Tohveltaja
KTK-II ERJ-II KRJ-I SLA-II
|
"Tohveli"
suomenhevostamma
|
ko. heA re. 80cm
tuoja Elina J. |
Yleisesti Tohveliksi kutsuttu suomenhevostamma on hyväsydäminen ja herttainen persoona. Saattaa olla hidasälyinen, mutta tyhjäpäisyyden korvatkoon kauneus ja sulokkuus. Taluttaessa kuvankaunis kimo tamma käppäilee taluttajan rinnalla. Katselee usein ympärilleen eikä säiky mitään yleisiä ilmestyksiä. Huutoihin heilauttaa korvaansa ja nuuskii rinnalle juoksevaa koiraa. Katolta tippuvaa lunta saattaa kyttäillä ja pahasti, mutta ei onneksi lähde karkuun tai hypi pystyyn.
Hoitaessa tamma on peruskiltti ja vähän tylsä tapaus. Tohveli on herttainen, mutta osaa välillä olla hyvin ärsyttäväkin. Tamma haluaa aina olla menossa mukana, että orien hirnunta ja saappaiden kopina saa tamma nostamaan korvat hörölle sekä vähän varautuneeksi. Kuitenkin helppo hoitaa ja tottelee pyyntöjä. Varusteet menevät helposti päälle, mutta satulan kanssa pullistelija. Kuolaimet ottaa automaattisesti suuhun ja suojien laitossa saattaa vähän kontteja nostella. Muunlaiset toimenpiteet, kuten peseminen, kengittäminen ja eläinlääkäri käynnit menevät rauhassa. Ei tarvitse rauhoittavia tai sitoa tiukalle, kun Tollo pysyy rauhallisesti aloillaan.
Lastaaminen ja kuljetuskin sujuvat tamman kanssa hyvin, mutta matkustaa mieluusti kaverin kanssa. Pitkillä matkoilla Tohveltaja tykkää pitää pieniä köpöttelypysähdyksiä. Uusissa paikoissa tamma on aluksi varautunut ja kova huutamaan takaisin, mutta rauhoittuu muutaman sanomisen jälkeen. Uusissa paikoissa, etenkin kilpailuissa ja valmennuksissa Tollo on aluksi energinen söpöyspommi, mutta rentoutuu hetken kuluttua – kunhan turhan jännityksen saa purettua verryttelyssä.
Ratsastaessa muuten Tollo on aikamoinen viiputtaja, että tammaa saa kokoajan kasata kokoon ja ratsastaa enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Kimo liikkuu omalla moottorilla eteenpäin oikein hienosti, mutta jarrut ovat välillä hukassa. Laukassa menee kuin tuli hännän alla, sillä innostuu laukkaamisesta. Vauhdista huolimatta Tollo liikkuu oikein nätisti.
Sileällä Tollo on energinen pingispallo ja tammaa saa ratsastaa alusta asti vähän voimakkain avuin. Tamma ei ota hernettä nenään, jos pidätteet ovat vähän voimakkaita, mutta suun kiskomisesta vetäisee ohjat kädestä ja lähtee viiputtamaan omaa tahtia eteenpäin. Tollo antaa nopeasti palautetta, jos pidätteet olivat turhan kovat. Esteillä tamma on puolestaan vähän vaikea, sillä kyttäilee puomeja ja tarvitsee paljon rohkaisu esteiden ylittämiseen. Varman ja selvän ratsastajan kanssa tamma on mukava esteratsu, jolta löytyy vauhtia ja kapasiteettia, mutta epävarman kanssa hyvin kieltoherkkä.
Maastossa Tollo on energinen menopeli, jolla on omia säikkypäiviä. Silloin tällöin pusikoista löytyy pieniä vihreitä miehiä ja joskus Tollo on oikein rento menopeli. Maastoesteillä Tollo on puolestaan vaikeampi mitä rataesteillä. Kieltoherkkä ja kyttäilee ympäristöä sekä saattaa lähteä herkästi lapasesta.
© R.
