- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Päiväkirja

1. huhtikuuta 2017: Tämä ei ole aprillipila
Aprillipäivänä, lauantaina 1.4. vahvistui tallimme hevoskanta kokonaisella hevosautollisella suomenhevosia. Talliimme muutti kaiken kaikkiaan kuusi uutta ja ihanaa suomalaista, joiden kanssa tulee ilo työskennellä tulevaisuudessa. Viisi suomenhevosista olivat nuoria, 2-3 vuotta vanhoja varsoja, vain yksi hevosista oli jo ratsunhommat rutiininomaisesti taitava aikuinen. Kaikki hevoset vaikuttivat oikein mukavilta tapauksilta, jotka sopisivat varmasti hevoslaumaamme.

Kaksi Turmeltajan tammakasvattia, Suvensointi ja Verenvirna pääsisivät jakamaan tarhan, ja niiden seuraksi liittyisi kaksi muuta, samalla kyydillä saapunutta nuorta tammaa, Kuuralehdon Melodi sekä Pirunkorven Ilomieli. Tammat olivat jo hevosautossa haistelleet kipakasti toisiaan, eivätköhän nuoret ja sporttiset tammat hitautuisi ajan kanssa yhteen. Juuri saapuneet orit, nuori Kuukarin Toukotaru ja Muhveli saisivat omat tarhansa ainakin näin alkuun, mutta riippuen nuoren Touko-orin suhtautumisesta naapuritarhaa majoittaviin, niin ikään nuoriin oreihin, saattaisivat ne päätyä jakamaan tarhan.

7. tammikuuta 2018: VeeraR ja alkeisratsu-Sussu
Sussu haukotteli suurieleisesti karsinassaan, kun saavuin tallille serkuntyttöni kanssa. Olin muutama viikko sitten kysellyt miiviltä lainaan talutusratsua, jotta saisin yllättää kuusivuotiaan serkuntyttöni Liinan tämän syntymäpäivänä. Liina olikin hirveän innoissaan päästessään vihdoin ratsastamaan - ikinä kun ei ole löytynyt sopivaa aikaa ja paikkaa, saatikka hevosta. Sussua miivi oli kuvaillut loistavaksi ensiratsuksi, mutta hoitaessa se kuulemma tarvitsi hieman kokeneemman käsittelijän. Sussu näytti karsinassa sen verta väsyneeltä, että totesin Liinan varmasti voivan ihan hyvin harjata sitä käytävällä.

Sussu näytti nauttivan kovasti harjauksesta, etenkin sään kohdalta. Liina ei ihan yltänyt joka puolelta tammaa harjaamaan, joten autoin hevosen harjaamisessa ja varmasti pääsimmekin nopeammin eteenpäin tässä, kun autoin. Pyysin Liinaa väistämään hieman sivummalle, kun rupesin tammaa varustamaan. Satulaa laittaessa Sussu ei enää kovin uniselta vaikuttanut vaan seilasi edestakaisin käytävällä ja luimisteli korviaan, mutta sain silti satulan laitettua hyvin sille. Satulavyötä kiristäessä se pullisti aivan hulluna, niin, että sain juuri ja juuri ensimmäiseen reikään vyön kummaltakin puolelta kiinni. Suitset tamma antoi laittaa nätisti. Sussu odotti vielä hetken käytävällä, kun kävimme etsimässä Liinalle lainakypärän ja deltan suitsiin, ettei riimunnarua tarvitsisi vaihdella puolelta toiselle ja jarrutkin olisivat tehokkaammat näin.

Liinan ensimmäinen ratsastuskerta Sussulla meni aivan äärettömän hyvin ja tyttö taisi tosissaan ihastua tammaan. Sussu toimi kuin ajatus ja uskalsin lopussa jopa irrottaa narun suitsista kuvan ottoa varten. Liina ratsasti noin puoli tuntia käyntiä Sussulla, joten sille ei tullut edes hiki vaan hoidettuamme tamman varusteet pois veimme sen suoraan ulos.

24. heinäkuuta 2018: Crimis apukäsinä
Suomenhevospiirit olivat muun muassa siksi ihania, että teimme kasvattajien kesken tiiviisti yhteistyötä. Heinäkuun viimeisellä viikolla Elina piti hetken kesälomaa, joten lupauduin liikuttamaan muutamia Syrjän Ratsutallin hevosista sinä aikana. Maanantaina pääsin touhuamaan oman tammani Kaamostanssin emän kanssa. Turmeltajan Suvensointi eli Sussu oli kaunis ja mukava tapaus – mikä oli saattanut vaikuttaa siihen, että siitä varsan alunperinkään olin halunnut. Vaikka emme olleet kovin montaa kertaa hevosen kanssa tavanneet, se tuli höristen portille vastaan. Otin tamman kiinni, kehuin ja rapsuttelin sitä hetken ja löntystelin sitten viileään talliin, piiloon polttavalta helteeltä. Sussu käveli perässäni kiltisti kuin koiranpentu. Tamma nuokkui silmät ummessa, kun harjailin siitä melkoista pölykerrosta pois. Raudikko heilautti aavistuksen korvaansa aina, kun aivastin, mutta muuten se ei liikahtanutkaan.

"Jaksaisitko sä pikkuisen liikkua?" hymähdin hevoselle, ennen kuin käppäilin hakemaan suitsia varustehuoneesta. Tällainen unikeko tuskin saisi hepulia, jos nousisin sen selkään ilman satulaa ensimmäisellä ratsastuskerralla.

