- Sukuselvitys

i. Kreisibailaajaa ihailtiin ympäri Suomen. Ori ei kilpailusuorituksillaan loistanut, mutta silti komea liinaharja sai suomenhevoskasvattajat haltioihinsa. Aluetason Helppo A -luokissa korkeimmillaan kilpaillut ori ei koskaan kovin montaa ruusuketta napsinut, mutta se ei orin omistajaa haitannut. Ori kelpasi siitä huolimatta siitokseen, vaikka hienompiakin hevosia olisi ollut tarjolla, ja se oli mukavaluontoinen harrastuskaveri. Ori onkin yhä viettämässä vanhuudenpäiviään samalla omistajalla, joka osti sen itselleen 3-vuotiaana ratsun alkuna.

ii. Lärvit oli likaisenrautias suomenhevosori. Tämä väritys antoi siitä hieman huonon kuvan, kun oria katsoi tarhaamassa, siitä tuli ensimmäisenä mieleen pahainen puskaratsu sen Vaativa B -luokkien ruusukehain sijaan, joka se todellisuudessa oli. Ruunamaisen luonteen omannut ori oli myös erinomainen esteratsu kouluratsastuksen ohella, mutta päätyi harvemmin starttaamaan esteiden puolella, niitä se hyppäsi lähinnä kotona. Jalostuksessa toisella palkinnolla kantakirjaan hyväksytty suomenhevosori oli yllättävän epäsuosittu ottaen huomioon sen saavutukset.

ie. Tönöttäjä oli puskasuomenhevonen parhaimmillaan. Löytyihän tammalta ihan kiva suku ja kolmas palkinto kantakirjaustilaisuudesta, mutta siihen ne meriitit jäivätkin. Ratsuna tamma oli hädin tuskin Helppo B -tasoinen, kai se muutamat harjoituskilpailut sillä tasolla suoritti hyväksytysti. Esteitäkään tamma ei hypännyt juuri 60cm enempää ja kärryjen edessä osasi liikkua eteen pyydetyssä askellajissa, ei muuta. Tamma eli kuitenkin hyvän hevosenelämän, ja oli omistajansa lempilapsi.

e. Romuprinsessa oli nimensä veroinen ainakin siinä, että romuja tamma onnistui aiheuttamaan. Ravisukuista tammaa kun lähdettiin opettamaan ajolle, oli siitä leikki kaukana, ja useammat kärryt saivat kokea kovan kohtalon. Tamman raviurasta ei lopulta tullutkaan mitään, mutta hyvän koulutuksen avulla siitä kuoriutui kelpo ratsu, ja se kilpailikin kansallisella Helppo A -tasolla hyvällä menestyksellä. Hermoheikkohan Romuprinsessa luonteeltaan oli, ja ratsunura loppui tapaturmaisesti tamman säikähtäessä kouluradalla, hypätessä kouluaidan päälle ja rikkoen siinä rytäkässä jänteensä ja saadessa pahoja haavoja kouluaidan pirstoutuneista puunalasista. Siitoskäyttöön tamma kuitenkin toipui, ja saikin muutaman varsan.

ei. Kaatopaikkaprinssi oli 1.21-aikainen suomenhevosori. Ori ei ollut vain nopea, mutta myös hyvärakenteinen. Se voitti kuninkuusravit kahdesti, hyväksyttiin kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla sekä oli myös hyväluontoinen. Nämä seikat tekivät siitä jokaisen tammanomistajan unelman, ja ori saikin niin paljon jälkeläisiä, että ne hevoset, joiden suvusta ei sitä löydy, ovat nykyään suuremmassa suosiossa. Kaatopaikkaprinssi astui tammoja aina 20-vuotiaaksi, jonka jälkeen se siirtyi viettämään ansaittuja eläkepäiviä, kuollen kunnioitettavassa 27-vuoden iässä.

ee. Anna-Armo oli yksi niistä suomenhevosista, joista omistaja kaavaili ravuria, mutta lopulta raviurasta ei tullut yhtään mitään. Tamman syy siihen oli se kaikista tavallisin, se oli yksinkertaisesti liian hidas pärjätäkseen radoilla. Yhden varsan omistaja siitä itselleen jätti, mutta sen jälkeen hän myi tamman tavalliselle tätiratsastajalle. Ei Anna-Armosta koskaan taitavaa ratsua kuoriutunut, eikä edes mitään erityisen kivaa puskailukumppania sen oikukkaan luonteen vuoksi, mutta omistajalleen tamma kelpasi siitä huolimatta.

- Jälkeläiset

- Ominaisuuspisteet

- Näyttelyt

- Päiväkirja

21. toukokuuta 2017: Liikuttajana Crimis
Omavikan liikutuksen jälkeen vuorossa oli Bailu, jonka kanssa treenattaisiin koulua. Tallityttö oli jo varustanut orin valmiiksi ja otti Oman riisuttavaksi, joten pääsimme Bailun kanssa heti siirtymään kentälle. Ori ei ollutkaan ihan niin mutkaton kuin Oma: Sain heti alkuun hetken kulumaan siinä, että pääsin edes hevosen selkään. Bailulla kun tanssijalka vipatti niin, ettei se olisi yhtään malttanut olla aloillaan. Ei se mitään, parempi vain että hevonen kulki omalla moottorilla.

Tunnin pituisen treenin aikana onnistunkin kanavoimaan orista pursuavan energian hienoihin koulusuorituksiin. Bailu ei aina heti ollut kaikesta samaa mieltä, mutta määrätietoisilla avuilla onnistuimme kyllä hetken säädön jälkeen kaikessa, mitä yritimme. Pohkeenväistöt, temmonvaihdot ravissa ja laukanvaihdot olivat Bailulle helppo juttu. Pientä kuuliaisuuden hiomista ori vain vaati, muuten se oli aivan loistava peli koulukentille.