- Sukuselvitys
ii. Lasti-Lauria voisi kuvailla komean synonyymeillä vaikka tuntikausia, sillä sitä ”Late” tosiaan oli: suurikokoinen, kauniin pyöreä ja aivan järjettömän komea tummanrautias suomenhevosori. Late peri 165 senttimetrin korkeutensa vanhemmiltaan Jäästä Jäältä ja Roikon Laurilta, ja molempien ratsuhevosten suvuissa on selkeästi yli 160 senttimetrin korkeuspainottuma. Late oli jyväskyläläisen suomenhevoskasvattajan unelma ja sen myynnistä löytyminen kuin lottopotti; Oulun tienoilla syntynyt piirtopää matkusti kolmevuotiaana Jyväskylään, jossa se sai ratsutuksen ja pääsi koittamaan siipiään niin este- kuin kouluradoillakin. Loppupeleissä suomenhevonen loi uraa pääosin estepuolella, sillä turhankin kova vauhti ja malttamattomuus olivat usein koulukentillä se juttu, josta puhtaat radat jäivät kiikastamaan. Lasti-Lauria käytettiin paljon ratsupainotteisten, varsinkin estepuolen suomenhevosten jalostuksessa, ja se jättikin jälkeensä liudan menestyneitä varsoja. Orin jäätyä eläkkeelle se koki levollisen kuoleman, ja nukkui pois toukokuun lopulla laitumellaan 20-vuotiaana.
ie. Eteenpäin, tutummin vain Emmi, oli liinakko suomenpienhevonen, joka loi uraa yleispainotteisena ratsuhevosena pääkaupunkiseudulta käsin. 145 senttimetriä korkean tamman nimi osui sille kuin nenä päähän: tällä hevosella ei nimittäin tuntunut löytyvän jarruja ollenkaan, oli sitten kyse talliin menosta tai ajolenkistä, Emmillä oli aina kiire kaikkialle. Vauhdikkuudesta huolimatta läsipäinen Eteenpäin oli kuitenkin mukava kaveri, jonka karsinaan uskalsivat myös kokemattomammat mennä - tamma ei lotkauttanut korvaansakkaan uusille tuttavuuksille ja nautti suunnattomasti saamastaan huomiosta. Selästä käsin Emmiä sai vedellä oikeista naruista, että sen tavattoman kova vauhti saatiin edes hieman hitaammaksi ja näin koko hevonen hieman rennommaksi ja helpommaksi ratsastettavaksi. Tamma oli vauhdista huolimatta taitava ratsu niin este- kuin koulupuolellakin, ja se kilpaili molempia lajeja monen vuoden ajan menestyksekkäästi. Jalostuskäytössä Emmiä ehdittiin käyttämään vain muutaman varsan verran, sillä se menehtyi varsomisen yhteydessä verenhukkaan neljännen jälkeläisensä kohdalla.
e. Emä Tohveli on kaunis rautiaankimo harrasteratsu, joka on asunut koko ikänsä Pohjois-Pohjanmaalla. Se syntyi yksityisomistajalle pieneen maalaistaloon ja sai kyseiseltä perheeltä kattavan ratsutuksen, jolloin sen tulevaisuudensuunnitelminakin oli kilpakentillä pyörähtäminen. Ensimmäisen, ja mitä luultavammin viimeisen varsomisensa aikana tamma kuitenkin panikoi ja loukkasi jalkansa niin, ettei 155-senttisestä Tossusta enää estehevosta tule - kuntoutuksista huolimatta vasemman takasen jänteet jäivät vaurioituneiksi, ja valkoinen hevonen myytiinkin muutaman vuoden päästä ratsastuskoulukäyttöön uuden kilpahevosen tilalta. Tossuksi kutsuttu tamma on rauhallinen ja semirento kaveri, joka ei pienistä hätkähdä. Se on mukava jokaiselle ihmiselle ja eläimelle, ja toimii myös alkeistuntilaisten seurassa kuin unelma. Tohvelilla on mukavan pehmeä askellus ja se kuuntelee apuja parhaansa mukaan, joskin välillä saattaa jäädä ajatuksiinsa maleksimaan. Parhaiten rautiaankimo toimiikin kokeneempien koulutunneilla, jossa se on yksi suosikkiratsuista. Nykypäivänä Tossu työskentelee kevyemmällä tuntimäärällä samalla ratsastuskoululla.
