessa vaan väisti takaosaansa takaisin uralle. Lähdimme purkamaan tätä yksinkertaisesti voltilla kulmassa ja siitä suoraan sulkutaivutukseen. Tätä ei tarvittu kuin pari hassua toistoa ja Viljami onnistui upeasti myös suluissa! Loppuun teetin ratsukolla vielä lyhyen harjoituksen jossa pääsivät vaihtamaan avosta sulkuun ja takaisin. Tehtävä suoritettiin pituushalkaisijalla, jossa heti alkuun tehtiin voltti, josta jäätiin avotaivutukseen, puolessa välissä uusi voltti ja siitä sulkutaivutuksessa loppuun. Kävimme viimeisen harjoituksen läpi ensin käynnissä ja lopuksi myös ravissa. Tämäkin tuntui Viljamille vähän haastavalta ensimmäisellä kierroksella mutta jälleen heti kun ori hiffasi tehtävän jujun, se sujui moitteetta. Valmennuksesta jäi varmasti koko porukalle hyvä mieli ja hyvät eväät myös kotitreeneihin.