18. heinäkuuta 2017: Kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Tänään pitäisin valmennuksen Syrjän Ratsutilalla kahdelle, komealle suomenhevoselle. Olin valmentanut tilalla muutaman kerran ennenkin paikan pitäjää, Elinaa yksin, mutta tänään samassa valmennuksessa hänen kanssaan ratsastaisi myös naisen miesystävä toisella suomenhevosella. Molemmat valmennettavat suorittivat parhaillaan itsenäisiä alkuverryttelyitä, ja selostin heille samalla päivän tehtävää: treenaisimme tänään laukanvaihtoja ja vastalaukkaa.

Elina ratsasti kauniilla Bailuprinssi-orilla. Ori näytti syötävän suloiselta, sillä oli kaunis liinaharja ja silmissään ystävällinen katse. Ulkonäkö paljastui kuitenkin hämäykseksi kun pääsimme työn touhuun, ori oli todellinen riiviö. Ei se pahaa tarkoittanut, mutta sillä oli enemmän kuin vain vähän pilkettä silmäkulmassa. Ori vaihtoi kyllä nätisti, mutta vastalaukkaharjoituksissa se esitti mitä erinäisempiä esityksiä aina joka askeleella tehtäviin sarjavaihtoihin ja äärimmäisyyksiin asti koottuun laukkaan asti. En voinut kuin pudistella päätäni, jos ori olisi ollut yhtään kuuliaisempi, olisi se ollut aivan mahtava peli vaikka vielä korkeammallakin tasolla. Sitä se ei kuitenkaan ollut, ja vaikka minä pystyin suhtautumaan Bailun hölmöilyihin huumorilla, eivät ne olleet hauskoja orin selässä keikkuvan Elinan mielestä.

Valmennuksen loppupuolella annoin Tuukalle ja miehen ratsulle luvan aloittaa loppuverryttelyn, mutta Elina sai jatkaa vielä hetken työskentelyään Bailun kanssa. "Nyt selkeät, tiukat avut, niin, että sille hevoselle ei jää muita vaihtoehtoja, kun jatkaa vastalaukkaa. Vaikka se yrittäisi pelleillä, älä reagoi sen pelleilyyn vaan anna sille jatkuvasti avut jatkaa sitä laukkaa. Ja muista tukea sitä istunnalla, sen sä olet päästänyt valahtamaan aina vähän löysäksi siinä vaiheessa, kun se on pelleillyt!" annoin Elinalle ohjeita.

Hymyilin - nyt Bailu suoritti täydellisesti. "Ihan älyttömän hyvä! Anna sen venyttää kaulaa ja ravaile vaan rennosti, mä yritän keksiä jotain muutakin palautetta sulle kuin sen, että alku oli kaamea vastalaukan kanssa, mutta tää ihan äly upee."

23. heinäkuuta 2017: Sanin kouluvalmennus
Olin saapunut valmentamaan Elinaa ja hänen suomenhevosoriaan Bailua heidän kotitallilleen. Annoin ratsukon tehdä melko itsenäisesti veryttelyä ympyröillä sekä erilaisilla siirtymisillä. Heidän yhteistyössään ei ollut kovin suuria ongelmia, mitä nyt hevonen oli välillä eri mieltä suunnasta tai vauhdista. Ratsukon veryteltyä kevyesti ravissa ja käynnissä aloimme työstämään sulkutaivutuksia. Käynnissä ne sujuivat hyvin, mutta ravissa Bailun ja ratsastajan ajatukset eivät oikein sopineet yhteen ja ori vain jolkotteli tehtävän läpi niskojaan nakellen. Kokeilimmekin heidän kanssaa sellaista, että ensin tultiin sulkutaivutus käynnissä ja sitten siirtyminen raviin koko ajan taivutus säilyttäen. Tämän avulla ravisulut tulivat vähän paremmin muutaman askeleen verran, mutta sitten Bailu taas kyllästyi ratsastajaan ja teki oman mielensä mukaan. Kokeilimme taas siirtymisiä, tällä kertaa muutama askel käyntiä ja muutama taas ravia. Tällä tavalla tehtävä sujui yllättävän hyvin.

Ennen laukkoja ratsukko tuli muutaman kerran temmon vaihteluita lävistäjillä. Lisäykset onnistuivat todella hyvin ja Bailun komea ravi pääsi hienosti esille. Lyhennyksissä oli vähän enemmän ongelmia, sillä ori ei meinannut millään malttaa hidastaa. Ahkeralla työskentelyllä ratsastaja sai kuitenkin rauhoiteltua hevosta ja vähitellen hidastuksetkin alkoivat onnistua. Seuraavaksi siirryimme kahdeksikolle työstämään laukkaa. Tarkoituksena oli aina vaihtaa laukka. Vaihdot eivät olleet ratsukolle mikään ongelma, tosin ori innostui aina heittämään muutaman pukin niiden jälkeen. Vaikka ne eivät itse menoa haitanneet, koulutuomarit eivät välttämättä olleet niistä kovin innoissaan. Niimpä neuvoin Elinaa tulemaan rauhallisessa temmossa ja pitämään saman ajatuksen koko vaihdon läpi. Vaihtojen sujuessa ilman pukkeja ratsukko tuli vielä muutaman kerran kolmikaarisen kiemurauran ilman vaihtoja. Yleensä tässä vaiheessa hevoset aina vaihtoivat laukan, mutta Bailu yllätti positiivisesti ja tuli heti ensimmäisellä kerralla tehtävän puhtaasti läpi. Laukkojen jälkeen alkoikin olla aika lopetella ja ratsukko jäi loppuveryttelemään rauhassa kentälle.