ei. Taikausko oli vahinkovarsa, joka syntyi lujapäisen ja huonosti menestyneen ravuriorin sekä jo melkein ikälopun siitostamman salaisten treffien tuloksena. Vain 151 senttimetriä korkea vaaleanrautias ostettiin vieroitusikäisenä isäorin ravitallille, jossa siitä yritettiin koulia loputtomiin juoksijaa, tuloksetta. Uskoksi kutsuttu suomenhevonen ei sopinut kärryjen eteen, ei sitten millään; laukka nousi liian herkästi ja ori stressasi radalla muita hevosia. Lopulta ravitallin pitäjä pisti netin ihmepalstalle läsipäisestä orista ilmoituksen, jossa pyydettiin hakemaan se pois ennen teurasauton tuloa - kauan näytti huonolta, mutta tuolloin viisivuotiaan hevosen toisiksiviimeisenä armonpäivänä eräs siuntiolainen nainen tuli ja maksoi siitä muutaman satasen, vieden sen mukanaan kotipihassaan sijaitsevaan pihattoon. Alkujaan Usko oli epäluuloinen, ja veikin pitkän aikaa, että sen lempinimi alkoi sopimaan sille kuin nenä päähän; piti vain jaksaa uskoa Uskoon. Loppupeleissä siitä kuoriutuikin ihan mallikelpoinen kansalainen, ehkä hieman höseltäjätyyppinen mutta kivasti selästäkäsin toiminut ori, jolla kierrettiin lähimetsiä ja naapurin peltoa rennosti harrastaen. Uskon omistajan tuttava astutti tammansa Huopikkaan tällä vaaleanrautiaalla orilla juuri ennen sen ruunausta, ja näiden kahden rakkauslapsi jäikin Taikauskon ainoaksi jälkeläiseksi. Suomenhevonen menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin vain muutama vuosi sitten.
ee. Huopikas oli rautiaankimo suomenhevonen, joka toi esille jokaisen rodulle ominaisen käyttötarkoituksen: ”Hupsu” oli kotonaan, pienessä maalaistalossa, usein mukana metsätöissä, kävi näyttäytymässä pari kertaa raviradoilla ja toimi omistajapariskuntansa lapsille ensiratsuna jota paijata ja retuuttaa ilman huolia. 157 senttimetriä korkea tamma olikin luonteeltaan juuri sellainen, jollaista jokainen äiti tahtoisi lapsensa ratsuksi - hevonen tykkäsi ihmisistä, suorastaan rakasti lapsia, ja omasi varmat jalat. Se ei säpsynyt juuri mitään, ja sen intohimona oli ruoka: kun sen eteen tuotiin heinää, sille sai tehdä suurinpiirtein jokaisen hoitotoimenpiteen ilman ongelmia. Käytössä Huopikas oli rennon lupsakka tamma, joka kuunteli apuja ja omasi tasaisen pehmeät askellajit. Se viihtyi kentällä vääntämässä koulutehtäviä ja tykkäsi hypätä, eikä sen eteen tainnut kertaakaan tulla mörköjä maastoretkillä. Tamma menehtyi vanhuuden aiheuttamiin vaivoihin 18-vuotiaana omistajallaan.