Pyöreään selkään päästyäni ohjasin Sussun metsäpoluille. Päätin, että tänään köpöteltäisiin kaikessa rauhassa puiden varjoissa – hevosparka kun vaikutti uupuneelta jo ennen ratsastusta. Eikä ihme, mittarit kun paukkuivat kolmissakymmenissä celsiusasteissa. Pienenpienen pätkän rohkenin hevoselta pyytää ravia ja laukkaa, ihan vain jotta saataisiin kaikki askellajit läpi, mutta muuten pysyttelimme käynnissä. Sussulla ei ollut mitään sitä vastaan – se käveli kuin automaatti ja minä sain nauttia maisemista.

15. kesäkuuta 2018: Tätiratsun virkaa toimittamassa
Mehän emme mikään ratsastuskoulu olleet, mutta paremman rahan puutteessa tuntejakin pidettiin, jos tallissa sattui sopivia hevosia seisomaan. Kuinka ollakaan, Sussu oli juuri sopivasti ollut vailla liikutusta ja eräs kokenut tätiratsastaja kaivannut pitkästä aikaa päästä hevosen selkään ihan oikeasti, eikä vain jollekin ratsastuskoulun "takaisin satulaan" -tunnille, jossa mentiin aina heikoimman lenkin ehdoilla.

Täyden palvelun talli kun olimme, ja hyvän hinnan saimme, oli Sussu odottamassa naista valmiina tallinkäytävällä tämän saapuessa paikalle. Tamman olisi voinut varustaakin valmiiksi, mutta olimme sopineet all inclusive -paketista, kuka nyt ei haluaisi päästä hevosta harjailemaan ja rapsuttelemaan. Rahalla se yrittäjäkin elää, varsinkin talliyrittäjä. Jos on mahdollista laskuttaa yksityistunnista ihan reilusti, laskutetaan se, hevoskasvatuksella eivät elä ihmiset eivätkä edes hevoset.

"Sä saat tänään kiivetä Sussun selkään. Se on osaava ja tosi kiltti, aika täydellinen suokiksi. Aika herkkä, mutta se myös antaa paljon", esittelin tammaa. "Harjat on tuolla ja varusteet tuossa pesupaikan telineessä. Vessa löytyy tuolta tallin perältä vasemmalta", esittelin. "Mä lähden tuonne toimiston puolelle pyörittelemään papereita, tuu huikkaamaan ennen kun laitat suitset niin saan paperit kasaan ennen kun lähdetään, tai jos tulee ihan mitä tahansa kysyttävää!"

Leena saikin Sussun kuntoon nopeasti.
"Näyttää ainakin tämä tulevan ihan lihasmuistista, mutta saa nähdä miten ratsastuksen kanssa käy", aikoinaan helppoa A:ta suomenhevosellaan kansallisella tasolla kilpaillut nainen epäili.
"No, Sussu on ihan superhevonen, sen kanssa onnistuu kyllä kaikki, jos on yhtään ideaa mitä tekee. Veikkaanpa, että sä et tuon tamman selästä halua laskeutua, kuhan oot sinne kiivennyt."

Tämä osoittautui todeksi. Ei sillä, ettei Leena ratsastanut hyvin, naisen ei olisi uskonut istuneen hevosen selässä viimeksi seitsemän vuotta sitten, niin luonnollisesti hän ratsasti, aivan kun mitään taukoa ei olisi ollut ollenkaan. Nainen sai treenata ihan perusasioita, hakea Sussua kohti peräänantoa pohkeenväistöjen ja laukannostojen avulla.
"Ota toisella kädellä ja ihan höyhenen kevyellä istunnalla puolipidäte, ja sen jälkeen pyydä pohkeella eteen ja istu hyvin ja rennosti selässä. Älä lähde puristamaan sitä reisistä eteen, niin et onnistu", ohjeistin Leenaa laukassa. Sussu väläytteli hyviä pätkiä hetkittäin kantaen itsensä muodossa, joka olisi kelvannut paremmin kuin hyvin heA-radoille.

Tunnin jälkeen katselin pohtivasti Sussulta varusteita purkavaa Leenaa. Nainen oli ratsastanut hyvin, eikä hänelle luultavasti paikallisen ratsastuskoulun hevostarjonnan taso tai opetuksen laatu kauaa riittäisi.
"Jos sua kiinnostaa, meille olisi mahdollisesti päästä vuokraustyyppisesti ratsastamaan tota meidän kisauran kanssa jo ehtoopuolella olevaa porukkaa ihan kohtuuhintaan. Opetusta ei oo aina antaa, mutta vaikka viidellätoista eurolla hevonen, meiltä löytyy kyllä ratsastettavaa, vaikka muille jakaa, ja voidaan ainakin alkuun katsoa niin, että et koskaan ole yksin, vaan menet aina samaan aikaan kun joku toinen niin se näyttää tehtävän. Siihen päälle sitten lisämaksusta mä voin tarjota tunteja halvemmalla, jos sulle käy, että niillä tunneilla on joskus muitakin, ja tähän kaupan päälle vielä mahdollisuus omakustanteisesti osallistua meillä vierailevien valmentajien tunneille", luettelin. Jos rehellisiä oltiin, meillä seisoivat siitospuolen hevoset aivan liikaa, ne tarvitsisivat enemmän liikuntaa, ja Leenalla oli selkeästi tatsi tallella. Ja raha kelpasi, pienikin raha. Onnekseni Leena vastasikin:
"No, vähän jotakin tuohon suuntaan olinkin toivonut sinun suustasi päästävän. Vuokrahevosrumbaan ei kiinnostaisi lähteä, ja suomenhevoset on sydäntä lähellä."