- Sukuselvitys

- Jälkeläiset

- Kilpailukalenteri

- Päiväkirja

14. maaliskuuta 2017: Äiti ja tytär skutsissa
Tänään aamupäivästä marssin kohti laitumia, joilla suomenhevostammat nauttivat kevään lämmöstä. Parina edellisenä päivänä oli satanut, laitumet olivat märkiä ja kuraisia, mutta suomijuntteja se ei haitannut. Laitumen portilla vaikeimmaksi osoittautui erotella silakkamme erilleen muusta, vähemmän sporttisen näköisestä suomenhevoslaumasta. Lopulta kuitenkin emä ja sen jo täysikasvuinen varsa, ruunikko Kaaso ja liinakko Laa seurasivat minua matkalla kohti talleja. Niillä näytti olevan omaa kivaa, mutta jätin niiden hölmöilyt huomioimatta. Ne eivät vielä olleet töissä, joten sillä ei ollut vielä väliä.

Kovin työskentelyksi ei tosin voinut kutsua meidän myöhempiäkään tekemisiämme. Vaihdoin molemmille tammoille suitset päähän, en ollut niin hölmö, että lähtisi kahden, ei-niin-helppoluontoisen tamman kanssa maastoon kävelemään pelkkien riimujen kanssa. Maastossa totesin päätöksen oikeaksi, vaikka olisin pärjännyt riimulla jos olisin ottanut vain toisen hevosista mukaan, aiheuttivat kaksi milloin mitäkin säikkyvää (tai "säikkyvää") neitiä minulle harmaita hapsia ihan tarpeeksi näinkin.

22. kesäkuuta 2019: Gabin maastoestevalmennus
Päivän toinen valmennus Syrjän ratsutallilla ja vuorossa on Elina ratsunaan Syrjän Bailataa eli Laa. Päätimme aloittaa alkuverryttelyt kentällä, johon olin jättänyt aamuisen estevalmennuksen jäljiltä jumppasarjan pystyyn. Elinan ja Laan meno näytti jo heti alkuunsa melko huolestuttavalta, tamma näytti vievän Elinaa ihan 6-0 ympäri kenttää ja mitään jarruja ei tuntunut olevan. Luulin edellisen valmennuksen alussa, että siitä tulee kaaos mutta tämä näyttää huomattavasti pahemmalta. Ensimmäiseksi tehtäväksi annoin juurikin jarrujen löytymisen, joten paljon pidätteitä ja pysähdyksiä. Ne kun alkoivat sujua pyysin Elinaa vielä tekemään siirtymiä kunkin askellajin välillä, jotta Laa olisi edes hieman kuulolla avuille. Lopulta kun Laa vaikutti saaneen päästellä hieman höyryjä ajattelin, että ehkä sitä nyt voidaan kokeilla jumppasarjaa jonka jälkeen siirrytään maastoesteradalle. Jumppasarjat meni lähinnä läpi kaahaten, hienosti Laa hyppäsi ja kunnon ilmavaralla jopa puomien yli. Huh mitähän noista maastoesteistä tulee.

Jo itse siirtyminen maastoesteradalle oli yhtä pomppua, Laa ei olisi halunnut kävellä rauhallisesti ja Elinan kädet varmaan olivat jo ihan hapoilla. Aloitimme ihan muutamalla melko lähekkäin olevalla esteellä, jotka olivat korokkeilla oleva tukki sekä kulma, ohjeisten Elinan ratsastamaan ensin näitä kahta estettä ns kahdeksinkon muodossa, jotta voisin hieman aluksi seurailla Laan menoa nyt näillä maastoesteillä. Yhtä vauhdikastahan se oli edelleen, melko päätöntä jos suoraan sanon. Laa kuitenkin hyppäsi todella hienosti, mutta tuolle vauhdille olisi tehtävä jotain. Tamma kyllästyikin lopulta kahden esteen hyppäämiseen ja rauhottui hieman, joten päästin ratsukon hyppäämään muitakin radan esteitä. Juurikaan ohjeita ei ratsukolle koko radalla tarvinnut antaa, lähinnä välillä joutui huutelemaan Elinaa pidättämään Laata kun vauhtia alkoi kertyä liikaa. Elina sai kun saikin vihdoin pidätteet toimimaan ja Laa alkoi toimia loppua kohden kokoajan enempi Elinan apujen mukaisesti. Laa ei epäröinyt maastoesteillä lainkaan ja se on todella lahjakas hyppääjä. Elina suoriutui taidokkaasti, vaikka tamma olikin melko haastavalla tuulella. Kotiläksyksi jotain, millä saisi purettua tamman turhan kovaa vauhtia, mikä toisaalta esimerkiksi kisoissa aikaa vastaan on hyvä juttu, mutta siitä voi olla myös vaaraa kiinteillä maastoesteillä.