© VRL-11124
- Jälkeläiset
| Varsa | Syntynyt | Isä | Omistaja |
| o. Syrjän Itkupilli | 15.03.2017 | i. Vollottaja | VRL-14464 |
| o. Syrjän Kemukuningas KTK-III SV-I | 06.07.2017 | i. Bailuprinssi | VRL-14469 |
| t. Syrjän Tohvelieläin | 25.09.2017 | i. Palon Remes | VRL-13320 |
| t. Syrjän Mokkasiini KTK-III | 03.02.2018 | i. Muhveli | VRL-08368 |
| t. Syrjän Tulitodistaja | 27.01.2018 | i. Vainooja | VRL-13320 |
- Kilpailukalenteri
| ERJ: 40 sijaa 31.08.2016 Silver Moon 60cm 4/25 08.02.2017 Vaaranmaan Suomenhevoset 80cm 5/30 03.02.2017 Vaaranmaan Suomenhevoset 80cm 1/30 31.01.2017 Vaaranmaan Suomenhevoset 80cm 4/30 20.10.2016 Hiprakka 50cm 2/54 18.10.2016 Hiprakka 70cm 4/81 17.10.2016 Hiprakka 70cm 7/81 14.10.2016 Hiprakka 70cm 2/81 12.10.2016 Hiprakka 70cm 8/81 10.10.2016 Hiprakka 50cm 5/54 07.10.2016 Hiprakka 50cm 1/54 14.03.2017 Stewart 80cm 9/93 24.03.2017 Stewart 80cm 2/30 27.03.2017 Stewart 80cm 4/30 16.03.2017 Kultahuisku 60cm 5/30 20.03.2017 Kultahuisku 60cm 5/30 06.04.2017 Huvitus 80cm 6/40 09.04.2017 Huvitus 80cm 4/40 13.04.2017 Huvitus 80cm 6/40 17.04.2017 Huvitus 80cm 1/40 19.04.2017 Huvitus 80cm 5/40 25.04.2017 Huvitus 80cm 5/40 30.04.2017 Huvitus 80cm 5/40 30.04.2017 Huvitus 80cm 3/40 25.06.2017 Belja Trakehners 80cm 1/20 27.06.2017 Auburn Estate 60cm 3/27 28.06.2017 Auburn Estate 60cm 1/27 01.01.2018 Escorant 80cm 6/40 06.01.2018 Escorant 80cm 2/40 08.01.2018 Escorant 80cm 1/40 15.01.2018 Escorant 80cm 2/40 19.01.2018 Escorant 80cm 4/40 26.01.2018 Escorant 80cm 1/40 29.01.2018 Escorant 80cm 3/40 30.01.2018 Escorant 80cm 2/40 15.09.2018 Huvitus 70cm 2/30 17.09.2018 Huvitus 70cm 4/30 20.09.2018 Huvitus 70cm 5/30 21.09.2018 Huvitus 70cm 1/30 22.09.2018 Huvitus 70cm 5/30 |
KRJ: 40 sijaa 25.06.2016 Mandelbacke Helppo B 2/36 06.07.2016 Cadogan Ponies Helppo C 2/32 08.07.2016 Cadogan Ponies Helppo C 6/32 09.07.2016 Cadogan Ponies Helppo C 2/32 19.07.2016 Oakhill Helppo A 2/30 23.07.2016 Oakhill Helppo A 3/30 16.07.2016 Edelsten Ponies Helppo A 1/30 18.07.2016 Edelsten Ponies Helppo A 3/30 19.07.2016 Edelsten Ponies Helppo A 1/30 27.07.2016 Hortensia Helppo A 5/40 28.07.2016 Hortensia Helppo A 2/40 06.08.2016 Heljävirta Helppo A 3/40 10.08.2016 Heljävirta Helppo A 2/40 10.08.2016 Heljävirta Helppo A 1/40 04.08.2016 Kuuralehdon hevostila Helppo A 3/40 05.08.2016 Kuuralehdon hevostila Helppo A 3/40 06.08.2016 Kuuralehdon hevostila Helppo A 4/40 07.08.2016 Kuuralehdon hevostila Helppo A 5/40 08.08.2016 Kuuralehdon hevostila Helppo A 5/40 12.07.2016 Huvitutti Helppo A 2/40 13.07.2016 Huvitutti Helppo A 6/40 13.07.2016 Huvitutti Helppo A 2/40 26.07.2016 Huvitutti Helppo A 2/40 29.07.2016 Huvitutti Helppo A 6/40 30.07.2016 Huvitutti Helppo A 4/40 14.07.2016 Ventos Helppo A 5/30 16.07.2016 Ventos Helppo A 4/30 17.07.2016 Ventos Helppo A 1/30 04.08.2016 Mörkövaara Helppo A 2/30 06.08.2016 Mörkövaara Helppo A 5/30 26.08.2016 Oakhill Helppo A 4/30 27.08.2016 Oakhill Helppo A 1/30 28.08.2016 Oakhill Helppo A 4/30 18.07.2016 Sagavik Helppo A 2/30 19.07.2016 Sagavik Helppo A 5/30 13.07.2016 Cadogan Ponies Helppo A 2/40 16.07.2016 Cadogan Ponies Helppo A 1/40 18.07.2016 Cadogan Ponies Helppo A 6/40 22.07.2016 Cadogan Ponies Helppo A 1/40 26.07.2016 Cadogan Ponies Helppo A 1/40 |
- Näyttelymenestys
| VSN: 20 pistettä 21.02.2017 kutsu RCH 09.02.2018 kutsu RCH |
- Päiväkirja
20. kesäkuuta 2017: Onskin puomitreenit
Tohvelin kanssa olin päättänyt kaikesta huolimatta kokeilla puomeja koulutreenin yhteydessä. Hoidettuani ja varustettuani tamman lähdimme kentälle, johon asettelin puomit. Laitoin kuusi puomia pitkälle sivulle siten, että ensimmäisten kohdalla pitäisi mennä pidennetyin askelin ja seuraavien kolmen lyhyessä ravissa.
Annoin ensimmäisten taivuttelujen jälkeen tamman katsoa puomeja, kunnes aloin tulla niitä käynnissä kertaalleen. Ensimmäiset kerrat Tohveli kavahti niitä, mutta lopulta pääsimme sujuvasti yli. Seuraavalla kerralla tullessamme ravissa, oli tammalla alkuun epäilyksiä punavalkoisista puomeista, mutta selviydyimme hyvin. Tohveli otti kuuliaisesti myös pidätteet läpi, vaikka muutaman kerran laukassa lähdimmekin aavistuksen kovaa. Lopuksi taivuttelin Tohvelia eteen alas ympyröillä ravissa. Tamma kulki hienosti, joten päätin lähteä vielä vähän kävelemään maastoon sen kanssa.
4. elokuuta 2017: Kimokirous
Kirosin. Että pitikin omistaa valkoinen suomenhevonen ja olla lähdössä sen kanssa kilpailuihin. Tietenkin sen piti juuri kilpailuja edeltävänä yönä repiä vastapestyä karvapeitettä suojaava loimi päältään, sontia normaalisti siisti karsinansa täyteen lantaa ja vielä nukkua siinä. Siinä meni se siisti hevonen, Tohvelin pitäisi olla puolen tunnin päästä autossa ja auton nokan suunnata kohti Mörkövaaraa kouluratsastuskilpailuihin.
Ei siinä auttanut oikein mikään muu kuin yrittää harjata turpeinen lanta pois hevosesta. Se ei vaan siinä kiireessä ollut kaikista helpointa, meitä oli tallissa kolme ihmistä ja hevosrekkaan pitäisi vielä ennen lähtöä saada lastattua neljä hevosta Tohvelin lisäksi. Niimpä muut lähtivät lastaamaan hevosia rekkaan, ja minä jäin tuskailemaan tamman kanssa. Eipä siinä magic brusheista tai karvankiillottajista ollut apua, siinä oltaisiin tarvittu vettä ja saippuaa, että sen kaamean, koko kyljen peittävän ruskean läikän olisi saanut jotenkin häviämään. Joten ehkäpä arvaattekin, että sinä päivänä kilpailuissa painettiin puoliksi ruskean kimon kanssa mahdollisimman huomaamattomasti verryttelyn raitoja ja luettiin häpeissään kouluradan arvostelupaperin alaosassa mainitusta "likaisesta hevosesta".
10. syyskuuta 2019: Vierailevan valmentajan kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Olin saapunut tänään valmentamaan Syrjän ratsutallin hevosia oikein urakalla, vuorossa olisi täysi kahdeksan tunnin työpäivä täynnä valmentamista. Tallinpitäjän tuntien hevosia löytyisi kyllä enemmänkin, ja tuurillani päätyisin valmentamaan huomattavasti enemmän hevosia kuin olimme sopineet, hyvä jos tämän vuorokauden aikana pääsisin kotiin. Ensimmäisen valmennuksen aloitimme yhdeksän reikä reikä, ja valmennettavakseni saapunut hevonen oli ainakin silmänruokaa, jos ei muuta.
Onneksi tamma oli muutakin kuin silmänruokaa. Eihän se ollut se kaikista liitokavioisin ratsu tai ajatuksen voimalla toimiva GP-hevonen, mutta toimiva ja nätti suomenhevonen. Tamman selässä istuva Elina sai tehdä oikeasti töitä, mutta ne palkittiin. Nainen ei turhaan apujaan säästellyt, vaan käytti ihan selkeitä apuja. "Tää on vähän tälläinen juntti, joka ei oikeen ymmärrä, että sen pitää tehdä jotain ilman kunnon apuja", nainen kuvaili tammaansa. Ratsukon työskentelyä seuranneena saatoin yhtyä Elinan sanoihin. Siitä huolimatta valmennus meni ihan kivasti. Kun Elina sai Tohvelin kunnolla kuulolle ja keskittymään työskentelyyn ympäriinsä tohveltamisen sijaan, näytti tamma oikein kivan näköisiä avo- ja sulkutaivutuksia niin ravissa kuin käynnissäkin. Se taipui oikeastaan tosi nätisti, ja alkoi saada vähän lisää liikettäkin valmennuksen edetessä.
Valmennuksen lopussa annoin ratsukolle palautteen. Siinä oli paljon positiivisia huomioita ratsukon työskentelystä, mutta myös kehitettävää, Tohveli ei missään nimessä ollut se kaikista valmein tai upein kouluratsu, mutta pienellä hiomisella siitä saisi ainakin paljon paremman, vaikka siitä ei sitä kaikista upeinta tulisikaan.
25. syyskuuta 2019: Vierailevan valmentajan kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)
Olin valmentanut Syrjässä viimeksi pari viikkoa sitten. Silloin olin pitänyt lopulta hurjan kahdentoista tunnin valmennusrupeaman, toki kahvitaukoineen. Tänään urakasta ei tulisi yhtä pitkä, saavuin paikalle vasta neljän maissa iltapäivällä. Olimme sopineet yhteensä viidestä valmennuksesta, ja iloisena katsoin kalenteristani, että ensimmäiseksi valmennettavakseni oli merkattu nätti Tohveltaja-tamma. Tamma oli ollut myös edellisellä kerralla ensimmäinen valmennettavani. Muistelin, että Elina oli saanut alkuun työskennellä tamman kanssa ihan tosissaan, mutta valmennuksen jatkuessa siitä oli paljastunut ihan kiva, ehkä vähän raaka kouluratsu. Toivottavasti tänään ei menisi ainakaan huonommin kuin viime kerralla.
Ei onneksi mennyt. Elina sai taas ratsastaa tammaansa ihan kunnolla, naisella ei ollut varaa keskittyä mihinkään muuhun kuin siihin, että hän saisi tammansa kulkemaan oikein päin, toistaiseksi Tohveli tippui herkästi avuilta alas ja lähti kulkemaan apuja vältellen selkä alhaalla. Vähitellen ratsukon työskentely lähti paranemaan, Elina sai tammansa keskittymään apuihin jakimo ymmärsi, että siitä ainaisesesta ravityöskentelystä ei päästäisi yhtään pidemmälle, jos se ei kuuntelisi ratsastajaansa. Tamma tuntuikin innostuvan laukkatyöskentelyyn siirryttäessä, se pääsei esittelemään laadukasta ja hyvin muokattavaa laukkaansa. Elinan oli yllättävän helppoa säädellä tammansa laukan pituutta, myös vastalaukka onnistui nätisti hyvässä tasapainossa kulkevalta tammalta. Laukanvaihtojen, vaikkakin käynnin tai ravin kautta tehtyjen lisääminen valmennukseen tuntui sekoittavan Tohveltajan pakkaa, mutta nopeasti se ymmärsi, että kunhan se ei sooloilisi omiaan vaan kuuntelisi Elinan apuja, nekin onnistuisivat. Valmennus onnistui hyvin, hymyilin sen lopussa antaessani Elinalle luvan aloittaa itsenäiset loppuverryttelyt.